Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki

Jeff VanderMeer
Julkaistu: elokuu 15, 2006 (Loki-kirjat)
Alkuperäinen nimi: City of Saints and Madmen

Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: fantasia, novellikokoelma
Avainsanat: tähtifantasia-palkinto, uuskumma
Osallistu keskusteluun (viestejä 3 kpl)

OSTA KIRJA

+ Kirjastot

Alkuteos ilmestynyt 2001. Suomentanut Johanna Vainikainen-Uusitalo. Kansi: Jani Paananen. Nidottu.

Tähtifantasia-palkinto 2006. World Fantasy -palkintoehdokas 2003.

Sisällys:

Martin Laken muodonmuutos (The Transformation of Martin Lake, 1999) – World Fantasy -palkinto 2000
Hoegbottonin opas Ambergrisin varhaishistoriaan, kirjoittanut Duncan Shriek (The Hoegbotton Guide to the Early History of Ambergris, 1999)
X:n outo tapaus (The Strange Case of X, 1999)
Liitteet:
Kirje tri V:ltä tri Simpkinille (A Letter from Dr. V to Dr. Simpkin)
Muistiinpanot (X's Notes)
Saatteeksi suomalaisille lukijoille
Huomautus kirjaintyypeistä

Olipa kerran, Moth-joen rannalla, kaupunki jonka vertaista historia, todellinen tai kuviteltu, ei tunne. Ambergris syntyi alkuasukkaiden, salaperäisten, sienimäisten harmaalakkien verestä, pyristeli vuosisatoja tapahtuman jälkimainingeissa, ja siitä kasvoi julmankaunis metropoli; vilkas, groteski, suurenmoinen, loisteliaasti toteutettu, ainutlaatuinen paikka.

Tarunhohtoinen Ambergis on kuin oman maailmamme lievästi vääristynyt peilikuva. Kaupungin mahtavin mies on säveltäjä, ja taiteilijat vaalivat boheemin imagoaan hartaammin kuin taidetta itseään. Halutuin saalis on salaperäinen makeanveden kalmari, jättiläismäinen olento (ja kaupungin tunnus) jonka kunniaksi vietetään vuosittain usein verisesti päättyvää juhlaa. Hoegbottonin & poikien kauppahuoneella on lonkeronsa joka käänteessä, ja mitä odottamattomimpiin pulmiin löytyy vastaus Borgesin kirjakaupasta. Ja miksi kirjailija X vähätteli kirjoittamiaan tarinoita Ambergrisistä? Miksi hänet on suljettu mielisairaalaan, ja missä tuo mielisairaala oikein sijaitsee? Miten syntyi Hiljaisuus?

Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki on mahtava kertomusten runsaudensarvi. Niistä muodostuu kirjallinen kaleidoskooppi, joka valloittaa niin historianharrastajat, huumorinjanoiset kuin alaviitteiden ystävätkin. Amerikkalaiset kriitikot valitsivat sen vuoden parhaaksi kirjaksi. Kokoelma sisältää mm. VanderMeerin jälkisanat suomalaisille lukijoille sekä World Fantasy Award -palkitun kertomuksen ”Martin Laken muodonmuutos”.

”Satumaisen kaunis, suorastaan unenomainen teos.” – Publishers Weekly

”Mestarillinen romaani: monikerroksinen ja käsinkosketeltava, turmiollinen ja turmeltunut. Kaunis taideteos.” – Locus Online

”Ennen kaikkea Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki on hauska kirja! Minulla oli hauskaa kun kirjoitin sitä, ja olen varma että lukijoilla on hauskaa kun he tutkiskelevat sitä. Se on paikoin synkkä ja uhkaava, mutta täynnä odottamatonta huumoria. Toivon, että lukijat nauttivat siitä.” – Jeff VanderMeer

”Huumaava ja leikittelevä sukellus myyttisen kaupungin fantastiseen todellisuuteen.” – Tähtifantasia-palkintolautakunta

muokattu 15.12.2014

Uusimmat keskustelut

Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut

Tietoa kirjailijasta :: Jeff VanderMeer

Jeff VanderMeer (s. 1968) on yhdysvaltalainen tumman fantasian kirjoittaja. Hänen läpimurtoteoksensa oli vuonna 2001 julkaistu novellikokoelma Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki. Teos sisältää World Fantasy -palkinnon vuonna 2000 voittaneen pienoisromaanin ”Martin Laken muodonmuutos”. Suomessa teos sai ensimmäisen Tähtifantasia-palkinnnon vuoden parhaana käännösfantasiana.

