Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Marja Kyrö. Sidottu, kansipaperi.
”Pelottava kuin Hieronymus Bosch, mielikuvituksellinen kuin Douglas Adams ja vitsikäs kuin Woody Allen.” – Facts
Kapteeni Sinikarhun seikkailuista tuttu pikku wolperting Rumo itsenäistyy ja lähtee omille teilleen halki Zamonian vaarojentäyteisen mantereen. Rumo seuraa hajujälkeä, jonka vain hän pystyy aistimaan ja jonka päästä hän uskoo onnen löytyvän.
Matkallaan hän kohtaa mitä huikeimpia hahmoja paholaiskykloopeista kuparimiekkosiin, oppii tuntemaan taistelut, pahuuden, ystävyyden – ja rakkauden.
”Walter Moersin seikkailut ovat runoutta.” – Die Welt
Saksalaisen monitaiturin Walter Moersin (s. 1957) seikkailuntäyteinen maailma lumoaa älykkäällä huumorillaan ja omaperäisellä vauhdikkuudellaan kaikenikäiset. Hänen teoksistaan on suomennettu kulttimaineeseen noussut Kapteeni Sinikarhun 13 1/2 elämää, Huviretki hukkateille – Seikkailu Zamoniassa sekä Hurja matka halki yön.
Arvosana kirjalle
Käännetty englanniksi Rumo & His Miraculous Adventures
Walter Moers
Walter Moers (s. 1957) on saksalainen kirjailija, sarjakuvapiirtäjä, kuvataiteilija ja kuvanveistäjä. Hän on itse kuvittanut Zamonia-kirjansa.
Moersia pidetään nuorten ja aikuisten kirjallisuuden välisen rajan ylittäjänä. Hän kirjoittaa nuorille, mutta hänen teoksistaan nauttivat myös aikuiset.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 179
Viestit 0
'Rumo Ylämaailmassa' kannattaa jokaisen ehdottomasti lukea! Minulle kirja täysi pommi, yllätys, sillä odotin jotakin 'Sinikarhun' tai 'Huviretken' kaltaista mielikuvituksellista poukkoiluhubaa, mutta 'Rumosta' paljastuikin yhtä syvällinen ja koskettava kertomus, mitä jo 'Uinuvien kirjojen kaupunki' osoitti Moersin osaavan luoda. (Myönnän, luin 'Uinuvat kirjat' ennen 'Ylämaailmaa'.) 'Rumo Ylämaailmassa' on tarina wolpertingi Rumosta, samasta wolpertingistä jonka jo kohtasimme 'Sinikarhussa'. Tämä kahtia jaettu kirja kertoo sen, mitä Rumolle tapahtui Sinikarhun suorittaman pelastamisen ja Atlantiksen lopun välillä. Rumo on yhtä aikaa hulvatonta seikkailua sekä traagista rakkaustarinaa ja syvällistä ikuisten kysymyksien pohdiskelua. Mukavia yllätyksiä olivat muista kirjoista tutut henkilöt, kuten Abdul Yöpöllö, Smeikien suvun edustaja Volzoton Smeik ja Moersin kirjoissa aina vilahteleva Hildegunst von Mythenmetz. 'Rumo Ylämaailmassa' oli mahtava teos, vaikkakin lipsui Wolpertingin kaupunkia koskevissa jaksoiss hieman kliseiseksi koulukuvaukseksi, muistuttaen minusta hieman 'Harry Potter' kirjoja, tosin päähenkilön tekeminen tyhmäksi koulussa oli mukava keikautus. Mutta tästä huolimatta 'Rumo Ylämaailmassa' oli mahtava kirja ja nyt yritän kaikin tavoin saada sen jatko-osaa käsiini, jotta saisin selville Rumon tarinan jatkon. Sillä mitä ilmeisimmin jäljet johtavat Alimaailmaan. 'Rumo Ylämaailmassa' oli siitä mielenkiintoinen lukukokemus, että pääjuonen sekaan on punottu sivujuonteita, kuten Volzotan Smeik ja eydeetti Kolibril, sekä tarinoita, mikä muistuttaa minua jälleen kerran 'Canterburyn tarinoiden' jättämästä jäljestä länsimaiden kirjallisuuteen. Mahtava, tunteikas ja syvällinen kirja. Lukee ihmeessä! Vaikka tosin Sinikarhun lukemisesta voi olla hyötyä, jotta tuntee jo ennestään Zamonian ihmeellisyyksiä. Arvosana: 10+.
Kirja-arviot 11
Viestit 0
Rumo-kirjat ovat yksiä parhaita kirjoja mitä olen koskaan lukenut! Niissä on sellaista seikkailua että odotan innolla kolmatta osaa... Ne ovat niin hauskoja että kun luin sitä pelkäsin kokoajan että se loppuu. ;) Toisin sanoen tosi mahtavia kirjoja molemmat!!!!
Kirja-arviot 7
Viestit 1042
Rumo-kirjat ovat oikeastaan yhtä ja samaa kirjaa - toista ei ole järkeä lukea ilman toista - mutta silti ne eroavat toisistaan paljon. Siinä missä Rumo Ylämaailmassa kertoo vuosista, Rumo Alimaailmassa tapahtuu parin päivän sisään. Ehkä juuri siksi pidin Ylämaailmassa-puoliskosta paljon enemmän, vaikka ne oikeastaan ovat niin eri kategorioissa ettei niitä saisi verrata. Kuitenkin. Wolpertingien rotu jatkaa samaa sarjaa kuin Moersin Sinikarhu-kirjassa käyttämät ihmeellisyydet, mutta silti Rumot ovat paljon realistisempia ja... pysyvät paikallaan paremmin. Moers ei siksi pärjääkään enää pelkällä mielikuvitushutulla kuten aikaisemmin (tarvittiinhan toki Sinikarhuunkin muitakin lahjoja kuin mielikuvitus, mutta se oli silti pääpointtina), vaan hänen on osoitettava myös muunlaisia puolia. Hän myös onnistuu siinä, mutta Rumoissa ei silti ole samanlaisia oman luokkansa klassikon aineksia kuin Sinikarhussa. Hienoja ja aivan omanlaisiaan kirjoja silti molemmat.
