Alkuteos ilmestynyt 2000. Suomentanut Helene Bützow. Kannen kuva: Eric Rohman. Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Markko Taina. 3. painos 2003. 4. nidottu painos 2007. Elokuvakantinen painos 2007. Uusi sidottu painos 2018, Otava.
British Book Awards Children’s Book of the Year 2000, World Fantasy -palkintoehdokas 2001, kolmas sija Locus-palkintoäänestyksessä (fantasiaromaanit) 2001, Whitbread Book of the Year -palkinto 2002, YRCA-Intermediate -palkintoehdokas 2003, vuonna 2019 The Guardianin listalla The 100 best books of the 21st century sijalla 6.
Rouva Coulter on siepannut Lyran vangikseen ja vaivuttanut hänet uneen yrttilääkkeillä. Kun Lyra herää, hän tietää heti, mitä uni merkitsee: hänen ja Willin on lähdettävä Kuolleiden maahan ja pelastettava Roger, Lyran ystävä. Tehtävä on vaarallinen ja miltei mahdoton, kukaan ei ole koskaan palannut Kuolleiden maasta. Willillä on salaperäinen veitsi, jolla voi leikata ikkunan mihin tahansa maailmaan. Mutta kuten Iorek Byrnison sanoo, veitsellä voi tehdä myös rajatonta vahinkoa. Ja mitä oikein on Tomu – mikä on sen perimmäinen merkitys? Ratkaiseva osa arvoituksen selvittämisessä on tohtori Mary Malonella, joka tutkii Varjohiukkasia. Mary rakentaa kaukoputken ja pystyy näkemään Tomun.
Maaginen kaukoputki on trilogian huima päätösosa, kertomus maailmojen välisestä kamppailusta, jossa kaikkien kohtalo riippuu kahden nuoren, Lyran ja Willin, vaikeasta ratkaisusta.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Philip Pullman
Philip Pullman (s. 1946) on englantilainen kirjailija. Pullmanin trilogia Universumien tomu (1995–2000) on kerännyt lukuisia palkintoja. Nämä Pullmanin nuorille kirjoittamat kirjat ovat saaneet myös runsaasti aikuislukijoita ja niitä pidetään nykyaikaisina klassikkoina.
Sarjan kirjoja on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta.
Pullman syntyi Norwichissa Englannissa vuonna 1946. Hänen isänsä palveli lentäjänä Britannian ilmavoimissa ja perhe joutui muuttamaan usein isän asemapaikkojen vaihtuessa. Pullman oppi lukemaan laivamatkalla Etelä-Afrikkaan vuonna 1951. Kun
hän oli seitsemänvuotias, isä sai surmansa ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (7) |
|---|
Kirjan viimeinen osa voi vaikutta turhankin paksulta, mutta aika hurahtaa kuin siivillä sivuja lukiessa.
Lisää maailmoja, uusia maagisia laitteita ja rakastettavia henkilöitä. Näitä Pullman tarjoaa meille viimeisessä osassa. Kahden edellisen kirjan muodostamat kysymykset saavat vihdoin vastaukset tässä trilogian tunteikkammassa osassa.
Varsinkin loppuratkaisu on upea. Luin sen uudelleen ja uudelleen. Ensimmäinen kirja, joka sai minut tunteiden valtaan.
En kehota, vaan vaadin kaikkia fantasian ystäviä ainakin tutustumaan kirjasarjaan. Toinen osa on henkilöille, jotka pitävät pojasta päähenkilönä.
|
|
Pullman tuo kirjasarjaansa taas yhden (tai useammankin) ulottuvuuden lisää ja tarinan maailmankaikkeus muokkautuu aina vain mielenkiintoisemmaksi.
Juuri tämä tarinan maailma ja sen rakenne tuo paljastaa itsestään jotain uutta ja mielenkiintoista joka syvyydessään hyvin mielenkiintoinen. Tarinan loppuratkaisu on hykerryttävän hieno.
|
Tämä kirja on sarjan paksuin, eikä syyttä, onhan Willillä ja Lyralla vielä niin paljon tehtävää. Myös Lordi Asrielin ja rouva Coulterin tarina syvenee ja saa varsinkin rouva Coulterin hahmon vielä moniulotteisemmaksi.
Kuolleiden maa-episodi ei ollut lempikohtani kirjasta, mutta kyllä sen luki siinä missä muunkin kirjan. Orfeus ei varmaan tehnyt sitä ihan näin. Vaikka kirja ei ole mikään ohut plattana, sivut melkein lentävät pois tieltä, kun syventyy kunnolla.
Niiden ... (lisää)
|
|
Loistavan fantasia trilogian huipennus. Maaginen kaukoputki antaa arvoisensa lopun tarinalle joka on kulkenut Kultaisen kompassin ja Salaperäisen veitsen halki. Kirja oli mielenkiintoinen ja jännittävä, Haamut ja maailmojen välillä hyppiminen nousivat tärkeämmiksi kuin aiemmin. Lisäksi retki Kuoleman maahan ja siellä paljastuneet asiat selittivät hieman asioita. Mielenkiintoinen henkilö oli Salaperäisessä veitsessä esiintynyt tiedenainen Marlowe. Suuri lopputaistelu ja ... (lisää)
|
En ole mikään itkupilli, mutta itkin (tai oikeastaan lähinnä nyyhkytin) kirjan aikana useampaan otteeseen. Loppu jäi niin hirveän surullisena kaihertamaan. Lyra & Will never together... Olisin myös kaivannut Iorek Byrnisonia enemmän, rakastan tuota lempeää, haarniskoitua karhua. Mahtava trilogia. Yhyy.
|
Tämä kirja on selkeästi trilogian huonoin osa. Juoni etenee melko hitaasti, sillä vastaamattomia kysymyksiä on paljon edellisistä osista. Osan tapahtumista olisi voinut jättää kokonaan mainitsematta, minkä lisäksi juoni on osaltaan melko ennalta-arvattava. Tällaisenaan kirjassa oli ehkä vähän turhankin paljon tapahtumia, eli itse olisin jakanut kirjan kahteen osaan.
Kirjassa oli liikaa seurattavia henkilöitä. Tapahtumat pomppivat koko ajan paikasta ja henkilöstä toiseen, ja ... (lisää)
|