Jeffrey VanderMeer syntyi Pennsylvaniassa, mutta vietti suuren osan lapsuudestaan Fidzi-saarilla, missä hänen vanhempansa toimivat kehitysapujoukoissa. Hän sanoo eläneensä surrealistista lapsuutta, jossa usein yhdistyivät kauneus ja kauhu. Televisiottomassa ympäristössä VanderMeerin vanhemmat lukivat hänelle muun muassa William Blaken ... (lisää)

runoja. Hänen isänsä oli tutkija, joka oli myös runoilija ja kuvanveistäjä, ja hänen äitinsä kuvataiteilija. Trooppisen onnelan vastapainona Jeff sairasti vakavasti astmaa ja vakavia yliherkkyyksiä, ja hänen vanhemmillaan oli vaikea vaihe, joka johti lopulta avioeroon.

Takaisin Yhdysvaltoihin VanderMeer matkusti Aasian, Afrikan ja Euroopan halki. Lapsuuden kokemukset ja vaihtelevat ympäristöt vaikuttivat suuresti hänen ajatteluunsa ja myöhemmin työhönsä. Vanhempien kautta VanderMeerin tarinoihin ovat päätyneet kuvaukset oppineista ja taiteilijoista. Omia tarinoita VanderMeer kirjoitti jo nuorena. Kaupallista tieteiskirjallisuutta ja fantasiaa hän luki paljon, mutta siirtyi sittemmin parempaan kirjallisuuteen. J. R. R. Tolkien teki häneen vaikutuksen. Fantasian pariin palattuaan hän luki George R. R. Martinin kirjoja ja totesi ne erinomaisiksi.

VanderMeer on usein yhdistetty uuskummaksi kutsuttuun nykyfantasian muotoon, mutta hän ei katso kuuluvansa tiettyyn liikkeeseen. Uuskummallisiksi kutsutut kirjailijat ovat muodostaneet hyvin monimuotoisen ryhmän. Lajityyppiajattelua VanderMeer pitää yleensäkin rajoittavana. Kirjoittajaksi pyrkivän tulisi lukea kaikenlaisia kirjoja. Nuoruudessaan VanderMeer halusi tavoittaa lukemalla mahdollisimman laajan kirjon kirjallisen esittämisen muodoista, pääasia oli, että kirja oli ”hyvä”.

VanderMeerin arvostamiin kirjailijoihin kuuluvat muun muassa M. John Harrison, John Irving ja Leena Krohn. Hänen suurimpien esikuviensa joukossa ovat olleet Angela Carter, Mervyn Peake ja Vladimir Nabokov. Heiltä oppii joka kerta lukiessaan jotain uutta.

Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki kertoo Ambergrisin kaupungista, sen asukkaista ja kummallisesta historiasta. Kirja on alkukielellä ilmestynyt useina hieman erilaisina kokoonpanoina. Loki-kirjojen kustantama valikoima sisältää pienoisromaanin ”Martin Laken muodonmuutos” lisäksi tarinan ”X:n outo tapaus”, Ambergrisin historiasta kertovan ”Hoegbottonin oppaan Ambergrisin varhaishistoriaan” sekä osia teoksen liiteosiosta.

”En tietoisesti ryhtynyt luomaan toista todellisuutta tarinoideni tapahtumapaikaksi. Kun se oli syntynyt, huomasin ympäristön kuitenkin hyvin käyttökelpoiseksi. Minun on vaikea innostua täysin todellisuuden mukaisista näyttämöistä, niistä kirjoittaminen on kuin arkimaailmaamme rakentamista toisen kerran.” (Jeff VanderMeer, Locus 501) Ambergris sai syntynsä kirjailijan näkemistä unista ja Aasian muistoista. Esimerkiksi Martin Lake -tarinalla VanderMeer pääsi eroon häntä häirinneestä painajaisesta. Välillä VanderMeerista tuntui, että Ambergris kirjoitti hänen kauttaan, joten hän kirjoitti itseään varten tarinan X:n tapauksesta.

Ambergrisin alkuperäisväestö on salaperäisiä sieniolentoja. VanderMeer on kiinnostunut sienistä lajina. ”Ne ovat niin outoja, lähes muukalaismaisia, vai mitä. Ne vaikuttavat tulleen jostain ulkoavaruudesta. Ne ovat ikään kuin kasveja ja eläimiä samaan aikaan.”

Jeff VanderMeer asuu toimittajavaimonsa Ann VanderMeerin kanssa Tallahasseessa Floridassa. Heillä on kolme kissaa, joilla on omalaatuiset luonteet. Vapaa-ajallaan VanderMeer nauttii painonnostosta, lenkkeilystä ja ensipainosten keräilystä.

