Kansi: Riikka Jäntti. Sidottu.
Mukana Kuvastaja-palkinnon lyhytlistalla 2009.
Ylistetty kotimainen fantasiasarja Nonna-tytön ja hänen jääkarhunsa seikkailuista päättyy komeasti.
Nonna on nyt jäänoita, Hiidenkynnen valtiatar, sysilouhijumalan ja jäänlouhien jumalattaren suojeluksessa. Hänellä on hallussaan mahtavat pakkasen ja pimeyden voimat, ja hän haluaa palauttaa louhien vallan. Noridiumin viholliset nawyrilaiset pelkäävät ennustusta, jonka mukaan jäänoita tuhoaisi heidän maansa. Maiden välille syttyy sota, ja Nonna joutuu lähtemään tielle, joka on täynnä sattumia, vihaa ja vallanhimoa – ja toisaalta kunnioitusta ja rakkautta. Miten käy Noridiumin ja Nawyrin, kun Nonna ja louhijumalat näyttävät voimansa?
Ikitalvi on neliosaisen Lumen ja jään maa -fantasiasarjan viimeinen osa.
Valkohiuksinen nainen nosti kätensä kohti taivasta ja kutsui lunta. Tuuli totteli hänen ääntään. Se synnytti valtavia pilviä, painoi niitä yhä alemmas ja alemmas, eikä kestänyt kauan ennen kuin lumi ryöpsähti pilvien syövereistä pieninä, kiteisinä kristalleina. Äkillisellä murahduksella tuuli tarttui lumeen ja alkoi vihmoa sitä kaikkialle.
Valkohiuksinen nainen ja vieressä odottava musta lohikäärme katosivat sankan lumipyryn sekaan.
"Tule, ikitalvi", Nonna kuiskasi hymyillen.
Ilkka Auerin Lumen ja jään maa -sarjan aiemmat romaanit Sysilouhien sukua, Varjoissa vaeltaja ja Hyinen hauta ovat saaneet poikkeuksellisen innostunutta palautetta sekä kriitikoilta että lukijoilta.
"Auerin vahvuus on erinomaisen hyvin rakennettu fantasiamaailma... Tuskin yhdessäkään englanninkielisessä fantasiaromaanissa voitaisiin kuvata talvea niin rakastavasti kuin Auer tekee." – Helsingin Sanomat
”Tällaista on hyvä nuortenfantasia.” – Tähtivaeltaja
Arvosana kirjalle
Ilkka Auer
Ilkka Auer on syntynyt vuonna 1966 Porissa ja asunut Helsingissä, Espoossa ja Kirkkonummella. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1984 ja meni heti armeijan jälkeen töihin vakuutusyhtiö Tapiolaan, missä työskentelee edelleen suunnittelijana. Auer asuu vaimonsa ja tyttärensä kanssa Espoossa.
Auer on aina harrastanut piirtämistä, lukemista ja maalaamista. Kirjallisuudessa Ilkka Auerin suosikkeja ovat esimerkiksi J. R. R. Tolkien, Bernard Cornwell ja Robert Holdstock sekä kaikki muinaisskandinaavisuuteen liittyvä kirjallisuus. 80-luvun alussa hän innostui roolipeleistä ja oli jonkin aikaa mukana Seikkailija-lehden tekemisessä. Roolipelivuosinaan hän yleensä suunnitteli pelit alusta loppuun asti itse ja sijoitti seikkailut maailmaan, jonka oli itse luonut. Pelin maailmat laajenivat vuosien saatossa, ja niistä hän sai kipinän kirjoittamiselle roolipelaamisen loputtua. Auer kirjoitti novelleja jotka sijoittuivat omaan maailmaansa ja keskittyi lopulta yhden suuremman tarinan kirjoittamiseen, mikä lopulta kannattikin.
Ilkka Auerin esikoisromaani Sysilouhien sukua (2004) on skandinaavisesta mytologiasta kumpuavaa fantasiaa. ”Muutama vuosi sitten kirjoitin ystäväni tyttärelle lahjaksi tarinan tytöstä ja jääkarhusta. Kun kuulin, kuinka paljon hän piti tarinasta, päätin tehdä siihen jatkoa. Näin syntyi Sysilouhien sukua, tarina jossa skandinaavisuutta, mahtavia lohikäärmeitä, ritarillisuutta, väkeviä sotureita ja – ennen kaikkea – vahvoja naishahmoja”, kertoo Auer.
Lumen ja jään maa -sarjassa seurataan Nonnan, sarjan alussa 12-vuotiaan tytön, ja hänen suojelijanaan ja lemmikkinäänkin toimivan jääkarhunsa Fenriksen seikkailuja jäisessä ja kylmässä Noridiumin valtakunnassa. Sysilouhien sukua sai Suomen Tolkien-seuran Kuvastaja-palkinnon parhaana suomalaisena fantasiakirjana vuonna 2004.
