Ilmestysten avaruus (Ilmestysten avaruus #1) - Alastair Reynolds 8.38   155

Alkuteos ilmestynyt 2000. Suomentanut Hannu Tervaharju. Kansi: Mika Kärnä (alus Jani Finér). Like-scifi. Nidottu.

Arthur C. Clarke -palkintoehdokas 2001, BSFA-palkintoehdokas 2001, toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä (esikoiskirjat) 2001.

DELTA-PAVONIKSEN AURINKOKUNTA, PLANEETTA RESURGAM, VUOSI 2551.

Arkeologi Dan Sylveste yrittää raivokkaasti selvittää muinaisten amarantiinien arvoitusta. Kukoistava sivilisaatio tuhoutui yhdeksänsataatuhatta vuotta sitten jättäen jälkeensä hautautuneen, lähes täydellisesti säilyneen kaupungin. Toimittaja Pascale Dubois seuraa Sylvesten kintereillä.

Valtava avaruusalus lähestyy Resurgamia. Taistelijaksi siepattu Ana Khouri sekä yksi komentajista, triumvir Ilia Voljova, ovat Sylvesten jäljillä, kumpikin omista syistään. Khouri huomaa pian, että aluksella on tekeillä jotain selittämätöntä.

Muinainen uhka on yhä voimissaan, ja vaara on lähempänä ja suurempi kuin kukaan voisi aavistaa...

Vuonna 1966 syntynyt Reynolds työskentelee Euroopan avaruusjärjestön (ESA) astrofyysikkona. Hän aloitti kirjailijanuransa novellistina (mm. Interzone ja Asimov's), mutta laajempaan tietoisuuteen hän nousi tällä esikoisromaanillaan. Ilmestysten avaruus aloittaa neliosaisen sarjan.

Arvosteluja:

"Monitasoinen kirja, jonka salaisuudet kuoriutuvat esiin sipulin tavoin – jokainen paljastus tuo mukanaan uusia mysteereitä, valheita, hämäyksiä ja henkilöhahmojen manipulointia. Mielikuvituksellisia scifi-ideoita sekä aitoa ihmeen tuntua riittää." – Toni Jerrman, Helsingin Sanomat

Reynolds todistaa kykynsä iskeä hyvää tarinaa.” – Lasse Kurkijärvi, Aamulehti

Reynolds on ilman muuta yksi nykyscifin suurista nimistä, ja hänen teoksensa suorastaan pakko-ostos avaruusseikkailujen ystäville. – Marko Kivelä, Tähtivaeltaja

Nousee selvästi esiin valtavirrasta.” – Lukufiilis

Reynolds yhdistää kyberpunkin tietokonekuvitelmat perinteiseen avaruusseikkailuun ja jopa kosmiseen kauhuun.” – Portti-lehti

Henkeäsalpaava matka.” – Good Book Guide

Eeppistä ja kovaa scifiä, täynnä teknologisia ihmeitä. Loistava scifi-debyytti.” – Arthur C. Clarke -palkinnon voittanut Paul McAuley



Arvosana kirjalle
Omassa kirjahyllyssäni


Kirja julkaistu elokuu 2003 (Like)
Alkuperäinen nimi Revelation Space
Tietoja muokattu heinäkuu 6, 2017

Ilmestysten avaruus -kirjasarja

Sarja sisältää 4 pääteosta ja yhteensä teoksia 8 kpl.

Kirjailija suosittelee Ilmestysten avaruuden, Lunastuksen arkin ja Sovituksen kuilun lukemista numeroidussa järjestyksessä.

Ilmestysten avaruuteen sijoittuvaa novellikokoelmaa Galactic North (2006) ei suomennettu.