Lähteitä

Hannu Blommila: ”Olipa kerran Ambergrisissa: Jeff VanderMeerin outo tapaus”. Tähtivaeltaja 4/2002.
Marianna Leikomaa: ”Jeff Vandermeer – esittely” ja Marianna Leikomaa & Elli Leppä: ”Jeff Vandermeer – Ambergrisin luoja”. Legolas 3/2006.
Jukka Halme: ”Jeff VanderMeer: Salatut elämät”. Tähtivaeltaja 1/2007.
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2. Toimittaneet Jukka Halme, Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ, 2009.

Linkkejä

Esa Mäkinen: Maagisen outouden mestari . Helsingin sanomat 18.8.2006.
Markku Soikkeli: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki. Turun sanomat 18.8.2006.
Iisa af Ursin: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki. Kiiltomato 25.9.2006.
Tähtifantasia-voittaja 2007.

Kuva: Kyle Cassidy

Muita kirjoja joista saatat pitää

Kirja-arvioita (3)
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Jackalbury 11.08.2007 'Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki' on todellinen mestariteos. Kirjasarjaksi paisunut novellikokoelma, jonka kaikki kirjoitukset liittyvät jotenkin Ambergrisin kaupunkiin. Tarinat ovat erittäin mielenkiintoisia ja tempaavat mukaansa. VanderMeer osoittaa myös olevansa värikkään ja loistavan kuvailun uranuurtaja, ei tietoakaan Harmaiden Kulissien ongelmasta. Kirja oli todella koukuttava, VanderMeer osoittaa olevansa mestari saamaan lukijansa koukkuun. 'Martin Laken muodonmuutos' oli ... (lisää) kaunis ja kauhea, varsinkin kaupungin kuvailu ja Voss Benderin hahmo olivat hienoja. Myös taidehistorialliset osuudet olivat kiinnostavia, Laken taulut pystyi kuvittelemaan mielessään. 'Hoegbottonin opas Ambergrisin varhaishistoriaan' oli ehdottomasti kirjan innostavin, kiinnostavin ja koukuttavin novelli. Ja se oli myös todella hauska, kuvatessaan John Manzikert I ja hänen seurueensa yhteentörmäystään Cinsoriumin harmaalakkien kanssa. Parasta olivat Pratchettille vertoja vetävät alahuomautukset. Tässä novellissa pystyi havaitsemaan tiettyä tyylillistä sukulaisuutta Terry Pratchettin parodioiden kanssa. 'X:n outo tapaus' oli hauska ja omalaatuinen katsaus Ambergris-tarinoiden syntyyn ja 'Pyhimysten ja mielipuolten kaupungin' kirjoittamiseen. Lukijaa jäi mietityttämään, että mikä 'X:n oudossa tapauksessa' oli peräisin todellisuudesta ja mikä oli tarinaa. Liitteet olivat kiinnostavia ja hauskoja, varsinkin Tohtori V:n kirje ja huomautus kirjasintyypeistä. Harmi ettei Loki-kirjat julkaissut kirjaa kokonaisena, vaan ainoastaan nämä kolme novellia. Toivottavasti Loki aikoo jatkaa 'Pyhimysten ja mielipuolten kaupungin' suomentamista ja julkaisemista, sillä kirja on todella hyvä ja suosittelen sitä kaikille. Arvosana: 9+.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Dark Clark 17.10.2007 Perinteisiin fantasiakirjoihin verrattuna Kaupunki on hyvin, hyvin eriskummallinen ja outo kirja. Hyvällä tavalla outo. Kirja koostui neljästä osasta: novelleista Martin Laken muodonmuutos ja X:n outo tapaus, Hoegbottonin oppaasta Ambergrisin varhaishistoriaan ja liitteistä. Tarina sijoittuu tosiaan Ambergrisin merkilliseen kaupunkiin, joka on taiteilijoiden ja säveltäjien kotipesä kummallisine pikku yksityiskohtineen. Miljöö on rikas ja mielenkiintoinen. Kirjan aloittava Martin ... (lisää) Laken muodonmuutos kertoo taiteilijasta, joka sekaantuu tahtomattaan kaupungin poliittisiin juonitteluihin. Muodonmuutos on hyvä valinta kirjan aloitukseen, sillä se pehmentää tunnelmaa sopivasti ja toimii mukavana johdatuksena. Ehkä kirjan mielenkiintoisin osuus on Hoegbottonin opas Ambergrisin varhaishistoriaan. Se kertoo nimensä mukaisesti Ambergrisin perustamisesta ja tapahtumista aina Hiljaisuuteen saakka. Historiankirjamainen selostus on höystetty kirjoittajan, "Duncan Shriekin" sarkastisilla alaviitteillä. Erityisen hienoa on se, että VanderMeer on kyennyt luomaan uskottavan ja mielenkiintoisen maailman