Tuulen nimi

Tykästyin tähän kirjaan todella. Nousee suosikkikirjoihini. Jo ensimmäiset sivut saivat minut vakuuttuneeksi, että tämä kannattaa todella lukea. Henkilöt ovat sopivan salaperäisiä, tarinan edetessä paljastuu lisää. Kaikkia outoja asioita ei välttämättä heti selitä mainintaa enempää, vaan vasta hieman myöhemmin tulee selvyyttä. Pysyy mielenkiinto kokoajan yllä. Taikuus on käsitelty erilaisena kuin aiemmin. Pidin todella. Erityisesti pidin kirjan tarinan rakentumisesta. Välillä ollaan nykyhetkessä ja itse tarinaan uppoudutaan tarinana, ja tarinassakin on pari tarinaa. Koko kirja koostuu tarinasta, ilman että on kömpelö. Päin vastoin! Välinäytökset (paluu nykyhetkeen) toivat juuri sopivaa hengähdystaukoa itse tarinaan. Kirjan loppupuolella niitä vain oli harvemmin, ja kirja tulikin ahmittua ilman suuria hengähdys taukoja :) Ja kirja on niin täynnä sutkauksia, ajatuksia ja viisauksia. Suosittelen oikein mielelläni tätä kirjaa.

Tämä sopii lukijalle, joka tykkää rönsyilevästä juonesta ja kerronnasta, sekä magiasta filosofoinnista. Kirja on myös melko hahmokeskeinen ja dialogipainotteinen.

Kirjassa on erityisen piristävää, että Kvothen rahahuoliin keskitytään niin paljon: se on varsin samaistuttavaa, ja yleensä fantasiassa luistellaan moisista seikoista yli nopeasti.

Kirjan maailmaan oli helppoa imahtaa sisälle. Pidän aina hyvän kirjan merkkinä sitä että ne pari päivää kirjaa lukiessa elää ikäänkuin kahden maailman rajalla. Jalat tukevasti täällä, mutta silmät lasittuneena ja mieli elävänä kirjassa. Tuulen nimi on loistava kirja, täydellisyyttä hipova, muttei kuitenkaan. Kirjan päähenkilön äkkipikaisuus ja aikaansaamattomuus rakkauselämässä on ajoittain rasittavaa, mutta toisaalta niin olisi myös liika täydellisyys. Liika on kuitenkin liikaa. Useat kysymyksen jäävät turhauttavasti ilman vastausta, mutta ehkä jatko-osat tuovat helpotusta tähän särkyyn. Kun laskin kirjan kädestäni tiesin että toinen osa oli saatava ja pian.

No huh.

Ensimmäisen kerran kun luin Tuulen nimen, en saanut siitä paljoa irti ja jätin jopa kesken. Häpeän itseäni syvästi...

Nyt, luettuani kirjan kokonaan loppuun asti, voin sanoa vain:

LOISTAVAAAA!

Olin pitkään tuijotellut kirjaa kirjaston hyllyssä ja viimein se tarttui mukaan. Ja taisin rakastua. Niin kuin muutkin ovat sanoneet kirja on eeppistä fantasiaa olematta kliseinen. Juoni kuulostaa miltä tahansa perus-fantasiakirjalta mutta se on PALJON enemmän. Alku oli hidas mutta sen kertomistapa yllätti minut täysin. Kvothe on nokkela, viisas ja erittäin voimakas taikuuden käyttäjä. SIlti pidin kirjassa siitä, että hän on inhimillinen, hän tekee virheitä, aika isojakin virheitä. Vaikka hän on hyvin lahjakas, on hän silti kokematon, eikä tiedä kaikkea maailmasta. Lisättääköön vielä, että jos George R. R. Martin on kehunut kirjaa sen on oltava hyvä, realistinen sekä ei mikään kainostelija.

Sai välillä melkein itkemään, Kvothella ei ole ollut helppoa. Dennan perässä juokseminen oli vähän rasittavaa ja tunnustan että lopun Draccus-luvut lukaisin pois. Paljon kysymyksiä tarinan jatkosta jäi. Onneksi on seuraavat tuhannen sivua tiedossa vielä Kvothen touhuja.

Lyhyesti sanottuna, jos pidät Gene wWlffe/Robin Hobb kirjoista, niin iskee tämäkin. Mutta jos ne tankattu alle, ei tämä nyt ihan niin hyvä ole mitä top-listat antavat ymmärtää, vaikka hyvä onkin.