Pääsarja Like-scifi

Ilmestysten avaruus (Ilmestysten avaruus #1) 8.38   155
Kuilukaupunki (Ilmestysten avaruus #2) 8.26   138
Lunastuksen arkki (Ilmestysten avaruus #3) 8.52   117
Sovituksen kuilu (Ilmestysten avaruus #4) 8.40   96
Timanttikoirat, Turkoosit päivät 7.76   115
Prefekti 8.02   87
Elysionin tuli 7.70   37
Susien aika 7.58   29

Kirja-arviot & arvosanat

tpi
Arvosanat 15
Kirja-arviot 12
Viestit 19
marraskuu 11, 2010
6 / 10

Arvostetun ja hyvämaineisen kirjailijan ensimmäinen teos. Aikaisemmin en ole tutustunut Reynoldsin tuotantoon. Tämäkin teos on ollut hyllyssä jo pitkään, mutta paksuuden ja osittain ennakkoluulojen vuoksi (pelkäsin tämän olevan hiukan liikaa ”Tähtivaeltaja-scifiä”) aloittaminen on venähtänyt melkoisen pitkään. Kirjan alkupuoli on varsin sekava, tosin ensimmäinen luku on erittäin koukuttava ja sujuva, mutta sen jälkeen kirjassa oli pitkä jakso, jossa seurataan kolmea eri tapahtumapaikkaa, joilla ei ole mitään ilmeistä tekemistä keskenään samaan aikaan. Sitten vähitellen asiat selkeytyvät, ja juoni alkaa taas kunnolla vetämään ja asiat selkenevät. Kirja tapahtuu kaukaisessa tulevaisuudessa, jossa ihminen on levittäytynyt laajalle avaruuteen jo kauan sitten. Muita sivilisaatioita ei löytynyt, vain vanhoja raunioita. Uusimmatkin tunnetut rauniot, amaranttien planeetta, on satojatuhansia vuosia sitten tuhoutunut jonkin tuntemattoman katastrofin seurauksena. Dan Sylveste, jota ehkä eniten voi pitää kirjan päähenkilönä on amaranttien asiantuntija, ja on tutkinut raunioita. Sieltä hän on löytänyt vihjeitä siitä, että amarantit olivat kulttuurinsa loppuvaiheessa paljon pidemmälle kehittyneitä kuin aikaisemmin uskottiin. Samaan aikaan lähestyy suunnattoman suuri ja voimakas avaruusalus, Äärettömyyden Kaipuu, jonka miehistö toivoo Sylvesten voivan parantaa aluksen kapteeni, joka on sairastunut kummalliseen sairauteen. Kolmas juonilinja kertoo Ana Khourista, palkkamurhaajasta joka saa tehtäväkseen tappaa Sylveste hinnalla millä hyvänsä. Kovin sujuvasti ja hyvin kirjoitettu kirja ei tunnu olevan. Vaikea sanoa kuinka suuri osa jonkinlaisesta kielellisestä jähmeydestä johtuu käännöksestä, kuinka suuri osa alkutekstistä. Hiukan tulee vaikutelmaksi alkutekstin puutteet, sillä jotenkin tuntuu siltä, että ensimmäisen luvun teksti on hiotumpaa ja sujuvampaa kuin pääosassa loppukirjaa, esikoisteoksessa siihen ja sen hiomiseen on varmasti käytetty runsaasti aikaa. Henkilöhahmot eivät tunnu täysin eläviltä, eikä kukaan nouse kunnolla päärooliin. Kukaan päähenkilöistä ei herätä juuri lainkaan sympatia, eikä tarjoa samaistumiselle kohdetta. Tarinankerronta on kohtuullisen löysää, minkä voi päätellä jo kirjan yli 700 sivun pituudesta. Pieni – tai vähän suurempikin – tiivistys ja hiominen olisi tehnyt hyvää. Ihan luettava kirja oli kaikista puutteistaan huolimatta, eikä mitään kovin suuria houkutusta kesken jättämiseen päässyt muodostumaan. Toisaalta kirjaa lukiessa ei kehittynyt mitään ehdotonta pakkoa jatko-osien lukemiseenkaan.

