Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kannen kuva: Maija Pietikäinen. 2. korjattu painos 2017. Sidottu, kansipaperi.
Quill-palkinto 2007 (fantasiakirjat), Publishers Weeklyn Best Books of the Year 2007 (fantasiakirjat), Alex-palkinto 2008. Toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä 2008 (esikoiskirjat), Deutscher Phantastik Preis -ehdokas 2009, Tähtifantasia-palkintoehdokas 2011.
”NIMENI ON KVOTHE. Nimet ovat tärkeitä, sillä ne kertovat ihmisestä valtavasti. Minulla on ollut useampia nimiä kuin mihin kenelläkään on oikeus.
Ademit käyttävät minusta nimeä Maedre. Mikä, lausumistavasta riippuen, voi tarkoittaa ’Liekkiä’, ’Jyrinää’ tai ’Katkennutta puuta’.
Liekki on ilmiselvä, jos minut on ikinä nähnyt. Minulla on punainen tukka, leiskuvan punainen. Jos olisin syntynyt parisataa vuotta sitten, minut olisi varmaan poltettu demonina. Pidän tukkani lyhyenä, mutta se on kuriton. Kun jätän sen oman onnensa nojaan, se sojottaa pystyssä ja saa minut näyttämään siltä kuin minut olisi sytytetty palamaan.
’Jyrinän’ syyksi veikkaisin voimakasta baritoniääntä ja suurta määrää nuorella iällä tehtyjä näyttämöharjoituksia.
En ole milloinkaan pitänyt ’Katkennutta puuta’ kovin merkityksellisenä. Vaikka näin jälkeenpäin ajatellen sitä voisi pitää vähintäänkin osittain enteellisenä.
Ensimmäinen opettajani käytti minusta nimeä E’lir, koska olin nokkela ja tiesin sen. Ensimmäinen todellinen rakastajattareni sanoi minua Dulatoriksi, koska piti siitä, miltä se kuulosti. Minusta on käytetty myös nimiä Variolar, Kevytsormi ja Kuusikieli. Minua on sanottu Kvothe Verettömäksi, Kvothe Mysteeriksi ja Kvothe Kuninkaansurmaajaksi. Olen ansainnut nuo nimet. Ja maksanut niistä.
Mutta minä kasvoin Kvothena. Isäni sanoi minulle kerran, että se tarkoitti ’tietää’.
On minua tietysti sanottu moneksi muuksikin. Suurin osa noista nimistä on karkeita, vaikka vain harvat ansaitsemattomia.
Olen ryöstänyt prinsessoja nukkuvilta hautakumpukuninkailta. Poltin Trebonin kaupungin poroksi. Olen viettänyt yön Felurianin kanssa ja säilyttänyt sekä järkeni että henkeni. Minut erotettiin Yliopistosta nuorempana kuin useimmat pääsevät sisään. Olen kulkenut kuutamossa polkuja, joista muut pelkäävät puhua päivänvalossa. Olen puhunut jumalille, rakastanut naisia ja kirjoittanut lauluja, jotka saavat trubaduurit itkemään.
Olette saattaneet kuulla minusta.”
Näin alkaa tarina, joka hakee vertaistaan fantasiakirjallisuudessa. Se on sankarin tarina hänen itsensä kertomana, legendan kasvukertomus.
Patrick Rothfuss asuu Yhdysvalloissa Wisconsinin osavaltiossa. Kirjoittamisen lisäksi hän opettaa paikallisessa yliopistossa. Tuulen nimi on hänen esikoisromaaninsa, jolla hän sai sekä kriitikoiden että lukijoiden suosion ja voitti Quill-palkinnon.
”On harvinainen ja suuri ilo löytää fantastikko, joka kirjoittaa paitsi sellaisella kielen tarkkuudella mitä fantasian tekeminen vaatii, myös niin että sanoissa on todellista musiikkia. Minne tahansa Pat Rothfuss meneekin tarinassaan joka alkaa Tuulen nimestä, hän kuljettaa meitä mukanaan kuten hyvä laulaja kuljettaa yleisöään laulun läpi.” – Ursula K. Le Guin
”Tämä kirja on kallisarvoisen lukuaikasi arvoinen.” – Robin Hobb
”Tuulen nimessä on kaikkea mistä fantasian lukijat pitävät, taikuutta ja arvoituksia ja ikiaikaista pahuutta, mutta se on myös hauska ja kauhistuttava ja täysin uskottava. Kuten genremme kaikissa parhaissa kirjoissa, se mikä tekee kirjasta hyvän ei ole fantasiakulissit (niin hienoja kuin ne ovatkin) vaan se mitä kirjailijalla on sanottavana oikeista, tavallisista asioista, kuten kunnianhimosta ja epäonnistumisesta, taiteesta, rakkaudesta ja menetyksestä.” – Tad Williams
”[Rothfuss on] se suuri uusi fantasiakirjailija jota olemme odottaneet, ja tämä on hämmästyttävä kirja.” – Orson Scott Card
”Fantasian perinteitä kunnioittava, kielellisesti korkeatasoinen esikoisteos sanojen ja musiikin magiasta.” – Tähtifantasia-palkintoraati
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Patrick Rothfuss
Patrick Rothfussilla (Yhdysvallat, s. 1973) oli onni kasvaa
Wisconsinissa, missä pitkät talvet ja kaapeli-tv:n puuttuminen loivat
rakkauden lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Rothfuss opiskeli kaikkea, mikä kiinnosti: kemiaa, psykologiaa,
keskiajan historiaa, itämaista teatteria, antropologiaa, sosiologiaa.
