Kansi: Jussi K. Karjalainen. Sidottu, kansipaperi.
Maaliskuu 1954. – Yhdysvallat tekee Bikinillä uudenlaisen ydinkokeen. Yllättäen siitä seurannut radioaktiivinen laskeuma on tappavampi kuin yhdelläkään aiemmalla atomi- tai vetypommilla. Japanilainen kalastusalus jää radioaktiivisen tuhkapilven alle, ja viidensadan kilometrin päässä sijaitsevan korallisaaren asukkaat sairastuvat.
Lähitulevaisuus. – Japanilaisen toimistorakennuksen kellarissa sijaitsevan pienen ydinvoimalan jäähdytysjärjestelmän modulit varastetaan. Samaan aikaan ranskalainen ydinvoimayhtiö näyttää hukanneen satakahdeksankymmentä grammaa plutoniumia. Kahdeksan vuotta aiemmin soitetut puhelut yhdistävät tapaukset toisiinsa, ja punaiset hälytysvalot syttyvät.
Yhdysvaltain ydinterrorismin vastaisessa erikoisyksikössä tutkimuksia johtavat eversti Kenneth Andrews, suomalaista syntyperää oleva Lauri Nurmi, iranilaissyntyinen Julia Noruz sekä Nurmen naisystävä Alice Donovan. Ensimmäiset vihjeet uhkaavasta vaarasta kuullaan salaperäiseltä Katharine Henshaw'lta.
Vähitellen kertyy todistusaineistoa, joka viestii, että Yhdysvaltoja saattaa uhata ydinasehyökkäys, joka tehtäisiin samanlaisen pommin avulla, jonkalaisen Yhdysvallat räjäytti Bikinillä. Herää epäilys, että terroristit rakentavat suurta tuomiopäivän asetta, joka synnyttäisi mantereen laajuista tuhoa kylvävän radioaktiivisen pilven.
Litium 6 on uusinta tutkimustietoa hyödyntävä ekologinen trilleri, joka nostaa valokeilaan ajankohtaisia ja tulevaisuuden kannalta olennaisia kysymyksiä. Se kysyy, mitä tapahtuu, jos maailma yhtenä miehenä alkaa torjua ilmaston lämpenemistä ydinvoiman suurisuuntaisen lisärakentamisen avulla. Miten puhdasta fuusioreaktorien tuottama energia todellisuudessa olisi? Entä olisiko fuusiovoimaloiden polttoaineena käytetty litium 6 sittenkään aivan niin harmiton isotooppi kuin julkisuudessa aina on esitetty?
Teos yhdistelee fiktioon faktaa, tässä tapauksessa erityisesti ydinteknologiaan liittyviä tietoja, jotka vielä vähän aikaa sitten oli luokiteltu tiukasti salaisiksi.
Risto Isomäki on bromarvilainen tiedetoimittaja ja kirjailija, jonka kuudes kaunokirjallinen teos Litium 6 on. Hänen edellinen teoksensa Sarasvatin hiekkaa oli Finlandia-palkintoehdokas ja se palkittiin sekä Kiitos kirjasta -mitalilla että Tähtivaeltaja-palkinnolla vuonna 2006.
Arvosana kirjalle
Risto Isomäki
Risto Isomäki (s. 1961) on kirjailija ja tiedetoimittaja. Myös Isomäen kaunokirjallisia teoksia voi luonnehtia jollain tasolla sekä tiede- että tieteiskirjallisuudeksi. Niissä yhdistyvät tutkimukseen perustuvat tosiasiat science fictionin tulevaisuusnäkyihin. Ekologisen aiheiston käsittelijänä Isomäki on suomalaisen kirjallisuuden tunnetuimpia nimiä.
Isomäen esikoisteos Kristalliruusu (1991) oli luonnontieteelliseen science fictioniin painottunut seitsemän tieteisnovellin kokoelma. Teoksellaan Isomäki sai Atorox-palkinnon vuonna 1991 parhaasta kotimaisesta science fiction -novellista (”Puu”). Isomäki sai myös European Science Fiction Associationin Most Promising Science Fiction Writer -palkinnon 1994.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 1
Viestit 0
Aloitin tämän kirjan moneen otteeseen. Pidän Risto Isomäen kirjoista, mutta tämän kirjan alku oli jotenkin sellainen, ettei siitä saanut pidettyä kiinni. Mutta kun vaan "väkisin" luki eteenpäin, jossain vaiheessa ei tuntunut enää pakkopullalta. Ei ole paras Riston julkaisema kirja, eikä paras Lauri Nurmi -kirjasarjan kirja, mutta silti ihan luettavaa.
