Vampiraatit: Kirottujen laiva
Julkaistu: huhtikuu 16, 2007 (Gummerus)
Alkuperäinen nimi: Demons of the Ocean
Alkuteos ilmestynyt 2005. Suomentanut Antti Autio. Sidottu, kansipaperi.
Kauheita vampiraatteja horisontissa!
On vuosi 2505 ja merirosvojen laivastot kylvävät kauhua Tyynellä valtamerellä. Miekkaa heiluttavat ja rommia hörppivät peruspiraatit kuitenkin kalpenevat merta ikuisesti seilaavien, verenjanoisten vampiraattien rinnalla.
Orpokodista myrskyävälle merelle pakenevat sisarukset Grace ja Connor Tempest oppivat, että legendat merta hallitsevista kammotuksista eivät olekaan pelkkää tarua.
Sisaruksista Connor päätyy merirosvojen laivaan, jota hallitsee tulisella temperamentilla varustettu kapteeni Molucco Wrathe. Gracen pelastaa alus, jonka miehistö liikkuu vain öisin. Lisäksi laivan kasvoton kapteeni tuntuu tietävän Connorin sisaruksista ja näiden edesmenneestä isästä melkeinpä kaiken.
Kaksosten yritykset löytää toisensa vaikuttavat tuhoon tuomituilta. Connorin aika kuluu raisuun merirosvoelämään totutellessa kun taas Grace saa kutsun aavelaivan suurelle juhla-aterialle...
Justin Somperin Vampiraatit – Kirottujen laiva on ensimmäinen osa mukaansatempaavasta nuortentrilogiasta. Tarinassa yhdistyvät seikkailu, mysteeri sekä ikiaikaiset vampyyri- ja merirosvolegendat. Tuloksena on kertomus rohkeudesta, ystävyydestä ja erilaisuuden ymmärtämisestä.
Justin Somper työskentelee PR-konsulttina ja kirjoittaa työnsä ohella Vampiraatit-kirjasarjaa. Sarjan ensimmäinen osa Vampiraatit – Kirottujen laiva on ollut suurmenestys ja Somperista on povattu nuortenkirjallisuuden seuraavaa suurta nimeä. Justin Somper asuu Lontoossa.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Justin Somper
Lontoolainen Justin Somper työskentelee suhdetoimintakonsulttina. Työnsä ohella hän on kirjoittanut Vampiraatit-kirjasarjan. Justin Somper asuu Lontoossa. Vampiraatit-sarja on vuoteen 2505 sijoittuva jännitystarina, jossa yhdistyvät merirosvo- ja vampyyritarut.
”Vampyyreihin liitetyt uskomukset ja merirosvojen historia ovat aina kiehtoneet mielikuvitustani. Eräänä päivänä sain valtavan oivalluksen, kun tajusin yhdistää nämä kaksi asiaa ja vampiraatit olivat syntyneet! Ymmärsin kyllä, että lukijoilla on vahvat ennakko-odotukset aiheiden ympäriltä ja halusin myös vastata niihin. Silti sain sijoitettua ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (17) |
|---|
Vauhdikas tarina, joka tuntuu takakannesta luontaan työntävältä, koska vaikuttaa kovin kaupalliselta.
Kirjassa on kaikki myyvät aiheet, vampyyrit, merirosvot, magiaa ja vielä orvot kaksoset.
Kuitenkin tarina imi mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta, kirjoitusasu on naurettavan sujuvaa ja dialogit napakoita. Henkilöhahmot herkullisia, vaikkakin melko tyypillisiä...
Hyvä juoni, joka jätti kysymyksia sen verran auki, että täytyy varmasti lukea myös seuraava osa.
|
Lukaisinpa tuon tuossa viimein. Totesin sen olleen hiukkasen vähemmän kuin odotin, muttei silti oikeastaan huonokaan.
Kuten Camaro sanoikin, kirjan kieli oli vähän liiankin sujuvaa luettavaa. Kuvailua olisi kaivattu ihan vain tunnelman luonnin avuksi – yksityiskohtia mm. ympäristöstä, henkilöiden reaktioista (muidenkin kuin päähenkilöiden), ilmeistä, laivoista johon hyökättiin… Kyllä, kaikki tuollainen vaikuttaa paljonkin lukijan eläytymiseen. Kirjan kyllä luki ... (lisää)
|
|
Jännitävä tarina ja miellyttävät hahmot, mutta minua ainakin jäi vaivaamaan sellaiset pikkuseikat kuin jos eletään 2500-lukua, miksi merirosvot tappelee vieläkin miekoilla ja minulle jäi ainakin sellainen mielikuva, että laivat ovat vanhan aikaisia purjelaivoja (en tiiä miksi niitä sanotaan).
Tarina itsessään oli kyllä mukaansa tempaava ja suosittelen kaikille niille, joilla ei ole taipumusta pilkun viilaukseen.
|
Viihdyttävä lukukokemus, itse olen enemmän vampyyrien kuin merirosvojen perään, tässä ne oli yhdistetty. Aiemmin on jo tullut sanotuksia että kirjoitus oli sujuvaa, no sitä se todellakin oli. Melkein jäi jopa ärsyttämään kaikki ne asiat jotka jäivät salaan Gracelta, hänen elämänsä oli yhtä mysteeriä ja paikoillaan junnaamista samalla kun Connor opetteli täysillä merirosvoelämää. Sisarusten tekemisissä oli liian suuri kuilu välissään.
