Vain aurinko muistaa (Kwani, #1)
Keskiarvo 3.50
3.50 tähteä
Anna arvosana
star1
star2
star3
star4
star5
star6
star7
star8
star9
star10

Arvosanoja (19)
Kirjahyllytilastot

Vain aurinko muistaa

Linda Lay Shuler
Julkaistu: 1989 (Otava)
Alkuperäinen nimi: She Who Remembers
Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: paleofiktio

Alkuteos ilmestynyt 1988. Suomentanut Minna Lehtonen. Kannen piirros: Mikael Paajanen. Sidottu, kansipaperi.

”Tämä kirja on tapaus, Linda Lay Shuler on kirjoittanut upean romaanin Amerikan esihistoriasta. Kwanin tarinassa hän on antanut elämän Mesa Verden historialle, entisajan ihmisille jotka rakensivat salaperäiset, kätketyt kanjonikaupungit. Ihailen Linda Shulerin tarkkoja tutkimuksia, mutta ennen kaikkea rakastan hänen vastutamatonta tarinaansa rakkaudesta ja seikkailusta. Tämä romaani ei päästä minua otteestaan.”

– Jean M. Untinen-Auel, Luolakarhun klaanin, Hevosten laakson ja Mammutin metsästäjien kirjoittaja.

Vain aurinko muistaa on lumoava lukukokemus, loistavan rikas ja jännittävä romaani 1200-luvun Amerikasta. Se on kertomus nuoresta kauniista anasazi-naisesta Kwanista, joka karkoitetaan klaaninsa parista.

Pitkällä vaelluksellaan Kwani oppii tuntemaan hämmästyttävät, kätketyt kanjonikaupungit, eri intiaaniheimojen elämän. Hän oppii tuntemaan luonnon ja ihmismielen salat, vaaran, vihan, toivon ja suuren rakkauden.

***

Nuori, kaunis Kwani karkoitetaan heimonsa parista sinisten silmiensä vuoksi. Myöhempien aikojen historioitsijat tietävät sinisen värin syynkin: Kwanin esi-isien joukossa oli viikinkejä, jotka 1000-luvulla purjehtivat Kwanin synnyinsijoille.

Omalle klaanilleen Kwani kuitenkin on noita, joka ansaitsee kuoleman. Mutta henget suojelevat Kwania ja tuovat hänen tielleen erämaassa väkevän Kokopellin, opettajan, parantajan, pyhän siemenen lahjoittajan, jota kaikki heimot kunnioittavat.

Kokopelli vie Kwanin vaimonaan kotkan klaanin vaikeapääsyiseen kanjonikaupunkiin. Edes Kokopelli ei voi pelastaa Kwania. Jälleen Kwani karkoitetaan noitana erämaahan. Jälleen hän joutuu eriheimoisten ihmisten armoille.

Erämaassa Kwani oppii tuntemaan luonnon ja ihmisen julmuuden. Voimaa ja rohkeutta hänelle antavat vehreiden kanjonien rikkumaton kauneus, Isä auringon armo, Veli Kojootin tuttu huuto, tähtien ystävällinen lempeys.

Vaelluksellaan Kwani on kohtaava miehiä, jotka käyttävät häntä hyväkseen. Mutta hän on kohtaava myös nuoren, komean Okalaken ja rohkean johtajan ja uuden kaupungin rakentajan Tolonquan, jotka molemmat rakastavat häntä syvästi.

Kaukaisessa kanjonissa Kwanin kohtalo lopulta ratkeaa. Hän löytää sen mitä on etsinytkin. Hänelle annetaan merkki, joka muuttaa iäksi hänen elämänsä.

(muokattu 17.08.2016)

Muita kirjoja joista saatat pitää

PeuraheimoLuolakarhun klaani (Maan lapset, #1)Äiti maa, isä taivas (Ensimmäiset ihmiset, #1)Punahirven tytär (Punapeuran metsästäjät, #1)Luolien suojatit (Maan lapset, #5)

Kirja-arvioita (1)

w-a-r-i avatar
Kirjoittanut ()
5.0
Teksti oli raskasta lukea - henkisesti. Mutta silti kirjasta ei meinannut pystyä päästämään irti! Pakko oli lukea, vaikka paikoin sielua raastoi siihen malliin että itkeä meinasi. Kokopelli on ärsyttävän omahyväinen, mutta kiinnostava - joka vaikuttaa ihmiseltä johon kiinnostuisi nopeasti, mutta jota tekisi mieli lyödä useampaan otteeseen päivän mittaan :D Kwani on erittäin mahtava hahmo, ja siihen on saatu syvyyttä hyvin. Erityisesti arvostan Shulerin panostusta taustatyöhön :) Ja kiinnostukseni intiaaneihin heräsi tämän kirjan myötä!
Paikalla 2 jäsentä ja 63 vierailijaa
LordStenhammar, punnort
Uusin jäsen: aino
Jäseniä yhteensä: 8637