Jäämaan huuto (Jäämaan kronikka #1) - Stuart Hill 7.50   173

Alkuteos ilmestynyt 2005. Suomentanut Ilkka Äärelä. Päällyksen kuvitus: Gary Blythe ja Carol Lawson. Sisuskuva: Carol Lawson. Sidottu.

Eteläisen Polypontuksen voittamattomaksi huhuttu sotapäällikkö Scipio Bellorum marssii armeijoineen kohti pohjoista. Jäämaa, mahtavien naapuriensa puristuksessa sinnittelevä pieni kuningaskunta, etsii liittolaisia jopa entisistä verivihollisistaan. Väistämättömään sotaan valmistautuva kuningas Punarauta määrää 14-vuotiaan tyttärensä Thirrinin järjestämään pääkaupungin asukkaiden evakuoinnin etäiseen Hypolitanian provinssiin. Neuvonantajakseen Thirrin nimittää omapäisen noidanpojan Oskanin, jonka äidiltä perityt taidot ovat pian tarpeen.

Kun kuningas Punarauta kaatuu hurjassa taistelussa, Thirrin ottaa hennoille harteilleen vastuun kansansa tulevaisuudesta. Ankaran talven ahdistamat armeijakunnat ryhmittyvät uuteen sotaan rintamalinjojen molemmin puolin. Vaikka ihmissudet ovat jo vannoneet Jäämaalle ikuista uskollisuuttaan, on ”Pohjolan Villikissan” vielä taivuteltava Veripalatsin vampyyrikuninkaalliset ja ylväät jättiläislumileopardit puolelleen!

Englantilaisen Stuart Hillin esikoisromaani Jäämaan huuto on valloittava fantasiaseikkailu saagojen ja sivistyksen yhteentörmäyksestä; vaikuttava kertomus ystävyydestä, kasvusta ja horjumattomasta uskollisuudesta. Kirjan elokuvaoikeudet on myyty Fox 2000 -studiolle.


Kirja julkaistu huhtikuu 3, 2006 (WSOY)
Alkuperäinen nimi The Cry of the Icemark

Tietoja muokattu maaliskuu 17, 2016

Arvosana kirjalle
Omassa kirjahyllyssäni

Jäämaan kronikka -kirjasarja

Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.

Sarjan neljättä kirjaa Prince of the Icemark (2013) ei suomennettu. Tämä johdanto-osa kertoo tapahtumista ennen Jäämaan huutoa.

Jäämaan huuto (Jäämaan kronikka #1) 7.50   173
Tulimiekka (Jäämaan kronikka #2) 7.68   104
Jäämaan viimeinen taistelu (Jäämaan kronikka #3) 7.70   51

Kirja-arviot & arvosanat

Elsku
Arvosanat 70
Kirja-arviot 5
Viestit 0
kesäkuu 13, 2012
10 / 10

Tosi hyvä kirja, oli mahdotonta lopettaa lukemista, sen jälkeen, kun olin alottanut. Aikaisemmin luin vain tietyn tyyppisiä fantasia-kirjoja, mutta sitten löysin tämän. Mielestäni ainoa huono asia oli se, että taistelut oli kuvailtu niin tarkasti. Välillä en jaksanut lukea koko taistelua, mutta kaikki muut kohdat oli mielestäni hyviä.

The Fantasy
Arvosanat 34
Kirja-arviot 10
Viestit 0
toukokuu 18, 2010
10 / 10

Hmmm... kirja oli parhaimpiak irjojam mitä olen lukenut. Huomattavasti sopii vähän paremmin nuoremmille mutta loistava kirja silti. Alussa Jäämaan huuto vaikutti vähän oudolta. Oskanin ilmestyminen toi mieleen salamurhaajan. Ensin niin luulinkin mutta sittenhän paljastui että hän on noita. Thrrinillä on pitkä nimi ja loistava kyky hankkia liittolaisia. Hän nyt saa kenet tahansa liittoon kanssaan. Tuntuu kuin kirjoittajalla ei olisi kovin paljon mielikuvitusta koska Polypontus pohjautuu selvästi Roomaan ja oikeasta maailmastakin on selvästi otettu asioita, nimiä ja paikkoja. Suosittelen! Viisi tähteä!

