Tuulen nimi

Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kannen kuva: Maija Pietikäinen. 2. korjattu painos 2017. Sidottu, kansipaperi.

Quill-palkinto 2007 (fantasiakirjat), Publishers Weeklyn Best Books of the Year 2007 (fantasiakirjat), Alex-palkinto 2008. Toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä 2008 (esikoiskirjat), Deutscher Phantastik Preis -ehdokas 2009, Tähtifantasia-palkintoehdokas 2011.

”NIMENI ON KVOTHE. Nimet ovat tärkeitä, sillä ne kertovat ihmisestä valtavasti. Minulla on ollut useampia nimiä kuin mihin kenelläkään on oikeus.

Ademit käyttävät minusta nimeä Maedre. Mikä, lausumistavasta riippuen, voi tarkoittaa ’Liekkiä’, ’Jyrinää’ tai ’Katkennutta puuta’.

Liekki on ilmiselvä, jos minut on ikinä nähnyt. Minulla on punainen tukka, leiskuvan punainen. Jos olisin syntynyt parisataa vuotta sitten, minut olisi varmaan poltettu demonina. Pidän tukkani lyhyenä, mutta se on kuriton. Kun jätän sen oman onnensa nojaan, se sojottaa pystyssä ja saa minut näyttämään siltä kuin minut olisi sytytetty palamaan.

’Jyrinän’ syyksi veikkaisin voimakasta baritoniääntä ja suurta määrää nuorella iällä tehtyjä näyttämöharjoituksia.

En ole milloinkaan pitänyt ’Katkennutta puuta’ kovin merkityksellisenä. Vaikka näin jälkeenpäin ajatellen sitä voisi pitää vähintäänkin osittain enteellisenä.

Ensimmäinen opettajani käytti minusta nimeä E’lir, koska olin nokkela ja tiesin sen. Ensimmäinen todellinen rakastajattareni sanoi minua Dulatoriksi, koska piti siitä, miltä se kuulosti. Minusta on käytetty myös nimiä Variolar, Kevytsormi ja Kuusikieli. Minua on sanottu Kvothe Verettömäksi, Kvothe Mysteeriksi ja Kvothe Kuninkaansurmaajaksi. Olen ansainnut nuo nimet. Ja maksanut niistä.

Mutta minä kasvoin Kvothena. Isäni sanoi minulle kerran, että se tarkoitti ’tietää’.

On minua tietysti sanottu moneksi muuksikin. Suurin osa noista nimistä on karkeita, vaikka vain harvat ansaitsemattomia.

Olen ryöstänyt prinsessoja nukkuvilta hautakumpukuninkailta. Poltin Trebonin kaupungin poroksi. Olen viettänyt yön Felurianin kanssa ja säilyttänyt sekä järkeni että henkeni. Minut erotettiin Yliopistosta nuorempana kuin useimmat pääsevät sisään. Olen kulkenut kuutamossa polkuja, joista muut pelkäävät puhua päivänvalossa. Olen puhunut jumalille, rakastanut naisia ja kirjoittanut lauluja, jotka saavat trubaduurit itkemään.

Olette saattaneet kuulla minusta.”

Näin alkaa tarina, joka hakee vertaistaan fantasiakirjallisuudessa. Se on sankarin tarina hänen itsensä kertomana, legendan kasvukertomus.

Patrick Rothfuss asuu Yhdysvalloissa Wisconsinin osavaltiossa. Kirjoittamisen lisäksi hän opettaa paikallisessa yliopistossa. Tuulen nimi on hänen esikoisromaaninsa, jolla hän sai sekä kriitikoiden että lukijoiden suosion ja voitti Quill-palkinnon.

”On harvinainen ja suuri ilo löytää fantastikko, joka kirjoittaa paitsi sellaisella kielen tarkkuudella mitä fantasian tekeminen vaatii, myös niin että sanoissa on todellista musiikkia. Minne tahansa Pat Rothfuss meneekin tarinassaan joka alkaa Tuulen nimestä, hän kuljettaa meitä mukanaan kuten hyvä laulaja kuljettaa yleisöään laulun läpi.” – Ursula K. Le Guin

”Tämä kirja on kallisarvoisen lukuaikasi arvoinen.” – Robin Hobb

”Tuulen nimessä on kaikkea mistä fantasian lukijat pitävät, taikuutta ja arvoituksia ja ikiaikaista pahuutta, mutta se on myös hauska ja kauhistuttava ja täysin uskottava. Kuten genremme kaikissa parhaissa kirjoissa, se mikä tekee kirjasta hyvän ei ole fantasiakulissit (niin hienoja kuin ne ovatkin) vaan se mitä kirjailijalla on sanottavana oikeista, tavallisista asioista, kuten kunnianhimosta ja epäonnistumisesta, taiteesta, rakkaudesta ja menetyksestä.” – Tad Williams

”[Rothfuss on] se suuri uusi fantasiakirjailija jota olemme odottaneet, ja tämä on hämmästyttävä kirja.” – Orson Scott Card

”Fantasian perinteitä kunnioittava, kielellisesti korkeatasoinen esikoisteos sanojen ja musiikin magiasta.” – Tähtifantasia-palkintoraati