Silti kirja oli ehdottomasti ... (lisää)
|
|
Kirja oli aika simppeliä tavaraa, jokseenkin tyypillinen nuortenkirja. Miljöö on sekoitus 1700-luvun merirosvoromantiikkaa ja tulevaisuutta (jälkimmäinen on tosin toteutettu sangen kömpelösti).
Kieli oli nykyaikaista mutta taipuisaa, henkilöt eläviä, joskaan eivät kovin räväköitä persoonallisuuksia. Eniten minua häiritsivät itse merirosvot, jotka oli kuvattu naiivin toverillisiksi ja ritarillisiksi. Kaiken huippu oli se, että toinen päähenkilöistä (Connor) jopa toivoi ... (lisää)
|
Heti kun aloin lukea kirjaa en malttanut laskea sitä kädestäni hetkeksikään! On purjeet laivan revenneet,ne yössä lepattaa on kapteenina kammotus, hän kasvot verhoaa..
|
|
Kirja tempasi mukavasti mukaansa ja oli suorastaan herkullisen helppo- ja nopealukuinen.
Kirjan alku oli hieman tökerö - taas orpoja! Takakannen tekstissä myös sanotaan, että lapset pakenivat orpokodista, vaikkeivat nuoret vielä olleet sinne menneetkään. Ristiriitoja oli enemmänkin: kenties laulut ovat aina hieman liioittelevia, mutta miksi laulussa liioitellaan vampiraatteja niin paljon? Loppujen lopuksihan vampiraatit olivat aika mukavia Sidoriaa lukuunottamatta.
Kirjan piti ... (lisää)
|
Yhdyn tässä nyt Rinjaan, joka kuvasi oikeastaan kaiken sen mitä itsekin ajattelen kirjasta. Se olisi kaivannut enemmän kuvailua, että kirjaan pääsee oikeasti mukaan eikä vain puoliksi hapuilemaan. Juoni oli suhteellisen selkeä, ja loppu harvinaisella tavalla erikoinen, mutta olisin odottanut kirjalta enemmän.
Vampiraatit ovat perus ajatukseltaan mielenkiintoisia ja erilaisia, ja tuovat enemmän mukaan sitä kaivattua tunnelmaa ja saavat omalla tavallaan niskavillat nousemaan.
|
Tää oli todellakin yks mun lapsuuteni suosikeista. Rakastin koko tarinaa ja taisimpa tehä siitä joskus jonku krijavinkkauksenki.
Nyt lähiaikoina luin sen uudestaan, ja vaikka teksi on selvästi suunnattu vähän nuoremmille lukijoille, löysin siitä hirveesti uusia puolia. KAikkia sellasia merkityksia, mitä ei ollu aikasemmin ollenkaan huomannu tai tullu ajatelleeks.
|
Olen lukenut kirjan monenmoista kertaa, enkä ikinä tunnu kyllästyvän. Enemmän pidin Gracesta ja vampiraattilaivasta, ja sen kapteeni oli todellisen salaperäisyyksien huipentuma, hän oli yksi lempihahmoistani. Ja ei Molucconkaan laivalla tylsää ollut. Cheng Li oli itsevarmuuden ja ilkeyden perikuva, mutta paikoitellen ihan mukava. Tästä kirjasta ei voi todellakaan olla pitämättä.
|
Tätä kirjaa ei vain voi laskea kädestään! Tätä on fantasia parhaimmillaan. Suosittelen tätä kirjaa kaikille!
|
Tämä kirja on kliseyden, kaupallisuuden ja ennalta-arvattavuuden huipentuma, mutta silti... Tästä ei vaan voi olla pitämättä!
|
|
Ihana kirja, joka kannattaa aivan ehdottomasti lukea. Myös myöhemmätkin osat ovat aivan ihania. Tästä ei oikein mitään kummempaa sanoa, sillä omasta mielestäni jo sana "ihana" riittää kuvaamaan sitä tarpeeksi.
Tosin olisin ja toivon edelleen jotain romanttista Cracen ja Lorcanin välille.
Kaikkein kamalinta on, että sarjan suomentaminen on toistaiseksi jäädytetty... =(
|
|
Tämä kirja oli mahtavaa.Siinä oli romantiikkaa ilmassa ja se oli mukaansa tempaileva, mutta jossai vaiheessa tylsistyin mutta ei siinä muuta.
|
|
Tämä on erittäin jännittävä ja mielenkiintoinen sarja! Tässä on juuri sopivasti romantiikkaa, seikkailua, huumoria, mystiikkaa ja kaikkea siltä väliltä!
Kirjassa on todella mukava seurata tarinaa molempien osapuolten Gracen ja Connorin kannalta.
Kirja saa minut myös lumoihinsa siitä syystä, että tässä on yhdistetty kaksi minulle erittäin kiinnostavaa aihetta; merirosvous ja vamppyyrit. Ja taitavasti onkin!
Kolmannessa kirjassa olisin toivonut ehkä hieman enemmän ... (lisää)
|
Kirja alkoi hyvin ja mukaansa tempaavasti. Tosin minusta Connorin idea merelle karkaamisesta tuntui jotenkin tekaistulta. Mutta siitä eteenpäin kirja kulkee hyvin. Tosin Gracen jahkailu ja tahtojen taistelu Lorcan Fureyn kanssa tuntui minusta hiukan pitkitetyltä, koska melkein alusta alkaen sitä arvasi, minkälaisen venhon kyydissä Grace oli. Kirjassa ei ollut kovinkaan paljon kliseitä ja siinä oli herkullisia kirjailijan omia ideoita. Kuten esimerkiksi byrokratisoitu merirosvous, jota ... (lisää)
|