Sini
Arvosanat 804
Kirja-arviot 37
Viestit 481
maaliskuu 28, 2007
2 / 10

Kaksikymmentä vuotta sitten olisin ollut innoissani tästä kirjasta. Sen ainaisen kuninkaanpojan sijaan kuninkaantytär joutuukin seikkailuihin ystävänsä noitapoika Oskanin kanssa! Ovatko he ihastuneita? Tietty isäkuninkaan kuolema oli ikävää, mutta kyllähän neljätoistavuotias Thirrin pärjää kuningattarena, vaikka ylivoimaisen vahva vihollinen haluaakin valloittaa Jäämaan. Hänhän on loistava hallitsija, taistelija, strategi ja diplomaatti, joka saa puhuttua avukseen ihmissudet, jättiläislumileopardit ja vampyyrit… Ikävä kyllä arvostelija on nyt jo yli kolmekymppinen eikä ole enää innoissaan jokaisesta vastaantulevasta fantasiakirjasta. Vuonna 1986 olisin ollut, mutta silloin niitä ei montaa ollut saatavilla. Olkaa onnellisia, te nykyajan lapset ja nuoret. Teillä riittää luettavaa, vaikka laatu ei ehkä aina olekaan aivan priimaa. Eihän sillä ahmimisiässä edes ollut väliä, kunhan oli paljon juonenkäänteitä ja komea sankari ja kaunis sankaritar. Kaikkea tuota tästä kirjasta kyllä löytyy. Nuorena sitä nautti tällaisestakin tarinasta, kun ei ollut vielä tutustunut satoihin paremmin kirjoitettuihin tarinoihin ja kliseetkään eivät vielä haitanneet. Kliseitä ja aukkoja logiikassakin löytyi enemmän kuin nykyisin jaksan sietää. Kuinka ihmissusilla muka kesti niin hirmuisen kauan ennen kuin ehtivät apuun? Ja jäikö Jäämaahan oikeasti henkiin yhtään nuorta miestä, kuka siellä tekee työt ja siittää seuraavan sukupolven, koska vihollisen lahtaus tuntui niin perusteelliselta verrattuna Jäämaan kokoon. No jatko-osahan sen tietysti selvittää, valitettavasti. Tai sitten ei. Eiköhän siinäkin ole sujuva juoni ja lisää outoja otuksia. Plussaa tässä kirjassa olivatkin ainoastaan ne jättiläislumileopardit. Suositellaan ahmimisiässä oleville fantasian harrastajille. Enemmän lukeneet, hankkikaa parempaa luettavaa ja pysykää kaukana.

Jackalbury
Arvosanat 872
Kirja-arviot 179
Viestit 0
maaliskuu 5, 2007
4 / 10

Kirja on luettava ja suht kohta hyvä, mutta ei mikään kovin mielenkiintoinen tai eksoottinen. Fantasiakirjallisuuden kaurapuuroa minusta. Tarina kyllä kulkee mutta siihen tylsistyy paikoitellen. Kirjassa oli aika paljon kliseitä ja stereotypioita, paikka päähenkilö olikin tyttö. Lisäksi minua häiritsivät kasvillisuuden vääristymät, joita tapaa aina kun kyseessä on kirjailija joka ei ole koskaan käynyt pohjoisessa. Muutamia omaperäisiä ideoita esiintyi, mutta ne eivät onnistuneet pelastamaan kirjaa. Eli ei mikään kovin ihmeellinen tai kovin hyvä kirja. Luettavissa ja suosittelen matkalla luettavaksi esim. autossa tai junassa. Arvosana: 6-.

Xariel
Arvosanat 625
Kirja-arviot 34
Viestit 187
helmikuu 27, 2007
6 / 10

Kirja oli mukavaa luettavaa näin kylmänä talvi-iltana. Ihan hyvää fantasiaahan tämä on, tosin ei yltänyt läheskään suosikkeihini. :) Perustasoa, aika ennalta-arvattavaa, mutta mikäs siinä. Tämä sarjan ensimmäinen osa on mukava, siinä oli tietynlaista raikkautta. Alku oli kohtuullisen houkutteleva, siinä keskitasoa, mutta lopun omaperäisyys nosti pisteitä. Oskan on hieno tyyppi, kiinnostava. Hänen noituutensa on kirjan kiinnostavimpia kohtia, mikä pätee myös toisen kirjan kohdalla. Se, mikä sarjassa kuitenkin eniten feilaa, on pahikset. Scipio Bellorum kätyreineen on jotenkin perin epäuskottavaa perusfantasiavastusta; motiivi maailmanvalloitus ja perusluonteenpiirre ilkeys. Ei mitenkään omaperäistä, ei kiinnostavaa. :/ Tarina on luonteva, ja sisältää monia mahtavia kohtauksia, mutta valitettavasti kokonaisuus ei nouse samalle tasolle. Siksi kolme (ja kuvitelkaa siihen vielä yksi hieno puolikas) tähteä neljän asemasta. Lisäksi tämä on aika selkeästi suunnattu nuorille lukijoille. Mutta luettavaa näissä silti on, ja jos vähänkään jaksaa niin lukekaa. :p

tammikuu 14, 2021
Antoi 10 / 10 arvosanan kirjalle
heinäkuu 19, 2020
Antoi 10 / 10 arvosanan kirjalle
syyskuu 14, 2019
Antoi 6 / 10 arvosanan kirjalle
kesäkuu 4, 2019
Antoi 4 / 10 arvosanan kirjalle
kesäkuu 16, 2018
Antoi 8 / 10 arvosanan kirjalle