Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Erkki Jukarainen. Kansi: Tuija Kuusela. Sidottu, kansipaperi.
Max Delmarc on maailmankuulu pianisti, joka pelkää kuollakseen esiintymistä ja ottaisi kovin mielellään rohkaisuryypyn. Manageri on palkannut hänelle suojelusenkelin, Bernien, joka pitää huolta, että hän ei ryyppää ennen esiintymisiä, ja tuuppaa hänet vaivihkaa lavalle kun konsertin on määrä alkaa. Ja kun Marc on soittanut ensimmäisen väärän nuotin, jota kuulijat eivät huomaa, pelko häviää.
Heti ensimmäisellä sivulla kirjailija kertoo, että Marc kuolee väkivaltaisesti 22 päivän kuluttua. Siihen ei kirja kuitenkaan pääty.
Marc joutuu Keskukseen, hotellin tai sairaalan kaltaiseen paikkaan, jossa häntä valmistetaan tulevaan elämään uutena ihmisenä. Uudella elämällä on omat hyvät puolensa, mutta onko mahdollista pysyä erossa vanhasta?
Jean Echenoz on jo pitkään kuulunut ranskalaisten kirjailijoiden eturiviin. Hänen tuotantonsa käsittää kymmenen romaania, joista ensimmäinen, Le Méridien de Greenwich, ilmestyi 1979. Ranskassa 1999 ilmestynyt Minä lähden (suom. 2001) kruunasi Echenozin uran: se sai Goncourt-palkinnon ja on ollut suurenmoinen arvostelu- ja myyntimenestys.
Echenozin teoksia on käännetty lukuisille kielille, pääosa hänen tuotannostaan mm. saksaksi ja englanniksi. ”Jean Echenoz on suurenmoinen kertoja... hän osaa luoda tuosta vain eläviä henkilöitä, joiden kokemukset vaihtelevat virkistävästi 'varsin todennäköisen' ja 'aivan ufon' välillä.” (Olaf Selg, Magazin Titel)
Arvosana kirjalle
Jean Echenoz
Jean Echenoz (Ranska, s. 1947) on tunnetuimpia ranskalaisia kirjailijoita. Echenozin teoksia on käännetty lukuisille kielille.
Keltainen kirjasto -kirjasarja
Sarja sisältää 33 pääteosta ja yhteensä teoksia 80 kpl.
”Keltainen kirjasto syntyi vuonna 1954 Suomeen, jossa oli pulaa kaikesta – myös hyvästä käännöskirjallisuudesta. Niukkuuden ja epävarmuuden keskellä Keltainen kirjasto oli raikas tuuli, joka lennätti pölyä niin kirjahyllyistä kuin ajatuksista ja avasi ikkunoita ympäröivään maailmaan. Keltainen kirjasto on kasvanut yhdessä Suomen kanssa ja täyttänyt maailmankirjallisuuden ystävien hyllyt ja yöpöydät. Se on taistellut hyvän proosan, sanomisen vapauden ja ihmisyyden puolesta, naurattanut, itkettänyt, hämmentänyt, sivistänyt ja kansainvälistänyt ikäluokan toisensa jälkeen. Keltaisen kirjaston täyttäessä vuonna 2004 viisikymmentä vuotta, on se jo pitkään ollut Suomen kaikkien aikojen pitkäikäisin kirjasarja ja kansainvälisestikin ainutlaatuinen ilmiö. Maailma sarjan ympärillä on nyt tietenkin täysin toinen kuin sen syntyessä. Suomi on vauras ja kansainvälinen, vaikutteet ja viettelykset virtaavat vapaasti. Mutta Keltaisen kirjaston lupaus on se mikä ennenkin: tarjota suomalaisille valikoima parasta ajankohtaista maailmankirjallisuutta. Runsauden keskellä raikkaalta tuntuu, että parhaan tunnistaa helposti ja siihen on helppo tarttua.” (Tammi)
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 76
Viestit 2
Teos jätti hieman hämmentyneen olon: en aivan ehtinyt maailmaan sisälle, ennen kuin kirja jo loppui. Echenozin mukava epäsuora kerronta oli miellyttävää ja kieli sujuvaa, mutta tarina jätti hieman kylmäksi suhteellisen kiinnostavasta tarinamaailmasta huolimatta. Sen verran kiinnostavasti Echenoz kuitenkin kirjoittaa, että varmasti jonkin toisenkin hänen romaaneistaan luen; ehkäpä aihepiiri ei vain koskettanut. Suosittelen teosta erityisesti epäsuoran kerronnan ystäville ja mahdollisesti myös ranskalaisen kulttuurin fiilistelijöille. Huomattavaa on myös, että suoranaisia fantasiaelementtejä ei valtavasti ollut, vaan pikemminkin vaaka kallistuu maagisen realismin puolelle. Pianossa ei sikäli ole ideaalisin välipala fantasianälkään.
