Tyylit: fantasia > korkea fantasia
Avainsanat: portti-palkinto
Osallistu keskusteluun (viestejä 203 kpl)
Alkuteos ilmestynyt 1995. Suomentanut Sauli Santikko.
1. laitos: Otava, 1996. Kannen kuva: Michael Whelan. Sidottu.
2. laitos: Otava, 2000. Seven. Kannen kuva: Michael Whelan. Nidottu. 2. painos 2004.
3. laitos: Otava, 2018. Seven. Kannen kuva: Jackie Morris. Nidottu.
Portti-palkinto 1997 (käännösteokset, lehden lukijaäänestys). British Fantasy -palkintoehdokas 1997.
Niin kauan kuin tiedetään, Kuutta herttuakuntaa on hallinnut Näkijöiden suku. Mutta ajat ovat muuttuneet ja taistelu vallasta käynyt yhä häikäilemättömämmäksi: barbaarien punalaivat kulkevat pitkin rannikkoa tekemässä tuhojaan, ja kuningas on voimaton.
Sitten kohtalo heittää kuninkaan hoviin nuoren Fitzin, ylhäisen prinssin äpäräpojan. Kateellisten mielestä poika on uhka vallanpitäjille – mutta voisiko hän olla myös avain kuningaskunnan eloonjäämistaistelussa?
Kun kuningas saa tietää, että Fitz on saanut sukunsa perintönä telepaattisen kommunikoinnin ja ennaltanäkemisen lahjan, hän antaa salaa valmentaa poikaa tehtävään, joka vie keskelle Kuuden herttuakunnan valtajuonitteluja ja sotatantereita. Fitzistä on tuleva kaikkien aikojen taitavin salamurhaaja Hänen Majesteettinsa palvelukseen, ja monen vaativan taidonnäytteen jälkeen hän saa tehtävistä vaikeimman ja haastavimman...
Robin Hobbin kiitetyssä fantasiaromaanitrilogiassa NÄKIJÄN TARU on klassisen tarinankerronnan henkeä. SALAMURHAAJAN OPPIPOIKA, sarjan kiehtova avaus, on mukaansatempaava tarina sankaruudesta, pahuudesta ja kunniasta, uskomattomista kohtaloista ja suuresta seikkailusta maailmassa, jossa ihmeet ovat mahdollisia.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Robin Hobb
Robin Hobb (Yhdysvallat, s. 1952) on fantasiakirjailija, joka on saavuttanut laajan ja uskollisen lukijakunnan. Hänen teoksiaan on käännetty yli 20 kielelle ja myyty yli seitsemän miljoonaa kappaletta.
Robin Hobbin oikea nimi on Margaret (Megan) Lindholm Ogden. Hän on naimisissa merimies Fred Ogdenin kanssa ja neljän lapsen äiti. Hobb asuu Tacomassa Washingtonissa kissojensa kanssa.
Hobb on syntynyt Kaliforniassa Yhdysvalloissa, mutta suurin osa Hobbin nuoruutta kului Alaskan Fairbanksissa, jonne perhe muutti Hobbin ollessa yhdeksänvuotias. Hän suoritti tutkinnon Denverin yliopistosta Coloradosta viestinnän alalta ja työskenteli toimittajana Kodiakissa.
Hobb oli ollut jo lapsena hyvin innostunut ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (18) |
|---|
Normaalin miekka&magia kirjojen jälkeen Hobbin maailmaan oli helppo sukeltaa sisään. Linnan elämä ja salaisuudesta nähtynä muille lähes näkymättömän nuoren pojan silmin on kiehtovaa. Tarinaan sisällytetty taikuus on hienovaraista, joskin tarvittaessa voimakasta. Tässä kirjassa ei kaapuun pukeutuneet velhot mumise loitsujaan samalla kun miekkamies hakkaa örkkejä.
|
Hmm. Täytyy myöntää, etten pitänyt tästä kirjasta niin paljon kuin jotkut ovat sanoneet. Mutta jännitystä löytyi, tarina oli moniulotteinen ja kiehtova, henkilöt enemmän tai vähemmän aidontuntuisia.
Hobbin pahin vika on mielestäni loput - ensin kiihdytetään tunnelmaa loppuhuipennusta kohti tultaessa, ja kun se on ohitse, kaikki ongelmat hoituvat kuin itsestään. Se tulee mielestäni hyvin esille etenkin trilogian viimeisessä osassa. "Salamurhaajan oppipojan" vihoviimeinen ... (lisää)
|
Hobbin tarina vetää mukaansa.
