Tyylit: fantasia > korkea fantasia
Avainsanat: keski-maa, lohikäärmeet
Narn i chîn Húrin: Húrinin lasten tarina. Alkuteos ilmestynyt 2007. Toimittanut Christopher Tolkien. Kuvitus: Alan Lee. Suomentanut Kersti Juva. Runot suomentaneet Alice Martin ja Panu Pekkanen. 2. painos 2007. Sidottu, kansipaperi.
Tähtifantasia-palkintoehdokas 2008.
Aiemmin julkaisematonta Tolkienia upeana kuvitettuna laitoksena
”... ja vaikka vanhan ajan mahtavat haltiamielet olisivat kokoontuneet yhteen, Hador, Húrin, Túrin ja itse Beren, sinun paikkasi olisi heidän joukossaan.” (Elrondin sanat Frodolle, teoksesta Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen ritarit)
Tummasävyinen, jylhä tarina Húrinin lapsista vie kauas menneisyyteen, aikaan tuhansia vuosia ennen Tarua Sormusten Herrasta ja kytkeytyy Keski-Maan esiaikojen haltioiden ja ihmisten historiaan.
Túrinin ja hänen sisarensa Niënorin kohtalo lähtee liikkeelle Morgothin Húrinille langettamasta kirouksesta, joka asettuu varjoksi myös hänen lastensa elämään. Vääjäämättä traagiseen päätökseen etenevällä tarinalla on vahvoja yhtymäkohtia Kalevalan taruun Kullervosta.
Ensisanansa vuonna 1918 saanut Húrinin lasten tarina tunnetaan pääpiirteissään Keskeneräisten tarujen kirjasta ja Silmarillionista. J. R. R. Tolkienin käsikirjoituksista ja katkelmista sen on ensimmäistä kertaa koonnut yhtenäiseksi teokseksi hänen poikansa Christopher Tolkien, alkuperäistä aineistoa kunnioittaen.
Kirjaan kuuluu myös Christopher Tolkienin piirtämä uudistettu kartta. Muilta osin kuvituksesta vastaa tunnustettu Tolkienin maailman tulkitsija Alan Lee. Suomennoksen on tehnyt Kersti Juva.
Arvosteluja:
”Pojan toimittama teos nousee yhdeksi isän tärkeimmistä kirjoista (...) Túrin on traagisin Tolkienin koskaan kirjoittamista henkilöistä. Húrinin lasten tarina on myös psykologisesti kypsin Tolkienin tarinoista. Luodessaan synkintä sankariaan Tolkien kurotti yli anglosaksisten ja skandinaavisten perinteiden, Inkerinmaalle asti. Túrin Húrinin pojan kertomus perustuu suomalaisen Kullervo Kalervon pojan tarinaan.” – Jussi Ahlroth, Helsingin Sanomat
”Makupala kaikille Tolkien-faneille.” – Sunday Express Magazine
”Kirja on upea (…) loistelias täydennys Tolkienin tuotantoon. Tervetuloa takaisin, vanha ystävä (…).” – Library Journal
”Tarinasta tulee taatusti Tolkien-fanien aarre (…) Tasapaino jännittävien taistelujen kuvausten ja syvemmälle menevien hetkien kanssa on toteutettu taitavasti, ja Tolkienin värikäs ja vaikuttava kerronta vahvistaa hänen johtoasemansa fantasiakirjallisuudessa.” – Publishers Weekly
”Suomalaisen Kalevalan, Robin Hoodin tarinoiden, Homeroksen eeposten ja Wagnerin oopperoiden vahvat kaiut lataavat tekstiin niin monikerroksisuutta kuin elinvoimaa.” – Kirkus Reviews
”Ajattoman jylhä myytti kohtalon vääjäämättömyydestä kalevalaisissa tunnelmissa.” – Tähtifantasia-palkintoraati
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Alan Lee
Alan Lee (s. 1947) on englantilainen taidemaalari, kuvittaja ja elokuvalavastaja. Hän on kuvittanut useita fantasia- ja tarukirjoja. Lee voitti vuonna 1998 World Fantasy Conventionin vuoden parhaan taiteilijan palkinnon.
