Lohikäärmeellä ratsastaja
Julkaistu: lokakuu 14, 2005 (Otava)
Alkuperäinen nimi: Drachenreiter
Tyylit: fantasia, nuoret, seikkailu
Avainsanat: lohikäärmeet
Osallistu keskusteluun (viestejä 5 kpl)
Alkuteos ilmestynyt 1997. Suomentanut Tiina Hakala. Mustavalkoinen piirroskuvitus: Cornelia Funke. Sidottu.
Ikiaikaista sadun taikaa ja viisautta, modernin toimintaseikkailun vauhtia
Kaukana Himalajan vuoristossa on tarujen mukaan Taivaan Reuna, lohikäärmeiden viimeinen turvapaikka. Sitä lähtee etsimään nuori hopeinen lohikäärme kumppaneinaan peikkotyttö Sorrel ja ihmispoika Ben. Matka on pitkä, vaikea ja vaarallinen. Ihmisten lisäksi matkalaisia vainoaa erakkona vuorilla elävä kultainen hirviölohikäärme.
Yksi raivokasta petoa palveleva korppi päätyy matkalaisten vakoojaksi, ja niin alkaa hurja takaa-ajo. Myös hirviölohikäärme haluaa löytää Taivaan Reunan ja tuhota siellä tarun mukaan elävät hopealohikäärmeet.
Saksalainen Cornelia Funke on luonut taas kerran lumoavan satumaailman. Kirjailijan tähti on hurjassa nousussa: kahdesta romaanista, Mustesydämestä ja Rosvoruhtinaasta, tehdään elokuvaa, ja Lohikäärmeellä ratsastaja on ollut New York Timesin bestseller-listalla jo yli puoli vuotta.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Cornelia Funke
Cornelia Funke (s. 1958) on Saksan suosituimpia ja kansainvälisesti tunnetuimpia lasten- ja nuortenkirjailijoita.
Funke syntyi Saksan Dorstenissa. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän muutti Hampuriin ja kouluttautui kasvatustieteilijäksi Hampurin yliopistossa. Hän työskenteli muutamia vuosia lastenohjaajana, mutta opiskeli samalla kirjankuvitusta. Valmistuttuaan kuvittajaksi Cornelia Funke kuvitti jonkin verran lastenkirjallisuutta, mutta huomasi pian, että tarinat joita hän kuvitti, ikävystyttivät häntä. Niinpä Funke päätti ryhtyä itse kirjoittamaan tarinoita, joissa lasten arkielämä ja fantasia yhdistyvät, ja joiden ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (3) |
|---|
En voi sanoin kuvata, kuinka tätä kirjaa lapsena rakastin. Luin sen useasti. En ole tarttunut siihen sittemmin ja ehkä hyvä niin - joidenkin lapsuuden lukukokemuksien haluaa pysyä tahrattomina. Ehkäpä luen sen joskus lapsenlapsilleni. Ehdottomasti paras kaikista Funken teoksista.
|
Ihan perus - näin sen voi kai lyhyesti ja ytimekkäästi sanoa. Ei mikään mestariteos, mutta ei nyt huonokaan. Maailma on mielenkiintoinen ja uniikki, se antaa kivasti plussaa. Henkilöhahmot häiritsivät ainakin minua alussa, koska puhuvat rotat, kissapeikot, keijut ja kääpiöt toivat niin voimakkaasti mieleeni lasten sadut. Myös heidän persoonallisuutensa olivat hieman ärsyttäviä, niin naiiveja että...! Ainostaan Tahmatassu oli poikkeus. Kirja on ihan nautittavaa lukemista, mutta mielestäni huipulle siitä ei ole.
|