Todella hyvä! Kirjan henkilö on salaperäinen joten siis mielenkiintoinen. Alkupuoli meni vähän ihmetellessä mutta sinnittelin lukemista ja se kannatti. Uteliaisuutta kasvatti myös pienet vihjeet siitä mitä tulee tapahtumaan muutaman sivun päästä. Tämän kirjan kanssa 12 tunnin rreisaaminen autossa meni nopeasti, aion lukea seuraavan osan.

Loistava fantasiakirja ja kasvukertomus. Päähenkilön matkaa seurasi koko kirjan ajan sydän syrjällään ja toivoi hänelle pelkkää hyvää. Kirjan alkuosa oli hieman pitkäveteinen, mutta kunhan siitä pääsee yli imaisee juoni täysillä mukaansa. Suomennoksessa oli valitettavasti jälleen suuri määrä kirjoitus- ja lyöntivirheitä, mikä häiritsi ainakin omaa lukunautintoani.

Pidin kirjasta, vaikka kokonaisuutena se ei ihan nappiin osunutkaan. Kirjan alkupuolisko oli oikein kiinnostava, mutta keskikohdassa meno oli valjumpaa, joskus jopa pitkäpiimäistä. Mm. Yliopisto = Velhokoulu meininki ei ollut minulle erityisen innostavaa lukemista ja välillä tuntui, että tarinaa pitkitetään ihan suotta. Erityisesti kirjassa pidin kehyskertomuksesta eli nykyisyydestä. Sen mystisyys saa halun selvittää, miksi on päädytty tällaiseen tilanteeseen eli menneisyydestä kuuleminen on välttämätöntä, jotta asiat selviävät. Kerrontatapa siis miellytti, mutta eteneminen olisi saanut olla rivakampaa. Kirjoitus on sujuvaa ja suomennoksessakin kieli on välillä kaunista. Mietin 3½ ja 4 tähden välillä pisteytystä, mutta päädyin jälkimmäiseen, koska parannusta oli keskikohdan keskinkertaisuudesta lopussa ja lopulta kirjasta jäi varsin hyvä maku.

Patrick Rothfussin esikoisromaani on loistavaa eeppistä fantasiaa, olematta kuitenkaan ennalta-arvattava tai kliseinen. Päähenkilö Kvothe on vahva ja älykäs mutta silti hyvin inhimillinen. On kiehtovaa seurata miten Kvothe 'kerää' nimiä itselleen ja kehittyy halki kirjan. Rothfussin tyyli kirjoittaa tempaa mukaansa, eikä kirjaa (niin kliseistä kuin näin on sanoa..) voi laskea käsistään. :) Odotan innolla sarjan seuraavia osia, jotka vaikuttavat todella lupaavilta.

Erittäin hyvä kirja! Suosittelen jokaiselle, jokaiselle hyvän fantasiakirjallisuuden ystävälle (erityisesti pakko sanoa Robin Hobb -faneille). Yllättävää kirjassa oli mielestäni se, että tämä, trilogian ensimmäinen osa, on rakkaustarina. Tajusin sen vasta vähän myöhemmin. Kirja kuitenkin antaa hyvin ilmi, että kaikki tapahtumat ja seikkailut johtuvat juuri tästä rakkaudesta. Vaikka päähenkilö ja juoni on hieman kliseinen, kirja oli silti niiiiiiiiiiiiiin hyvä! Kirja oli loistava, mutta itsestäni tuntuu, että tarina ei tässä vielä edes päässyt vauhtiin. Tulevia jatko-osia odotan innolla, sillä minulla on sellainen tunne, että tätä sarjaa kannattaa lukea. Tiivistettynä: yllättävä juoni, hidas alku, silti loistava kirja ja luultavasti mind-blowin -hyvien jatko-osien sekä mehevän iltapäivälukemisen takia kannattaa tarttua tähän kirjaan!

Pat Rothfussin esikoisteos Tuulen nimi on napakymppi! Tarina on kuin ruusu juuri puhjenneena kukkaan ja soljuu kuin vettä vaan, alun verkkaisesta tahdista huolimatta, joka on kuitekin tarpeellinen... Henkilöhahmot ovat loistavasti rakennettuja ja mielenkiintoisia, punatukkainen Kvothe jaksaa yllättää! Tarinan toisesta osasta, joka ilmestyy englanniksi muistaakseni 1.3 voi siis odottaa hyvää ellei jopa parempaa.

