Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Saara Villa. Sidottu, kansipaperi.
Mustatauti loimuaa koko maailman yllä kuin virvatuli ja vie mukanaan manan maille niin aasoja kuin vaanejakin. Aasojen päällikkö Tor on voimaton, kun hänen kansansa kuolee. Kirouksen voisi kumota ainoastaan Freija, papitar, jota hän kerran rakasti. Vain Torin ja Freijan voimat yhdistämällä kirous voidaan kumota ja kansat pelastaa tuholta. Mutta Freija kieltäytyy auttamasta. Ainoastaan Idun, heidän tyttärensä, voi saada hänet taipumaan. Kuunjumalatar kääntää kuitenkin ylpeälle papittarelle selkänsä, ja ilman Kuun voimaa Freija on voimaton.
Idun – Valhallan tarinoita on itsenäinen kakkososa Johanne Hildebrandtin huimassa pronssikausitrilogiassa, joka kertoo himosta, kostosta, äitiydestä ja kuolemasta. Saaga perustuu muinaisskandinaaviseen mytologiaan ja kertoo fantasiaromaanien hengessä niistä taianomaisista ihmisistä, joista tulee tarinan myötä pohjoismaisia jumalia ja jumalattaria. 2 700 vuoden takaisessa Pohjolassa kuningattaret ovat vahvoja, jumalat oikullisia, taistelut raakoja – ja koko maailma lumottu.
Arvosana kirjalle
Johanne Hildebrandt
Johanne Hildebrandt (o.s. Fredriksson, s. 1964) on ruotsalainen kirjailija. Hän on palkittu sotakirjeenvaihtaja, joka työskenteli kymmenen vuotta entisessä Jugoslaviassa. Hänen läpimurtonsa kirjailijana tapahtui vuonna 2002 Valhalla -trilogian ensimmäisellä osalla Freja.
Linkkejä
Johanne Hildebrandt. Wikipedia.
Kuva: Baldur Bragaso.
Valhallan tarinoita -kirjasarja
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Johanne Hildebrandtin huima pronssikausitrilogia kertoo himosta, kostosta, äitiydestä ja kuolemasta. Saaga perustuu muinaisskandinaaviseen mytologiaan ja kertoo fantasiaromaanien hengessä niistä taianomaisista ihmisistä, joista tulee tarinan myötä pohjoismaisia jumalia ja jumalattaria. 2700 vuoden takaisessa Pohjolassa kuningattaret ovat vahvoja, jumalat oikullisia, taistelut raakoja – ja koko maailma lumottu.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 7
Viestit 0
Jostain kumman syystä pidän näistä Valhallan tarinoista. En oikein itsekään tiedä miksi. Koko tarina tuntuu rakentuvan henkilöiden himojen ja toinen toistaan epäterveempien ihmissuhteiden ympärille ja toisaalta kaikkea elämää ohjaa uskonto. Suurin osa henkilöistä on jollain tapaa hulluja tai uskovat hullujen olevan niitä viisaita. Mutta jotain hyvää tässä pitää olla koska minulla oli oikeasti hauskaa tätä lukiessa. Nämä kirjat tekevät aasoille ja vaaneille hieman saman kuin mitä Talvikuningas tekee Arthur-tarinoille, näyttää yhden mahdollisuuden mistä ne tunnetut tarinat ovat voineet syntyä. Aasat ja vaanit ovat tässä ihmisiä, taistelijoita, papittaria, pappeja ja vaikka kirjassa taikuudella on suuri rooli, sen voi hetken mietittyään selittää taikauskoisiksi tavoiksi, uskomuksiksi ja peloiksi, onnekkaiksi ja onnettomiksi sattumiksi ja papittarien hulluudeksi.
