Harry Potter ja Feeniksin kilta

(Harry Potter, #5)

J. K. Rowling
Julkaistu: maaliskuu 12, 2004 (Tammi)
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Order of the Phoenix

Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasia, nuoret
Avainsanat: elokuva, mythopoeic-palkinto
Osallistu keskusteluun (viestejä 147 kpl)

OSTA KIRJA

+ Kirjastot

BookBeat alennuskoodi: blackweek30
Kokeile 30 päivää ilmaiseksi! (voimassa 30.11. saakka)

Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Jaana Kapari. Kannen kuvat: Mika Launis. Sidottu.

W. H. Smith People’s Choice Book Award 2003, Oppenheim Toy Portfolio 2004 Gold Medal, Mythopoeic-palkinto 2008 (lastenkirjat, koko sarja).

Kesän siihen mennessä kuumin päivä oli päättymäisillään...

Viisitoistavuotias Harry kohtaa ankeuttajat jo ennen kuin lukuvuosi Tylypahkassa alkaa. Koulussa hän joutuu uuden opettajan, Dolores Pimennon, silmätikuksi. Arpea särkee polttavasti ja Harry näkee niin merkillisiä unia, että pelkää menettävänsä järkensä. Lordi Voldemort on liikkeellä, vai onko? Aina ei ole helppo tietää, mikä on totta ja kehen voi luottaa.

J. K. Rowling esittelee viidennessään Harry Potter-kirjassaan uusia hahmoja ja kertoo lisää tutuista. Kuva syvenee, tunnelma tihenee. Lukuvuoden aikana tapahtuu ja paljastuu asioita, jotka mullistavat Harryn elämän.

muokattu 21.06.2017

Uusimmat keskustelut

Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut

Tietoa kirjailijasta :: J. K. Rowling

Joanne ”Jo” Rowling (s. 1965, nyk. Joanne Murray) on brittiläinen kirjailija, joka käyttää kirjailijanimeä J. K. Rowling (lausutaan roling). Hän on kirjoittanut nuortenkirjasarjan, jonka päähenkilö on velhopoika Harry Potter. Sarjan ensimmäinen kirja ilmestyi 1997 ja viimeinen vuonna 2007. Rowling asuu Skotlannissa. Hänen perheeseensä kuuluu aviomies ja kolme lasta.

Kirjoittamisen Joanne Rowling aloitti jo lapsena. Muun muassa Kenneth Grahmen kirja Kaislikossa suhisee oli hänelle rakas. Teini-iässä hänen lempikirjailijakseen nousi Jane Austen. Myös J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta teki häneen vaikutuksen. Kouluaikoinaan Rowling kuunteli The Clashin ja The Smithsin musiikkia. Ruokatunneilla ... (lisää)

hänellä oli tapana kertoa ystävilleen pitkiä tarinoita. Tarinoiden sankareina seikkailivat Rowling itse ja hänen koulutoverinsa.

Rowling opiskeli ranskaa Exeterin yliopistossa ja valmistui vuonna 1987. Hän työskenteli sihteerinä eri työpaikoissa, muun muassa Amnesty Internationalille. Rowling kirjoitteli huvikseen, kun aika kävi pitkäksi. Hän sai ajatuksen Harry Potterista istuessaan pysähtyneessä junassa lähellä Lontoota vuonna 1990. ”Katselin ulos ikkunasta ja näin hänet hyvin selvästi: pieni, ruipelo ja tummahiuksinen poika. Tiesin, että hän oli velho. Sitten ajattelin, että hänen täytyy käydä velhokoulua.”

Harry Potterin syntyä seurasi kuusi kuukautta myöhemmin Rowlingin äidin kuolema. Rowling on kertonut Harry Potterin tarinan syntyneen kuoleman aiheuttamasta surusta ja yksinolon tunteesta ja heijastuneen Harryn kokemukseen vanhempiensa menettämisestä. ”Kirjoitin kirjaa todellakin itseäni varten”, hän on todennut.

Saadakseen uutta ajateltavaa Rowling muutti Portugaliin, missä hän opetti englantia, avioitui ja sai tyttären. Avioliitto päättyi eroon ja vuonna 1994 Joanne Rowling muutti tyttärensä kanssa Edinburghiin, missä hänen sisarensa asui.

Rowling sai ensimmäisen Harry Potter -kirjan käsikirjoituksen valmiiksi 1995. Kymmenen kustantajaa hylkäsi käsikirjoituksen ennen kuin Bloomsbury-kustantamo kiinnostui siitä. Kustantamo halusi kirjaan kirjailijan nimikirjaimet, sillä siellä oltiin sitä mieltä, että pojat eivät lukisi naiskirjailijan kirjoja. Nimikirjainten K:n Rowling otti isoäitinsä nimestä Kathleen. Kirjasta Harry Potter ja viisasten kivi otettiin 500 kappaleen painos vuonna 1997. Romaanista tuli menestys ja opettajaksi opiskellut Rowling siirtyi täysipäiväiseksi kirjailijaksi.