Kerronta on perin laadukasta. Alussa lukijan on Fitzin tapaan täysin tietämätön Kuuden Herttuakunnan juonitteluista, hovielämästä ja asukkaista. Fitz kuitenkin poimii ja yhdistelee tiedon palasia eri lähteistä ja samaa tekee lukija: oppii yhtä Fitzin kanssa. Vaikka kaava onkin ikivanha, niin se toimii ja tarina imee mukaansa. Hobb on myös halunnut valottaa luomaansa maailmaa enemmän kuin juonen varjolla on mahdollista ja lukujen johdantoina onkin ... (lisää)
|
|
Valtavan hyvä kirja aivan ilman arvoistaan kantta.
Salamurhaajan oppipoika vetää mukaansa, sitä on pakko lukea kun on tarpeeksi pitkälle päässyt, ja yöt venyvät helposti lukiessa vielä hieman. Kirja on fantasian kentillä jotain uutta, mutta toisaalta ei niinkään uutta. Monesti tuntuu siltä, kuin nämä asiat olisi käsitelty.
Se mikä kirjassa piristi, oli sen harmaus. Erityisesti Burrich oli miellyttävä hahmo karkeudessaan, siinä kuinka tätä ei voinut sanoa ... (lisää)
|
|
Mestarillisen fantasia-sarjan alkutrilogian avausosa.
Salamurhaajan oppipoika oli jännittävä ja tempaisi heti alusta alkaen mukaansa. Tarina oli hienon omaperäinen, magia esiintyi vain Taitona ja Vaistona ja kirja painotti minusta suurta osaa fantasiasta enemmän inhimillisiä kamppailuja ja sielujen sisällä käytäviä taisteluja. Kuusi Herttuakuntaa muistuttaa yllättävän paljon keskiajan Englantia, valloitajakuninkaineen ja hoveineen. Kirjan kuvaama maailma on loistavasti tehty eikä ... (lisää)
|
Robin Hobb on kuolemattomien tarinoiden kynäniekka. Ymmärsin sen vasta nyt, kun luin ensimmäisen kerran hänen kirjoittamansa kirjan, Salamurhaajan oppipojan.
Jo nimi sai minut valtoihinsa. Salamurhaajan oppipoika. Nimen vuoksi lainasin kirjan ja vein kotiin.
Kirja vei minut tuntemattomaan, nuoren Fitz-pojan yksinäiseen maailmaan, jossa ei ole äitiä, isää, veljiä tai ystäviä.
Siitä hetkestä alkaen, kun luin kirjan ensimmäiset sanat, olin kuin lumottu ja maailmaani ei mahtunut ... (lisää)
|
|
Rohkenisin väittää että paras fantasiakirja ikinä. Minäkertoja jo itsessään oli ihanan piristävä poikkeus, ja kun tähän liitetään päähenkilön (aiheellinen) vaatimattomuus, lopputulos on loistava. Oli jo aikakin löytyä kirja jonka päähenkilö ei ole täydellinen pikkusankari, joka nöyrästi toistelee omaa vähäisyyttään. Myös sivuhenkilöihin on ihanasti panostettu, heistä löytyy erilaisia ulottuvuuksia enemmän kuin monessa muussa teoksessa. Vaikka hyvän ja pahan ... (lisää)
|
Harmikseni täytyy sanoa, että kirja ei aivan lunastanut korkealla olevia odotuksiani. Mielestäni siitä jäi puuttumaan jotakin, tai sitten se oli minulle vain liian melankolinen.
Kirja alkoi hyvin ja sen perusteella olisin tosiaan odotaanut jotain suurempaa. Jossakin puolenvälin tienoilla homma kuitenkin jauhoi paikallaan aika ansiokkaasti. Loppua kohti meni paremmaksi, mutta jännityksen ja rakaisun jälkeen seurasi mielestäni liikaa selittelyä.
Fitzistä en hirveästi tykännyt, ... (lisää)
|
|
Yllätyin alkuun kun tarina olikin minä-muodossa kirjoitettu, en tähän ole törmännyt oikein missään muussa fantasia-kirjassa. Kuitenkin se sopii todella hyvin tähän kirjaan ja tekee päähenkilöön samaistumisen helpoksi.
Robin Hobb luo ympäröivän tunnelman mielestäni erittäin hyvin, tarina kulkee aika mukavan tasaisella temmolla, lähes täydellinen kirja. Kirja on hyvin melankolinen sävyltään, muttei vedä siinä vertoja trilogian toiselle osalle.