ilman massiivisia karttoja kirjan alussa. Itse tarinan salaperäiset harmaalakit ja Hiljaisuus ovat omalaatuisella tavalla karmivia... X:n outo tapaus vastaa todellakin nimeään. Mielipuolisuuteen luisuneen kirjailijan houreita seurataan tätä jututtamaan tulleen tohtorin näkökulmasta. Itselläni kertomus meni hieman yli hilseen; siinä esiteltiin kiehtovia ajatuksia, mutta toteutus oli hivenen sekavaa. Loki-kirjat suomensi Pyhimysten ja mielipuolten kaupungin alkuperäisistä tarinoista vain osan. Puuttuvat tarinat olisivat täydentäneet kokonaisuutta mukavasti... mutta toisaalta ainakin X:n kummalliset sepustukset olisivat sekoittaneet tarinaa entistä enemmän ja pitkästyttäneet siinä sivussa. Hyvä kirja, mutta loppuosa ei välttämättä sopinut lukumakuuni.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Lukijatar 03.05.2015 Aivan ensimmäiseksi on sanottava, että rakenteeltaan ja aihepiiriltään teos oli virkistävän epätavallinen. Epätavallisuus ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti onnistunutta. Teoksen kolme osaa olivat erillisiä kertomuksia, jotka kaikki kytkeytyivät tavalla tai toisella Ambergrisiin - kaupunkiin, joka on teoksessa sekä nimi- että päähenkilö. Kaupungin henkeäsalpaavaa tunnelmaa tuotiin esille jatkuvasti, päästämättä paradoksaalisesti lukijaa kuitenkaan kokemaan sitä ... (lisää) itse. Lukijan rooli oli kuin ulkopuolisen tarkkailijan, joka ikkunasta seuraa kaupungin elämää; missään vaiheessa teosta ei Ambergris ollut minulle läheskään yhtä elävä ja hengittävä kuin vaikkapa Kiekkomaailman Ankh-Morpork tai Locke Lamoran Camorr. Osasyy lienee epäonnistuneesti tehty karsinta: loppusanoissa kerrotaan teoksen käsikirjoitusta käsittävän todellisuudessa 3000 liuskaa, joita kirjailija on työstänyt yli vuosikymmenen, mutta joista on valikoitu parin sadan sivun edestä materiaalia tätä teosta varten. Ongelma onkin, että jokainen teoksen teksti olettaa, että kaikki 3000 sivua ovat luettuina. Nykyisellään Ambergris jää etäiseksi, kirjailijan yksityiseksi leikkikentäksi. Myös teksteissä itsessään oli erinäisiä ongelmia. Harmillisesti kiinnostavimmassa luvussa, jossa käsiteltiin Ambergrisin historiaa, oli tyyli hajota käsiin. Ensiksi jäljiteltiin tieteellistä diskurssia ja oltiin satirisoivinaan sitä, kunnes yhtäkkiä havaintojen tyyli alkoi olla iltapäivälehtitasoa. Sitten kerrottiinkin jo koskettavaa tarinaa historioitsijan rooli unohtaen, ennen kuin historioitsija repäistiin takaisin kertomaan vitsi räjähtävistä poneista. Kerronnalla ei selkeästi ollut mitään tavoitetta, vaan se oli silkkaa ajatuksenvirtaa, mikä ei mielestäni sopinut pedattuun kehykseen. Myös X:n tapaus kompastui itsetarkoitukselliseen metakeskusteluun, jonka loppukäänne oli toki yllättävä mutta sikäli kovin halpa, että sitä edeltävä keskustelu osoitti joka suhteessa aivan muualle ja asettui käänteen jälkeen erittäin hämmentävään valoon. Muutenkin keskustelua ajoi lähinnä tiedon tuominen lukijalle, ei niinkään kontekstin näkökulmasta tarkoituksenmukainen keskustelun kulku. Toisaalta ymmärrän myös maailmojen häilyvyyden elementin, jota näin yritettiin konkretisoida, mutta toteutus on nykyisellään vähintäänkin ontuva. Kahden ja puolen tähden arvioni koostuu seuraavista seikoista: ensimmäinen tähti perustuu fantasiakentän mittakaavalla tuoreeseen ideaan ja näkökulmaan, toinen tähti puolestaan historialuvun tapahtumien kiinnostavuuteen. Puolikas tähti kuvaa luettavuutta, joka oli pääosin siedettävä. Suosittelen teosta itseäni heittäytymiskykyisemmille lukijoille, joille satunnaiset tunnelmalliset kohdat, sujuvat juonet ja epämääräinen metasetvintä ovat tarpeeksi sisältöä ja joita eivät kerronnan rakenteen ja loogiikan puutteet häiritse.

Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki

Uusimmat keskustelut

Tietoa kirjailijasta :: Jeff VanderMeer

Muita kirjoja joista saatat pitää

Kirja-arvioita (3)