Harry Potter -kirjoja on myyty yli 400 miljoonaa kappaletta. Suomenkielisiä Potter-kirjoja on myyty noin 1,2 miljoonaa.

Rowling ei aio kirjoittaa enempää fantasiakirjoja. ”Harryn maailma on niin laaja ja yksityiskohtainen ja olen elänyt sitä 17 vuoden ajan. Olisi vaikeaa luoda toinen maailma ilman, että se olisi jotenkin samanlainen Harryn maailman kanssa”, kirjailija on sanonut.

Harry Potter -kirjat on suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Hän sai työstään kansainvälisen kääntäjäliiton Astrid Lindgren -palkinnon.

Vuonna 2008 Times-lehti valitsi Rowlingin 50 parhaan toisen maailmansodan jälkeisen brittikirjailijan listan sijalle 42. Vuonna 2010 Rowling sai ensimmäisen H. C. Andersen -palkinnon.

Elokuvat

Harry Potter ja viisasten kivi (2001). Ohjaus Chris Columbus.
Harry Potter ja salaisuuksien kammio (2002). Ohjaus Chris Columbus.
Harry Potter ja Azkabanin vanki (2004). Ohjaus Alfonso Cuarón.
Harry Potter ja liekehtivä pikari (2005). Ohjaus Mike Newell.
Harry Potter ja Feeniksin kilta (2007). Ohjaus David Yates.
Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2009). Ohjaus David Yates.
Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 (2010). Ohjaus David Yates.
Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 (2011). Ohjaus David Yates.
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (2016). Ohjaus David Yates.
Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset (2018). Ohjaus David Yates.

Linkkejä

Harry Potter -fanit.
Potterwiki.

Kuva: J. P. Masclet 2007.

