Nalle Puh
Keskiarvo 4.07
4.07 tähteä
Anna arvosana
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Arvosanoja (97)
Kirjahyllytilastot

Nalle Puh

A. A. Milne
Julkaistu: 1976 (WSOY)
Alkuperäinen nimi: Winnie-the-Pooh
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasiaeläinfantasia + satufantasia, lapset
Avainsanat: elokuva

Alkuteos ilmestynyt 1926. Kuvittanut E. H. Shepard. Suomentanut Kersti Juva. Runot suomentanut Panu Pekkanen. Sidottu.

Nalle Puh -kirjassa on kymmenen ensimmäistä Nalle Puhista kerrottua tarinaa. Niissä tutustumme Puhiin, Nasuun, Pöllöön ja Ihaa-aasiin sekä muuhun Puolen Hehtaarin Puiston väkeen. Saamme tietää, kuka löytää Ihaan hännän, miten Nasu pelastuu suuresta tulvasta, ja tapaamme Möhköfantin ja teemme Raparetken Pohjoisvavalle.

muokattu 07.01.2015

Muita kirjoja joista saatat pitää

Nalle Puhin kootut kertomuksetNalle Puh rakentaa talonRoverandomNalle Puh: Kootut kertomukset ja runotSatayksi dalmatiankoiraa

Kirja-arvioita (3)

ShadowMaker avatar
Kirjoittanut
5.0
Oi, oi... Tämän kirjan ääressä olen viettänyt niin monta ihanaa hetkeä lapsuudessani! Nyt hiukan myöhemmällä iällä tämä jaksaa hymyilyttää vieläkin. Jopa hieman enemmän kuin pienenä. Hahmot ovat satumaisia ja huvittavia, mutta silti (suureksi hämmästykseksi) erittäin samaistuttavia. Jokaisen elämästä löytyy jonkinlainen Puolenhehtaarin metsä sen erikoisine asukkaineen, jossain vaiheesta elämää (usein lapsuudessa). Aivan ihana kirja!
Emelie avatar
Kirjoittanut
4.0

Olen nähnyt Nalle Puhista piirrettyjä versioita, mutten ole koskaan lukenut tarinoita, joten nyt oli korkea aika korjata tämä epäkohta. Aivan ihastuttava kokoelma satuja, joita E. H. Shepardin kuvitukset täydensivat todella hyvin. Vietin monta hetkeä vain pelkästään tutkimalla kuvia ja fiilistelemällä niitä. Tämä oli hyvän mielen kirja, joka pitää hankkia omaan hyllyynkin. Voi sitten aina halutessaan palata suosikkisatujensa ääreen.

Taru Väyrynen avatar
Kirjoittanut
4.0
Minulla oli tämä kirja lapsena. En pitänyt sen huumoria hauskana eikä kirja ollut mielestäni kovin hyvä, mutta luin sitäkin, sillä luettavaa oli aina tarjolla liian vähän. Vasta aikuisena opin ymmärtämään kirjan lempeää hymyilyä ihmisten heikkouksille. Vika ei varmaan ollut kirjassa vaan minussa, olin lapsena melkoinen tosikko, mutta on myös niin, että kaikki aikuisen mielestä hauska ei ole sitä lapsen mielestä.
Paikalla 48 vierailijaa
Uusin jäsen: Gil Merituuli
Jäseniä yhteensä: 9638