Erityisen tunnettu Lee on J. R. R. Tolkienin fantasiamaailmaan liittyvistä töistään. Huomattavin Leen Suomessa ilmestyneistä töistä on kuvitus Tolkienin kuoleman jälkeen julkaistuun teokseen Húrinin lasten tarina (2007).
Alan Lee oli John Howen ohella keskeisin lavastussuunnittelija Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -elokuvakolmikossa. Vuonna 2004 he voittivat työstään sarjan kolmannessa osassa, Kuninkaan paluussa, parhaan lavastuksen Oscar-palkinnon.
Kuva: Alan Lee Kuninkaan paluun ensi-illassa 2003. Lähde: Wikimedia Commons.
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (10) |
|---|
Húrinin lasten tarina kokoaa yhtenäiseksi tarinaksi ne sirpaleet, joita samasta aihelmasta on aiemmissa Tolkienin teksteissä nähty. Se on Tolkienin universumiin sijoittuva traaginen tarina, jossa on myyteistä ja legendoista tuttu tarinan kaari ja myös niille tyypillinen hahmokaarti. Silmarillionin tapaan luvassa on perinteistä korkeaa fantasiaa perinteisin hyvä-paha-mustavalkoisuuksineen. Teosta ei pidä kuitenkaan lukea allegoriana: keskeisintä on se, miten hahmot ... (lisää) |
Tässä on kaunis kirja ulkoisesti ja sisällöllisesti. Kirja on painettu laadukkaalle sileäpintaiselle painavalle paperille. Alan Leen piirtämä kuvitus on kaunista, niin isot sivun kokoiset värikuvat kuin pienet mustavalkoiset piirroksetkin. Kirjan lopussa on luettelo tarinassa käytetyistä nimistä ja kartta. Molemmat tulivat tarpeeseen ja niitä joutui vilkuilemaan useampaan otteeseen tarinan lomassa. Alussa nimien paljous ja samankaltaisuus tuskastutti, mutta pian niistä pääsi ... (lisää) |
Kirja on yksi lemppareistani ja olenkin varmaan lukenut sen yli viisi kertaa. Paljolti erilainen kuin muut Tolkienin kirjat ja siksi mielestäni paras Tolkienin tuotannosta.
|
Siitä on kauan kun luin tämän, mutta yritän taas parhaani mukaan muistaa kaiken olennaisen.
En muista oliko tämä ensimmäinen Tolkienin kirja jonka luin, vai olinko jo lukenut Hobitin. Kuitenkin, isoveljeni käski minun lukea tämän ja minä sitten luin. Aina kun isoveljeni kysyi että onko kirja mielestäni hyvä, vastasin että ei. Se ei monissa kohdissa pitänyt aivan paikkaansa.
Joitain kirjan kohtia voin sanoa jopa koukuttaviksi - muistan yhdenkin yön kun en saanut unta ... (lisää)
|
Eihän tämä mikään Hobitti-tarina ole joten sellaista etsivä pettyy mutta jos osaa suhtautua tähän omana kirjana jonka tarina on yksi osanen sitä maailmaa niin kirjasta kyllä pitää.
|
|
Kirja oli hyvä! Yksi parhaista Tolkienin tuotannossa! Rakastan tolkienin kirjoja valtavasti joten tämä oli suuri menests! 5/5!
|
Tämä on suosikkini kaikista Silmarillionin tarinoista. Päähenkilö on yksinkertaisesti hyvin lähellä minua itseäni. Sellainen vetoaa minuun. Tarina on tuomittu tuhoon, mutta silti sitä jaksaa toivoa, että Túrinin onni voisi kääntyä. Tämä on totisesti Tolkienin parhaimmistoa.
|
Hieno kirja ja mielenkiintoinen juoni. Oli aikoinaan hienoa lukea tämä kunnon kirjana, kaikkine yksityiskohtineen, mutta yksi asia minua kuitenkin häiritsi: Túrinin jatkuva valittaminen siitä, miten kaikki ovat häntä vastaan, kukaan ei ymmärrä häntä, vain hän on oikeassa, ja se koppamaisuus ja se jatkuva johtamisen tarve. Tulee välillä mieleen pikku lapsi joka inttää ja kitisee ja on aina väärinymmärretty.
Kirja avasi sen aikaista maailmaa ihan eri tavalla, kuin ne lyhyet ... (lisää)
|