Muita kirjoja joista saatat pitää

Kirja-arvioita (17)
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Fubuki 28.07.2010 Tämä kirja teki luultavasti suurimman vaikutuksen ensimmäisestä viidestä, sillä se toi lisää syvyyttä kahteen suosikkihahmooni, Sirius Mustaan ja Severus Kalkarokseen - valitettavasti vain juuri se suosikkihahmoni kuoli tässä kirjassa ja suruissani menetin uskoni koko kirjasarjaan hetkeksi. Tunnelma sen kuin tihenee ja synkkyys lisääntyy, kun koulua uhkaa sekä Voldemort, että uusi opettaja Pimento, joka yrittää työntää Dumbledoren syrjään. Rowling on onnistunut Pimennon ... (lisää) hahmon luonnissa loistavasti, sillä hahmo tekee lukijalle juuri sen mitä pitääkin - ärsyttää suunnattomasti. Uuteen paikkaan - Siriuksen suvun taloon - tutustuminen oli myös jännittävä lisä, joka loi lisää syvyyttä Siriuksen hahmolle ja toi selkeyttä hänen taustoihinsa. Ja Harryn lukilitiksen opiskelu tuo lisää sisältöä tarinaan, varsinkin kun Harry kärsii noista tunneista nimenomaan Kalkaroksen kynsissä. Siriuksen kuolema tuli suurena yllätyksenä ja toi synkkyyttä kirjan loppuun, enkä olisi millään tahtonut lukea kuudetta kirjaa, mutta elättelin yhä hieman toivoa että Sirius ei olisikaan kuollut (sillä hänhän ei saanut Avada Kedavrasta jonka valosuihku on vihreä, vaan loitsusta joka oli punainen). Toinen syy kirjasarjan jatkoon oli se että halusin lukea siitä että Bellatrix saa ansionsa mukaan (loppujen lopuksi olen iloinen että kuitenkin luin näin hyvän kirjasarjan loppuun). Feeniksin kilta oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja hyvä kirja, vaikka en vieläkään hyväksy Rowlingin valintaa tappaa Sirius.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Rauros 03.06.2014 Rakastan tätä sarjaa! Petyin siihen että, Sirius kuoli,sillä hän oli lempihahmoni! Ajattelin että, lopetan kirja-sarjan lukemisen kokonaan mutta, tunnelma on niin tiivis että en millään voi lopettaa ! Olen kiintynyt sarjaan valtavasti enkä halua mitään jäävän pois ! Joten luen seuraavat osat <3! Pimento on kirjassa tiukka ja ärsyttävä ja leffoissa hän on sitten joku pinkki leidi. :D Rakastan Wesleyn kaksosia ja heidän humoristisuuttaan :D! Mutta suosittelen kaikille <3
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut CaliFe 21.10.2011 Mielestäni ehkä sarjan paras osa, ja vaikka Voldemort on palannut, se ei estä Weasleyn kaksosten kieroa huumoria kun he ja Riesu yrittävät ajaa Pimennon pois Tylypahkasta. Loppuosa ministeriössä on todella pelottava, ja kirjailian muutos siihen, että ainoastaan Harry, Ron ja Hermione taistelevat lopputaistelun, vaan myös Ginny, Luna ja Neville otetaan mukaan. Luna on ehkä parhaita uusia henkilöitä, ja Feeniksin kiltalaisten kuvailu jaksaa naurattaa uudestaan ja uudestaan.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Truuners95 10.04.2016 [ Juonipaljastuksia- avaa tästä ] Tämä kirja sai minut raivostumaan moneen kertaan, kun Taikaministeriö osoitti olevansa korruptoitunut ja hullun johtama. Pimento on kaikista ärsyttävin hahmo. Percy Weasleynkään nuoleskelu ei ollut mitään kivaa luettavaa. Lisäksi minulle ei ole vieläkään selvinnyt mitä merkityksellistä on Luna Lovekivassa.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Chain-of-destiny 31.03.2016 [ Juonipaljastuksia- avaa tästä ] Pottereista on vaikea sanoa mitää lyhyesit, sillä rakastan niitä kaikkia. Mutta ehkä se, että tämä on eniten hyllystä napattu, kertoo jotain. Dolores Pimento on jotain niin ihanan järkyttävää ja sadistista, että ekoil lukukerroil kallisarvoinen kirja paiskautui kiinni. Nykyään Harryn angstisuus vain naurattaa, mutta on samalla vakuuttava: juuri tuollaisia tunteen puuskia 15-vuotiaat kokevat. (eikä asiaa auta cedricin kuoleman aiheuttama trauma) Rakastan Harryn piikittelyä Pimennolle, SE joka väittää että Harry on hyveellinen, kiltti perus-tylsä-päähenkilö EI tiedä Pottereista mitään. Käskekää tällaisia ihmisiä sivistämään itseään, pliis. Cho on idiootti. Mutta samalla niin 15-vee likka kuin olla ja saattaa. Eniten tykkäsin kun kiltalaisia tuotiin esille. En tiedä kuinka moni muistaa kohdan, jota ei ole leffassa, missä molly ja sirius riitelee. Minusta Siriuksen tapa puolustaa Harrya on jotain upeaa. Se on ei ole niinkään isällistä, vaan..ystävyyttä, luottamusta.. oon edelleen katkera hänen kuolemastaan, mutta pahin vaihe on ohi.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Rasis 05.04.2015 Ehdottomasti paras kirja! Mielenkiinto pysyy yllä, sillä kirja sisältää paljon juonenkäänteitä mitkä eivät rasita liiaksi lukukokemusta. Kirjassa kerrotaan myös hyvin tarkasti mutta lyhyesti Harryn vanhempien menneisyydestä mikä on ehdotonta plussaa!
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut MelodyPond 06.12.2014 Todella hyvä kirja, tämä ja Kuoleman Varjelukset olivat mielestäni parhaita koko sarjasta. Englanniksi se oli kyllä parempi kuin suomeksi, ja jostain oudosta syystä suomenkielinen kirja on n. 200 sivua pidempi kuin alkuperäinen. En oiken ymmärrä, miten se on tapahtunut. Kansikuva on kyllä mielestäni aika epäselvä, mutta en suuremmin pidä yhdenkään suomenkielisen Harry Potter-kirjan kannesta. Dolores Pimento on kyllä inhottava ja erittäin hyvin kirjoitettu hahmo. Onneksi siitäkin päästiin sitten loppupeleissä eroon. :-P