Thialfi
Arvosanat 1235
Kirja-arviot 51
Viestit 322
heinäkuu 22, 2009
5 / 10

Kirja toimii hyvin jännitys- ja seikkailukirjallisuutena, jos on aikaa uppoutua järkälemäiseen romaaniin. Ilmestysten avaruudessa on sarjan aloitusosalle ja esikoisromaanille ominaisia piirteitä, jotka tekivät siitä hieman jähmeän teoksen. Pääjuoni aukeaa varsin hitaasti eivätkä henkilöiden luonteet tule kovin läheisiksi. Muutamia kiintoisia tieteellisiä ja scifistisiä ajatuksia on mukana. Naiset keskeisinä henkilöinä on miellyttävä ominaisuus – verrattuna scifin vanhempiin perinteisiin, joista on selvitys esimerkiksi Johanna Sinisalon artikkelissa Kahvinkeittoa ja kirkumista teoksessa Tieteiskirjallisuuden maailmoita. Tarinan taustalla on vanhojen avaruusoopperoiden ajatus galaktisesta sodasta. Reynoldsin kosmisen goottilainen lähestymistapa tuottaa aiheesta kelvollista viihdettä. Reynolds ammentaa enemmän rikoskirjallisuudesta kuin kirjoittaa kaikkein älykkäintä ja kaunokirjallisinta tekstiä. Iain M. Banks vie tässä voiton. Reynoldsin maine scifikirjailijana on kasvanut niin suureksi, että pieni pettymys on väistämätön. Kyllä hänen kirjojensa sivumäärästä saisi tätä menoa karsia kolmanneksen pois.

Jussi
Arvosanat 1197
Kirja-arviot 109
Viestit 1639
lokakuu 26, 2008
8 / 10

Pidin Ilmestysten avaruudesta. Juoni oli kiinnostava, kirjassa oli loistavia ideoita ja Reynoldsin luoma tulevaisuuden maailma, jossa tähtien välillä matkustetaan alle valonnopeudella, tuntui omaperäiseltä. Henkilöhahmot jäivät aika ohuiksi, mutta ei se oikeastaan häirinnyt. Kirjan alussa sata ensimmäistä sivua olin melko pihalla termeistä, mutta vähitellen kaikki selvisi. Lopetus ei ollut aivan niin jännittävä, mitä kirjan alkupuolen perusteella odotin. Ilmestysten avaruus aloittaa sarjan, mutta tämä toimi ihan itsenäisenä teoksena.

MaKo
Arvosanat 119
Kirja-arviot 16
Viestit 3
heinäkuu 29, 2008
8 / 10

Ensimmäisten 300-400 sivun aikana Reynolds vyöryttää käänteitä hengästyttävään tahtiin; juoneen punotaan kiinni yhä useampia lankoja eikä mikään näytä olevan sitä, mitä sen luuli olevan. Lukemista ei voi jättää kesken halutessaan tietää, mitä uusia yllätyksiä seuraavat sivut tarjoavat ja odottaessaan malttamattomana, pystyykö kirjailija pitämään kudelman kasassa. Kirjan viimeiset 100 sivua jättävät ehkä hivenen häiritsevästi kasaamatta kaikkia avattuja käänteitä yhteen ja tarjoaa lopulta muutamiin asioihin ehkä turhankin suoraviivaisia selityksiä. Toki kirjan lukemisen jälkeen on lähes pakko metsästää käsiinsä seuraavat osat, ja täytyy sanoa, että niillä on varmasti vaikutusta siihen, kuinka "Ilmestysten avaruuden" loppu lopulta toimii.

Vumpalouska
Arvosanat 79
Kirja-arviot 10
Viestit 137
marraskuu 19, 2007
10 / 10

Kun hankin Alastair Reynoldsin "Ilmestysten Avaruus" -kirjan, oloni oli varsin varuksellinen, sillä en ollut pitkään aikaan löytänyt mistään todella hyvää science fictionia. Pian kuitenkin kävi ilmi, että tällä kertaa valintani oli osunut oikeaan. "Ilmestysten Avaruus" on hyvinkin mahdollisesti paras koskaan lukemani scifikirja, ja goottilaista kauhua, avaruusoopperaa ja kovaa tiedettä yhdistelevä juoni piti minut liimautuneena kirjaan loppuun asti... Outo juttu muuten, etten ennen "Ilmestysten Avaruutta" uskonut mahdolliseksi laajan mittakaavan scifiuniversumia, jossa ei ole ollenkaan valoa nopeampaa matkustusta.

helmikuu 3, 2022
Antoi 8 / 10 arvosanan kirjalle
maaliskuu 30, 2021
Antoi 10 / 10 arvosanan kirjalle
tammikuu 16, 2021
Antoi 7 / 10 arvosanan kirjalle
joulukuu 31, 2020
Antoi 6 / 10 arvosanan kirjalle
huhtikuu 20, 2020
Antoi 10 / 10 arvosanan kirjalle