Kirja-arviot 1
Viestit 0
Isomäellä on tapana ottaa aiheeksi jotain isoa ja merkittävää, kehittää sen ympärille juoni, heittää soppaan pari suomipoikaa ja laittaa nämä jutustelemaan ja säntäilemään. Tässä valitettavasti isoa on vain aihe. Juoni on epämääräinen möhkäle, joka ei vakuuta, henkilöt normaaliin tapaan puusta veistettyjä ja eikä kieli ole kehittynyt yhtään parempaan suuntaan. Sarasvati oli paljon parempi kirja, siinä sentään juoni toimi ja veti ihan eri malliin.
Kirja-arviot 119
Viestit 0
Kirja oli juoneltaan ihan mielenkiintoinen ja ajankohtainenkin. Itse en kuitenkaan aiheesta niin hirveästi tiedä, joten suurin osa faktuaalisista selittelyistä meni minulta täysin ohi. Olisin jotenkin toivonut enemmän siitä, mitä radioaktiivisuus tekee ihmisille, varsinkin kun Julia sitä tutki. Kirjassa pidin siitä, että lähes joka luvussa vaihtui tapahtumapaikka ja -henkilöt. Itseäni jäi tosin häiritsemään se, mitä Akiko oli ajatellut syyksi hyökkäykseen. Myös epilogi oli aivan hämärä ja sen olisi voinut jättää kirjasta pois, en tajunnut siitä ja Indian Pointista mitään. Henkilöitä oli mielestäni juuri sopiva määrä, mutta heihin olisi voinut päästä paremmin sisälle. Nyt kaikki jäivät vähän pinnallisiksi. Varsinkin Laurin käytöstä Alician kuoleman jälkeen olisi voitu vähän tarkentaa, myös kuolema oli hieman turhankin hätäinen. Myös epilogissa olisi voitu ihmisten välisiä suhteita vähän selventää, itselleni jäivät suhteet siinä täysin epäselväksi. Kirjan loppu oli muuten hyvä, mutta se loppui vähän tökerösti kesken. Tuntuu kuin kirjailija ei olisi jaksanut miettiä, mitä talossa loppujen lopuksi tuli tapahtumaan. Ja kuten jo sanoin, epilogin olisi voinut jättää kokonaan pois ja ennemmin ehkä juuri keskittyä varsinaiseen lopetukseen. Kaikista pienistä vioistaan huolimatta kirja on hyvä kokonaisuutena, ja voisinkin suositella sitä lähes kaikille.
Kirja-arviot 1
Viestit 8
Ovelasti Tom Clancy / Dan Brown / yms -trilleritehtailijoiden muottiin valettu TODELLA pelottava teos ydinterrorismista ja ydinvoimasta ylipäänsä. Kirja imaisi meikäläisen mukaansa ensimmäiseltä sivulta ja vaikea tuota oli lopettaa kunnes viimeinen aukeama oli luettu. Muistaakseni Isomäen edellistä mainostettiin tyyliin "kirja joka kaikkien tulisi lukea" ja sama pätee tähänkin. Pahoin kuitenkin pelkään etteivät ihmiset usko "Litium 6":n sanomaan yhtä helposti kuin "Sarasvatin hiekkaa" -kirjan kommentteihin ilmastonmuutoksesta.
Kirja-arviot 1
Viestit 0
Tykkäsin kirjasta. Tämä on tuttua Isomäki-tavaraa, joka on viihdyttävää ja samalla opettavaista ja kantaa ottavaa. Tässäkin otetaan kantaa ydinvoimaenergian tuottamiseen, toisin sanoen se hylätään täysin luomalla kauhuskenaario siitä, mitä voi tapahtua, jos ydinvoimalat yleistyvät. Kirja oli edellisiin Isomäen kirjoihin verrattuna raaka ja verinen, mutta minua se ei haitannut kovinkaan paljon.
