Keltainen kirjasto #178
Jos talviyönä matkamies
- Julkaistu
- 1983 (Tammi)
- Alkuperäinen nimi
- Se una notte d\'inverno un viaggiatore
Jos talviyönä matkamies
Alkuteos ilmestynyt 1979. Suomentanut Jorma Kapari.
1. painos: Tammi 1983. Keltainen kirjasto 178. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Tammi, 2000. Klassikkopokkarit. Päällys (valokuva): Elizabeth Catalano. Nidottu.
2. painos: Tammi, 2009. Nidottu.
Jollei Italo Calvinon uusin kirja olisi verrattoman hauska, se soveltuisi tiedotusopin oppikirjaksi. Jos talviyönä matkamies on kirja kirjasta, sen kirjoittamiseen, tuottamiseen ja vastaanottamiseen liittyvistä ilmiöistä.
Teos alkaa siitä kun päähenkilö, Lukija, avaa Italo Calvinon uuden romaanin Jos talviyönä matkamies. Päästyään sivulle 17 hän huomaa, että ensimmäinen painoarkki toistuu kirjassa yhä uudestaan. Hän vaihtaa viallisen kappaleen kirjakaupassa toiseen, mutta osoittautuu, että se sisältää kokonaan toisen kertomuksen joka sekin katkeaa jännittävässä kohdassa. Sinnikkäästi Lukija jatkaa yrityksiään oikean jatkon löytämiseksi eksyen yhä syvemmälle sekaannusten viidakkoon.
Kaikkiaan hän – ja hänen myötään myös tämän kirjan lukija – tulee tutustuneeksi kymmeneen romaaninkatkelmaan. Ne ovat parodioita erilaisista kirjallisista lajeista: poliittisesta tendenssiromaanista, rikoskertomuksesta, eroottisesta japanilaisesta perhedraamasta, onpa mukana näyte lähes kuolleella kimmerian kielellä kirjoittavan Ahti Ukon tuotannosta.
Vaelluksella sepitteiden peilimaailmassa lukija tutustuu Lukijatar Ludmillaan ja hänen sisareensa, feministi ja strukturalisti Rosaliaan. Hän kohtaa erilaisia kirjallisen osakulttuurin edustajia. Heitä ovat yliopiston botno-ugrilaisella laitoksella intrigien keskellä elävä kirjallisuudenprofessori Uzzi-Tuzzi, huijarikääntäjä Hermes Marana joka on ilmeisesti sepittänyt suomentamansa romaanit itse, irlantilainen bestsellerkirjailija Silas Flannery jota agentit, mainosmiehet ja palveluksiaan tyrkyttävät tietokone-ekspertit ajavat takaa ympäri maailmaa, yhä kiihtyvän kirjatuotannon uuvuttama kustannusvirkailija Cavedagna.
Calvinon teoksesta sukeutuu ilkikurinen ja henkevä essee, jonka sankariksi nousee kirjallisen kulttuurin unohdetuin osapuoli, pyyteetön Lukija, outo ilmiö maailmassa jossa ”niiden määrä jotka käyttävät kirjoja tuottaakseen toisia kirjoja kasvaa enemmän kuin niiden määrä jotka vain haluavat lukea kirjoja...” Kustannusvirkailija huokaa: ”Monta vuotta olen työskennellyt kustantamossa... käsieni kautta kulkee niin paljon kirjoja... mutta voinko sanoa että luen? – – Tiedättekö, lapsena piilouduin kanalaan lukemaan...”
Ja Calvino palkitsee sankarinsa. Teoksen lopussa Lukija, jo aviovuoteessa Lukijattaren kanssa, saa ennen lampun sammuttamista lukea viimeiset rivit Italo Calvinon romaanista Jos talviyönä matkamies.