Lopulta hän valmistui englannin kielestä. Hän kirjoitti
runoja, kolumnia paikallislehteen ja käsikirjoituksia radion
viihdeohjelmaan. Hän teki myös käsikirjoituksen tarinasta, joka kertoi miehestä nimeltä Kvothe. Vuosien
aikana hän kirjoitti sitä uudelleen kymmeniä kertoja.
Rothfussin esikoisromaani, trilogian avausosa Tuulen ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (17) |
|---|
Tuulen nimi on erittäin hyvä kirja, muttei loistava. Rothfuss kirjoittaa sujuvasti & kauniisti ja Kvothe on onnistunut päähenkilö. Heti ensimmäisten sivujen jälkeen huomasi, että romaanista löytyy "se jokin". Teos oli varsin tuttua eeppistä fantasiaa, mutta perinteisyys ei häiritse minua, kunhan ihan pahimpia kliseitä ei toisteta.
Kirjan puolenvälin jälkeen tarinankerronta tuntui pysähtyvän paikoilleen, mutta pääsi taas vauhtiin myöhemmin. Tätä "suvantovaihetta" pidän ... (lisää)
|
Pat Rothfussin esikoisteos Tuulen nimi on napakymppi! Tarina on kuin ruusu juuri puhjenneena kukkaan ja soljuu kuin vettä vaan, alun verkkaisesta tahdista huolimatta, joka on kuitekin tarpeellinen... Henkilöhahmot ovat loistavasti rakennettuja ja mielenkiintoisia, punatukkainen Kvothe jaksaa yllättää! Tarinan toisesta osasta, joka ilmestyy englanniksi muistaakseni 1.3 voi siis odottaa hyvää ellei jopa parempaa.
|
Patrick Rothfussin esikoisromaani on loistavaa eeppistä fantasiaa, olematta kuitenkaan ennalta-arvattava tai kliseinen. Päähenkilö Kvothe on vahva ja älykäs mutta silti hyvin inhimillinen. On kiehtovaa seurata miten Kvothe 'kerää' nimiä itselleen ja kehittyy halki kirjan. Rothfussin tyyli kirjoittaa tempaa mukaansa, eikä kirjaa (niin kliseistä kuin näin on sanoa..) voi laskea käsistään. :) Odotan innolla sarjan seuraavia osia, jotka vaikuttavat todella lupaavilta.
|
Ihmettelin nähdessäni kirjan kolmantena Risingshadowin top-listalla ja tein tunnuksen ihan vain tätä neuvoa ja arvostelua varten.
Noukin kirjan innokkaasti viime talvena luettuani vain hyviä arvosteluja, mutta lopetettuani en ymmärrä mitä muut näkevät siinä. Aloitetaan hyvistä puolista. Rothfuss on luonut hienon, todenmukaisen fantasiamaailman sanastoineen ja kulttureineen. Kvothe on mielenkiintoinen ja monipuolinen henkilö legendoineen ja nimineen. Laulut ja luutun soitto oli ... (lisää)
|
Tykästyin tähän kirjaan todella. Nousee suosikkikirjoihini. Jo ensimmäiset sivut saivat minut vakuuttuneeksi, että tämä kannattaa todella lukea.
Henkilöt ovat sopivan salaperäisiä, tarinan edetessä paljastuu lisää. Kaikkia outoja asioita ei välttämättä heti selitä mainintaa enempää, vaan vasta hieman myöhemmin tulee selvyyttä. Pysyy mielenkiinto kokoajan yllä. Taikuus on käsitelty erilaisena kuin aiemmin. Pidin todella.
