Tyylit: scifi, fantasia
Avainsanat: philip k. dick -palkinto, surrealismi, tähtivaeltaja-palkinto, tieteisfantasia
Alkuteos ilmestynyt 1997. Suomentanut Hannu Blommila. Kuvat: Stepan Chapman. Sidottu.
Philip K. Dick -palkinto 1998, Tähtivaeltaja-palkinto 2006.
Arizonalaiskirjailija Stepan Chapmanin uskomaton taidonnäyte! Philip K. Dick -palkinnolla palkittu surrealistisen fantasiakirjallisuuden mestariteos nyt kuvitettuna painoksena ensi kertaa maailmassa, suomeksi!
Kolmikko ylitti valkohiekkaista aavikkoa. He olivat ylittäneet sitä niin kauan kuin saattoivat muistaa. Tänään he kuuntelivat tuulta matkatessaan. Tuuli ei ollut tyyntynyt koko päivänä. Se veisti harjanteita hiekkaan kuin isobaareja barometriselle painekartalle. Kaksi auringoista oli laskenut, mutta kolmas pysytteli läntisellä taivaalla. Se paahtoi siirtolohkarekasoja ja niillä kasvavia jäkäliä. Kolme jälkiparia levittäytyi halki tasangon, kimmeltävän ilmameren alla väreillen. Ne olivat ihmisen jalanjälkiä, renkaanjälkiä ja jonkin suuren eläimen painalluksia...
”Mosaiikkimainen, surrealististen tarinoiden ilotulitus.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Stepan Chapman
Stepan Chapman (1951-2014) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Troikka (1997) sai Philip K. Dick -palkinnon ja Tähtivaeltaja-palkinnon.
Stepan Chapman syntyi Chicagossa. 1960-luvun alussa hän joutui
kaksimetristen jättikaskaiden sieppaamaksi. Kaskaat lennättivät
Chapmanin Etelämantereelle, jossa hänet vietiin syviin geotermisellä
energialla lämmitettyihin luolastoihin. Luolissa hänelle opetettiin
seitsemän vuoden ajan nilviäisten kieliä ja kuvakirjoitusmerkkejä. Kun
Chapman lopulta palautettiin takaisin ihmisten ilmoille, hän ryhtyi
kääntämään hyönteisten muinaisia taruja ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (1) |
|---|
Tämä järkyttävä surrealismipaukku on enemmän kuin yhden lukijan henki (tai terveys) kestää. Ihmettelen sitä mielikuvitusta, joka tämän on pystynyt tuottamaan. Tajunta tällä kyllä räjähtää - sirpaleita kerätessä voi sitten funtsia, jäikö mitään käteen. Troikka tekee itsestään omanlaisensa legendan jo elinaikanaan.
|