Ilkka Auerin haastattelu - Fantasyfan
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 3
Viestit 0
Parhaimpia Fantasia sarjoja mitä olen koskaan lukenut! Ja olen lukenut niitä paljon! Sarjassa on kaikkea sopivasti. Hyviä hetkiä, vaikeuksia, taisteluita jne.. Erityisesti pidän siitä että Auer osaa kuvailla taistelukohtauksen sortumatta liian yksityiskohtaiseen kuvaukseen, tarinan kuitenkaan kärsimättä siitä. Hän ei myöskään sorru liian tarkkoihin maisema kuvauksiin, vaan jättää tilaa myös lukijan omalle mielikuvitukselle, myös Auerin kirjoitustyyli on sujuva ja mukaansa tempaava. Erityisesti ulkomaiset fantasia romaanit ovat hyvin "verisiä" Auerin kirjat sopivat niin nuorille kuin vanhoillekin. Hyvällä kirjalla ei ole ikärajaa.
Kirja-arviot 50
Viestit 60
Olin hieman pettynyt aikoinaan sarjan päätökseen. Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta muistan, että se oli pääsääntöisesti vähän tylsä. Silti harkitsen sarjan uudelleenlukua, sillä veikkaan, että ymmärtäisin sitä nyt paremmin kuin nuorempana.
Kirja-arviot 66
Viestit 5
Ihana päätös mahtavalle sarjalle.
Kirja-arviot 13
Viestit 222
Hyvä päätös hyvälle kirjasarjalle. Kerronta oli kohtalaisen sujuvaa, ja maailmaa kuvailtiin loistavasti. Loppukin tuli omasta mielestäni sopivaan kohtaan, tuskin siitä olisi enää samoills hahmoills tarinaa voinut jatkaa. Isoin ongelma aikaisemmissa osissa on ollut vaikeasti muistettava ja mutkikas nimistö, mutta tässä osassa se ei enää ollut minulle ongelma. Henkilöt ovat useimmiten tuttuja jo aikaisemmista osista, ja ne muisti hyvin.
Kirja-arviot 16
Viestit 11
Luin oikein mielelläni tämän kirjan alusta loppuun saakka. Oli positiivista, että sekä päähenkilö että kirjailija ovat molemmat kasvaneet tämän kirjasarjan myötä ja viimeisessä osassa on havaittavissa selkeä ero edeltäjiin nähden. Edelleen kummastusta herättää se, että Nonna vaikuttaa tunteettomalta. En ole varma siitä, onko tarkoituksellista, että hänellä ei ole koskaan nälkä, jano tai loputon väsymys. Tarina alkaa auermaiseen tapaan vähän jäykänpuoleisesti, mutta kerronta korjaantuu nopeasti. Tässä kirjassa oli selkeästi panostettu enemmän tarinaan ja juoneen kuin aikaisemmissa. Kielellisesti kirjailija on pysytellyt tyyliuskollisena. Mitään älyttömiä yllätyksiä tai upeita elämyksiä kirjassa ei ollut. Valitettavasti loppukin oli ennalta arvattava ja kierojen henkilöiden kohtalot valmiiksi aseteltuja hyvissä ajoin. Auerin luoma maailma kerää kiitosta monilta arvostelijoilta ja onhan se hyvin luotu, vaikka itse olisin toivonut enemmän kuvausta siitä eteläpuoleisesta maailmasta, kun se pohjoinen puolisko on niin hyvin selitetty jo moneen otteeseen. Sysilouhista ja heidän tulevaisuudestaan olisi mieluusti lukenut enemmänkin. Toisaalta Auer osasi loistavasti lopettaa Nonnan tarinan juuri oikeassa kohdassa. Mistään jymy-yllätystä ei siis ole kyse, mutta Ikitalvi oli ihan mukava lukukokemus.
Kirja-arviot 12
Viestit 0
Aivan ihana! Hyvin rakennettu maailma, itseasiassa erittäin hyvin. Päähenkilö Nonna on ihanan erikoinen päähenkilö, jonka päättäväisyyttä ei voi kuin ihailla. Eniten kuitenkin rakastan koko sarjan maagista tunnelmaa- se säilyy loppuun asti. Olin iloinen siitäkin. Ainoa miinus on, että henkilöt menevät aivan sekaisin. Nimet ovat vaikeita ja kuulostavat samoilta & niitä on paljon; luntin niitä kirjan takaa enemmän kuin kerran! Mutta kokonaisuus ratkaisi, eli täydet 5 tähteä tästä ~