Tuulen nimi on erittäin hyvä kirja, muttei loistava. Rothfuss kirjoittaa sujuvasti & kauniisti ja Kvothe on onnistunut päähenkilö. Heti ensimmäisten sivujen jälkeen huomasi, että romaanista löytyy "se jokin". Teos oli varsin tuttua eeppistä fantasiaa, mutta perinteisyys ei häiritse minua, kunhan ihan pahimpia kliseitä ei toisteta. Kirjan puolenvälin jälkeen tarinankerronta tuntui pysähtyvän paikoilleen, mutta pääsi taas vauhtiin myöhemmin. Tätä "suvantovaihetta" pidän Tuulen nimen huonoimpana puolena, ja sen takia alkupuolisko olikin jälkipuolta vahvempi. Kiinnostavin asia teoksessa oli Chandrianit ja kaikki näihin liittyvä. Kuninkaansurmaajan kronikan toisen osan juoniselostus lupaa paljon, ja sillä on mahdollisuus olla selvästi parempi, koska johdanto on nyt ohi. Avausosa päättyi yhtäkkiä ilman minkäänlaista loppuratkaisua, mutta olen tottunut tällaiseen fantasiasarjoissa. Voin suositella kirjaa ainakin Tad Williamsin ja Robin Hobbin faneille. Esikoisromaanina Tuulen nimi on hieno saavutus, vaikka mainospuhe parhaasta fantasiadebyytistä yli 30 vuoteen onkin liioittelua. Antamani arvosana on "vahvat" neljä tähteä, kirja ei aivan ansainnut viittä.

Suurin ongelma fantasiaimmersion kanssa itselle on kenties suomennoksessa (?). ”Kolmekymppinen” ”liiketoiminta” ”riskialtis” jne. häiritsevät kovasti. Sitten tämä Rothfussin kehuttu kieli ei kolahda kyllä valitettavasti koko ajan. Merkillisen raskaat kiertoilmaisut ovat yleensä kielen leikkiä, mutta joka hemmetin asian pyörittely yhden sijasta viidella sanalla tuntuu vähän väliä teennäiseltä. Lisäksi ilmaisu ontuu välistä ihan kunnolla, esim heti alussa iskee ”Useimmat illat päättyivät sillä tavoin nykyisin, kun ajat olivat mitä olivat.” Aaaaargh!

Ihmettelin nähdessäni kirjan kolmantena Risingshadowin top-listalla ja tein tunnuksen ihan vain tätä neuvoa ja arvostelua varten. Noukin kirjan innokkaasti viime talvena luettuani vain hyviä arvosteluja, mutta lopetettuani en ymmärrä mitä muut näkevät siinä. Aloitetaan hyvistä puolista. Rothfuss on luonut hienon, todenmukaisen fantasiamaailman sanastoineen ja kulttureineen. Kvothe on mielenkiintoinen ja monipuolinen henkilö legendoineen ja nimineen. Laulut ja luutun soitto oli kuvattu hienosti. Kirjan alku tempaisi mukaansa, mutta puolessavälissä into alkoi hiipua. Aina välillä törmäsi pieniin ärsykkeisiin ja asioihin jotka eivät tuntuneet sopivan maisemaan. Suurin ongelma oli juoni, joka oli loppujen lopuksi tylsä ja ennalta-arvattava. Mitään uutta tai erikoista ei oikeastaan tapahtunut. Toinen suuri ongelmani oli tarinan satunnaiset tytöt ja naiset, kuin mitkäkin Mary Suet, ovat kaikki kauniita ja älykkäitä ja kaatuvat Kvothen syliin miettimättä, eikä kellään ole tarinan suhteen tärkeämpää, oleellista osaa (en tiedä onko tämä sitä fantasiaa vai olenko lukenut liikaa mm. Tulen ja Jään Laulua ja muuta totista fantasiaa). Opiskelu ja elämä kampusalueella oli mielenkiinnotonta. Kvothen sanotaan olevan älykäs ja vahva, mutta tunteikas ja äkkipikainen sopivat paremmin kuvaukseen. Välillä tuntui kuin lukisi lastenkirjaa, joka on yritetty kirjoittaa aikuisille, ja välillä taas totista aikusten fantasiaa joka kuitenkin tuntuu lapselliselta. Yritin nauttia kirjasta, mutta en vain pystynyt. Kirja oli "ihan ok", luettavaa, mutta ei mitenkään erikoista. En tiedä odotanko aivan liikaa fantasiakirjoilta ja arvostelenko ensiteosta liian ankarasti, mutta mielestäni Tuulen Nimi on todella yliarvostettu eikä se todellakaan kuuluisi top-listan kärkeen.