Suomentanut Liisa Ryömä.
1. laitos: Kosmokomiikkaa. (Le cosmicomiche, 1965.) Tammi, 1969. Keltainen kirjasto 93. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Tammi, 2006. Klassikkopokkarit. Nidottu.
2. laitos: Koko kosmokomiikka. (Tutte le cosmicomiche, 1997.) Tammi, 2008. Laajennettu laitos Kosmokomiikasta, tarinat kirjoitettu 1965–1984. Keltainen kirjasto 388. Päällys: Markko Taina. Sidottu, kansipaperi.
Sisältö:
- Kosmokomiikkaa
- Etäisyys kuusta
- Päivän synty
- Merkki avaruudesta
- Kaikki yhdessä pisteessä
- Värittömyys
- Loputtomia leikkejä
- Vesisetä
- Paljonko lyödäään vetoa?
- Dinosaurit
- Avaruuden muoto
- Valovuodet
- Spiraali
- Pehmeä kuu
- Lintujen alkuperä
- Kristallit
- Kuu kuin sieni
- Kuun tyttäret
- Meteoriitit
- Kivitaivas
- Niin kauan kuin aurinko
- Aurinkomyrsky
- Simpukat ja aika
- Maailman muisti
- Ei mitään ja vähän
Calvinon Kosmokomiikkaa ilmestyi vuonna 1965 ja Liisa Ryömän suomentamana Keltaisessa kirjastossa 1969. Siinä kirjailija rakentaa päähenkilöt matemaattisista yhtälöistä ja yksinkertaisista solurakenteista, kaikkien kertojana Qfwfq eli ”se”. Qfwfq on sosiaalinen, hupaisa ja älykäs, matkustaa galaksien väliä, kokee planeettojen synnyn ja elämän siirtymisen vedestä maalle.
Kokoelmassa on 12 tarinaa, ja nyt ilmestyvässä Koko kosmokomiikassa ennen suomentamattomia kertomuksia on 18 lisää. Ne on kirjoitettu vuosien 1965 ja 1984 välillä, tapaamme edelleen Qfwfqin, ja suomentajana jatkaa Liisa Ryömä.
Arvosana kirjalle
Italo Calvino
Italo Calvino (1923–1985) on 1900-luvun loppupuoliskon tunnetuin italialainen kirjailija. Hän sai lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja esiintyi usein Nobel-pohdinnoissa, mutta ei ehtinyt saada palkintoa.
Italo Calvino syntyi Kuubassa 1923. Hänen vanhempansa olivat italialaisia, ja perhe muutti pian Italiaan. Nuoruutensa Calvino vietti San Remossa. Hän opiskeli Torinon yliopistossa 1941–47. Valmistuttuaan Calvino työskenteli kustannustoimittajana ja kirjallisuusarvostelijana. Calvino meni naimisiin Ester Judith Singerin kanssa 1964. Vuosina 1964–80 hän asui Pariisissa ja sittemmin Roomassa. Calvino kuoli vuonna 1985.
Keltainen kirjasto
Sarja sisältää 33 pääteosta ja yhteensä teoksia 80 kpl.
”Keltainen kirjasto syntyi vuonna 1954 Suomeen, jossa oli pulaa kaikesta – myös hyvästä käännöskirjallisuudesta. Niukkuuden ja epävarmuuden keskellä Keltainen kirjasto oli raikas tuuli, joka lennätti pölyä niin kirjahyllyistä kuin ajatuksista ja avasi ikkunoita ympäröivään maailmaan. Keltainen kirjasto on kasvanut yhdessä Suomen kanssa ja täyttänyt maailmankirjallisuuden ystävien hyllyt ja yöpöydät. Se on taistellut hyvän proosan, sanomisen vapauden ja ihmisyyden puolesta, naurattanut, itkettänyt, hämmentänyt, sivistänyt ja kansainvälistänyt ikäluokan toisensa jälkeen. Keltaisen kirjaston täyttäessä vuonna 2004 viisikymmentä vuotta, on se jo pitkään ollut Suomen kaikkien aikojen pitkäikäisin kirjasarja ja kansainvälisestikin ainutlaatuinen ilmiö. Maailma sarjan ympärillä on nyt tietenkin täysin toinen kuin sen syntyessä. Suomi on vauras ja kansainvälinen, vaikutteet ja viettelykset virtaavat vapaasti. Mutta Keltaisen kirjaston lupaus on se mikä ennenkin: tarjota suomalaisille valikoima parasta ajankohtaista maailmankirjallisuutta. Runsauden keskellä raikkaalta tuntuu, että parhaan tunnistaa helposti ja siihen on helppo tarttua.” (Tammi)
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 26
Viestit 0
Äärimmäisen absurdi Koko kosmokomiikka on ensimmäisen lukemani kirja Italo Calvinolta. Kirja alkaa novellilla, jossa päähenkilöt keräävät maitoa kuun pinnalta, eikä myöhemmissä novelleissa lukijan mielikuvitusta päästetä ollenkaan lepäämään: on dinosaurien aikaa, on päivän ja yön muodostumista, on galaksien muokkaamista. Millekään ryppyotsaiselle loogisscifistille tätä kirjaa en ehkä menisi suosittelemaan suoralta kädeltä, sillä niin kuin jo ylempänä sanoin, kirja on yhtä mielikuvituksen räiskettä. Tätä räiskettä lukee varsin mielellään, sillä calvinon kirjoittajanlahjat ovat aivan eri asteikolla kuin se nuhruinen perusfantasia, jota myydään miljoonapainoksina. Qfwfq jää ensimmäisissä novelleissa hieman sivuun, mutta loppua kohden hänenkin kuvansa monipuolistuu. Minä-muoto on hyvä ratkaisu ja tapahtumat voi kuvitella päässään varsin vaivattomasti. Raikas, omaperäinen teos, joka on yhtä mielikuvituksen juhlaa alusta loppuun.