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Yllatuus 08.12.2014 Tästä tykkäsin. Tässä oli jotain uutta ja mukaansa tempaavaa toisin kuin muissa osissa.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Lintukarhu 17.12.2017 Mielestäni tämä kirja on koko sarjan paras, sillä tässä käsitellään, enemmän kuin muissa osissa, henkilöiden omia tunteita ja toiveita. Tässä ei koko ajan räiskitä tainnutustaikoja sinne sun tänne. Ja uusi suojautumiawn opettaja on mitä parhain pahis;)
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Sipe 12.07.2016 Varmaankin tähän mennessä paras potterkirja minkä olen lukenut! J.K Rowling on ollut erittäin kekseliäs näitä kirjoja kirjottaessaan! Pidin siitä salaisesta salista jossa oppilaat harjoittelivat salaa, ja "Neiti Pinkistä".
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Mystinen tyttö 12.07.2015 Harry Potter veti minut vihdoin sisälle salaiseen velhomaailmaan! Olen odottanut yllättävää mielenkiintoa tässä sarjassa ja yllättäen se osui viidenteen osaan. Huomaamattani aloin lukemaan kirjaa nopeammin, enkä pystynyt enää laskemaan sitä käsistäni. Ehkä se johtuu Harryn ja hänen ystäviensä vanhenemisesta, juonesta, tai sitten Rowling on kehittynyt. Tässä osassa pidin ehdottomasti Luna Lovekivasta, uudesta unelmoivasta henkilöstä ja siitä, että vihdoin Ginny pääsi ... (lisää) loistamaan läsnäolollaan enemmän. Jos olet lukenut neljä ensimmäistä osaa, tartu ihmeessä viidenteen, se vetää sinut mukaansa! Suosittelen!
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Ruusy 26.07.2014 Mukaansatempaava tarina Harrysta velhomaailmasta ja sen vaaroista. suosittelen
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Kirjafriikki 05.07.2014 Feeniksin Kilta oli joissain kohdin ahdistavaa luettavaa(koska moni pitää Harry valehtelijana ja hulluna). Silti se ei ole miinus. Jälleen kerran onnistunut Potter-osa. Ja se Pimento on kerrassaan loistava henkilöhahmo, hahmo, jota todellakin vihaa. Loistavaa, Rowling.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Kirassiina 07.06.2014 [ Juonipaljastuksia- avaa tästä ] Kirja on kiinnostavaa luettavaa ja se pitää hyvin otteessaan. Ainoa varjopuoli on se että Sirius Musta kuolee. Se on epäreilua.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut w-a-r-i 01.12.2013 Hauska :D Tässä erityisesti huomaa sen sarjan mukana kasvamisen, kun kirjassa on jo ongelmina rakkauspulmat, seurustelu, ja muut normaalit teinien ongelmat :) Ei ole enää 11 vuotias pikkuvelho :P Juoni on jännä, mukana on mielenkiintoista velhopolitiikkaa ;P
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut BookSolder 05.11.2013 Tykkään tosi paljon! Pimento on ihan kuin joku sammakko tässä kirjassa, mutta elokuvassa hän onkin kaunis pinkki täti. Heh. Rakastan Weasleyn veljeksiä. Ihanan humoristisia! Ja ei kyllä unohdeta Lunaa ihana hahmo!
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut The Big Bad Wolf 03.11.2013 [ Juonipaljastuksia- avaa tästä ] Suosikki Pottereista (jos parempia osia ei oteta lukuun). Tästä osasta näin leffan ensin, joten täydellistä ensilukukokemusta en saanut. Samapa tuo, kahdeksannen, yhdeksännen lukukerran jälkeen edes muista ekareakoinneista mitään. Yksi maailman suosituimmista nuortenkirjoista täynnä mediaa ja politiikkaa. Pienenä pidin eniten kapinoinnista, Harryn marttyyriydestä ja Pimennon yrittämästä diktatuurista, mutta nyt hihkuin propagandaa ja ministereitä. "Jes! Ministeriö on väärässä, rikkoo lakejaan ja toimii väärin. Mahtavaa!" Joo, ja Pimento on edelleen järkyttävän ihana hahmo. Kunnon pikku sammakko. Jolla on krooninen yskä. Alkukirjan yksinkertainen viha, raivo ja ärsyynnys oli jotain niin inhimillistä. AK:n jälkeen Harry rauhoittuu, ja kirjan päätunteetksi kohoaa vahingonilo. Pimennon epäonnistumisetja toivottomat yritykset, eteenkin McGarmivan ja Pimennon välinen taistelu. Se, miten McGarmiva tukee täysin halveksimaansa Punurmiota Pimentoa vastaan... Weasleyn kaksoset jaksavat aina naurattaa. Riesu... Kunnon antiPimento-liiga. McGarmivakin täytyy laskea joukkoon. Feeniksin kilta syvensi James Potterin miltei epämieluisalle tasolle. Rakastan rakastan rakastan Harryn vanhempia, mutta Kalkarosta tulee väkisinkin säälineeksi. Samoin syveni Sirius Musta ja Neville. Bellatrix Lestrange on loistava lisä. Kiero katala karsea sadisti. Mieletön hahmo. Voldemort on aivan ihana. Niin räikeän paha, eikä herkistelemään taipuvainen. Uusista hahmoista tietenkin Luna lumoaa täysin. Chosta en pitänyt kovin missään kohtaa (koska Harry ja Ginny ovat täydellinen pari). AK:n jäsenistä suurin osa on vähän turhanpäiväisiä. Tämä ja Kuoleman varjelukset. Ja Azkabanin vanki. Ja Liekehtivä pikari.