Erityisesti pidin kirjan tarinan ... (lisää)
|
Tämä sopii lukijalle, joka tykkää rönsyilevästä juonesta ja kerronnasta, sekä magiasta filosofoinnista. Kirja on myös melko hahmokeskeinen ja dialogipainotteinen. Kirjassa on erityisen piristävää, että Kvothen rahahuoliin keskitytään niin paljon: se on varsin samaistuttavaa, ja yleensä fantasiassa luistellaan moisista seikoista yli nopeasti. |
|
Kirjan maailmaan oli helppoa imahtaa sisälle. Pidän aina hyvän kirjan merkkinä sitä että ne pari päivää kirjaa lukiessa elää ikäänkuin kahden maailman rajalla. Jalat tukevasti täällä, mutta silmät lasittuneena ja mieli elävänä kirjassa. Tuulen nimi on loistava kirja, täydellisyyttä hipova, muttei kuitenkaan. Kirjan päähenkilön äkkipikaisuus ja aikaansaamattomuus rakkauselämässä on ajoittain rasittavaa, mutta toisaalta niin olisi myös liika täydellisyys. Liika on ... (lisää) |
No huh. Ensimmäisen kerran kun luin Tuulen nimen, en saanut siitä paljoa irti ja jätin jopa kesken. Häpeän itseäni syvästi... Nyt, luettuani kirjan kokonaan loppuun asti, voin sanoa vain: LOISTAVAAAA! |
Suurin ongelma fantasiaimmersion kanssa itselle on kenties suomennoksessa (?). ”Kolmekymppinen” ”liiketoiminta” ”riskialtis” jne. häiritsevät kovasti. Sitten tämä Rothfussin kehuttu kieli ei kolahda kyllä valitettavasti koko ajan. Merkillisen raskaat kiertoilmaisut ovat yleensä kielen leikkiä, mutta joka hemmetin asian pyörittely yhden sijasta viidella sanalla tuntuu vähän väliä teennäiseltä. Lisäksi ilmaisu ontuu välistä ihan kunnolla, esim heti alussa iskee ... (lisää) |
Olin pitkään tuijotellut kirjaa kirjaston hyllyssä ja viimein se tarttui mukaan. Ja taisin rakastua. Niin kuin muutkin ovat sanoneet kirja on eeppistä fantasiaa olematta kliseinen. Juoni kuulostaa miltä tahansa perus-fantasiakirjalta mutta se on PALJON enemmän.
Alku oli hidas mutta sen kertomistapa yllätti minut täysin. Kvothe on nokkela, viisas ja erittäin voimakas taikuuden käyttäjä. SIlti pidin kirjassa siitä, että hän on inhimillinen, hän tekee virheitä, aika isojakin ... (lisää)
|
Sai välillä melkein itkemään, Kvothella ei ole ollut helppoa. Dennan perässä juokseminen oli vähän rasittavaa ja tunnustan että lopun Draccus-luvut lukaisin pois. Paljon kysymyksiä tarinan jatkosta jäi. Onneksi on seuraavat tuhannen sivua tiedossa vielä Kvothen touhuja. |
|
Lyhyesti sanottuna, jos pidät Gene wWlffe/Robin Hobb kirjoista, niin iskee tämäkin.
Mutta jos ne tankattu alle, ei tämä nyt ihan niin hyvä ole mitä top-listat antavat ymmärtää, vaikka hyvä onkin.
|
Todella hyvä! Kirjan henkilö on salaperäinen joten siis mielenkiintoinen. Alkupuoli meni vähän ihmetellessä mutta sinnittelin lukemista ja se kannatti. Uteliaisuutta kasvatti myös pienet vihjeet siitä mitä tulee tapahtumaan muutaman sivun päästä. Tämän kirjan kanssa 12 tunnin rreisaaminen autossa meni nopeasti, aion lukea seuraavan osan.
|
|
Loistava fantasiakirja ja kasvukertomus. Päähenkilön matkaa seurasi koko kirjan ajan sydän syrjällään ja toivoi hänelle pelkkää hyvää. Kirjan alkuosa oli hieman pitkäveteinen, mutta kunhan siitä pääsee yli imaisee juoni täysillä mukaansa. Suomennoksessa oli valitettavasti jälleen suuri määrä kirjoitus- ja lyöntivirheitä, mikä häiritsi ainakin omaa lukunautintoani.
|
Pidin kirjasta, vaikka kokonaisuutena se ei ihan nappiin osunutkaan. Kirjan alkupuolisko oli oikein kiinnostava, mutta keskikohdassa meno oli valjumpaa, joskus jopa pitkäpiimäistä. Mm. Yliopisto = Velhokoulu meininki ei ollut minulle erityisen innostavaa lukemista ja välillä tuntui, että tarinaa pitkitetään ihan suotta. Erityisesti kirjassa pidin kehyskertomuksesta eli nykyisyydestä. Sen mystisyys saa halun selvittää, miksi on päädytty tällaiseen tilanteeseen eli menneisyydestä ... (lisää)
|
|
Erittäin hyvä kirja! Suosittelen jokaiselle, jokaiselle hyvän fantasiakirjallisuuden ystävälle (erityisesti pakko sanoa Robin Hobb -faneille).
Yllättävää kirjassa oli mielestäni se, että tämä, trilogian ensimmäinen osa, on rakkaustarina. Tajusin sen vasta vähän myöhemmin. Kirja kuitenkin antaa hyvin ilmi, että kaikki tapahtumat ja seikkailut johtuvat juuri tästä rakkaudesta. Vaikka päähenkilö ja juoni on hieman kliseinen, kirja oli silti niiiiiiiiiiiiiin hyvä!
Kirja ... (lisää)
|