Päähenkilön ... (lisää)
|
|
Heti kirjaan tartuttuani olin koukussa. En sillä lailla koukussa, kuin yleensä kirjaan ollaan, vaan täysin transsissa. Tässä se nyt oli, se kirja jota olin etsinyt jo kauan!
Alku kiehtoi heti, lähinnä minäkertojan ansiosta. Sellaisia fantasiakirjoja on harvassa. Lisäksi tämän kertojan äänessä oli tiettyä syvyyttä, tapahtumista kerrottiin muutakin kuin vain "sitten tuota sitten tätä sitten tuo kuoli". Kirja oli enemmän kuin todellinen, se oli vielä todellisempi. ... (lisää)
|
|
Salamurhaajan oppipoika on todella monipuolinen ja kiehtova teos. Kirja etenee jännässä tahdissa ja tarina on todella koukuttava. Kirjan hahmot ovat kaikki todella moninaisia ja tekevät tarinasta entistä kiinnostavamman. Fitz on kirjan alussa kuuden vanha, mutta hän varttuu melko epätasaista tahtia kirjassa, joten Fitzin ikää ei oikein koskaan tiedä tarkkaan. Muuten kirjasta löytyy reilusti ihania ja toisaalta taas turhauttavia hahmoja. Teoksen juoni on ... (lisää) |
Pidin kovasti. Oli mukavaa taas vaihteeksi lukea sankarista joka ei ollut täydellinen vaan hänelläkin oli ihan inhimillisiä vikoja. Olihan kirja surullinen ja välillä olisi tehnyt mieli kysyä kirjailijalta että miksi näin, mutta se ei huonontanut kirjaa ollenkaan. Välillä oli hidasta kerrontaa, mutta se oli kaunista. Henkilöt olivat hyvin keksittyjä vaikkakin jotkut ärsyttäviä. Fitz on taidokkaasti luotu hahmo. Aion ehdottamasti lukea toisen osan.
|
Kun on pitkään kuullut puhuttavan jostain kirjasarja, on jännittävää lopulta oikeasti tutustua siihen. Tämä oli kaikkea muuta, mitä olin odottanut (en oikeastaan edes tiedä, mitä odotin), mutta ei todellakaan negatiivisessa mielessä. Erittäin mielenkiintoinen kirja, joka palautti minut niihin kivoihin fantasiamaisemiin, joissa viihdyin lapsena.
|
|
Kerran alotettuani en saanut mitenkään laskettua kirjaa kädestäni ja yöt venyivät. Aluksi kappaleiden alun historia osuudet hieman tympi mutta pidemmälle lukiessa tajusin että ne rakentavat täydellisen kokonaisuuden ja paikkaavat aukot jota kirjaa lukiessa saattaisi jäädä. Ihailen työtä jonka kirjailija on nähnyt.
Todella koukuttava kirja ja vaikka etenee suht hitaasti välillä, ei missään vaiheessa tule tylsää. Hieno alku loistavalle sarjalle! Parasta! Kaikkien fantasian ystävien pitäisi ehdottomasti lukea!
|
Näkijän taru on fantasiakirjallisuuden aatelia, ihan parhaita kirjoja mitä olen lukenut.
|
Salamurhaajan oppipoika on verkkaisesti mutta kiehtovasti etenevä kirja. Tämän takia myös sivumäärä on muhkea, mutta siitä huolimatta lukiessa ei pitkästy. Kirjassa kuvaillaan yksityiskohtaisesti ja eläväntuntuisesti nuoren Fitzin elämää kuninkaan hovissa Peuralinnassa. Voisi kuvitella, että lukeminen muuttuisi tylsäksi, kun Fitzin elämää kuvaillaan niin pikkutarkasti ja täsmällisesti alusta loppuun... Sen sijaan se tuokin tekstiin elämän makua ja saa kirjan tarinan ... (lisää)
|
|
AH! Oli ihana lukea tämän sorttinen kirja pitkästä aikaa. Sai sillä verukkeella "hiukan" vapaa aikaa itselleen. Vaikka välillä olikin hiukan sekavaa tekstiä että joutui kunnaolla ajattelemaan mitä, miksi, missä, milloin. Ei se juuri menoa haitannut. Kirjoitus tapakaan ei ollut hassumpi, osa hahmoista jäi minulle hiukan hämäräksi olemukseltaan ja moraaliltaan. Kaikista eniten pidin Narrista. Pidin myös niistä historiikki pätkistä luvun alussa, ja yllätyksistä , joista osa oli ... (lisää)
|
