Vihreän saaren laulu

En sanoisi, että oli sattumaa kun tartuin tähän kirjaan, sillä olen lukenut Thompsonin teoksen Yön eläjä ja pidin hänen kirjoitustyylistään. Tämä teos on ennen Yön eläjää julkaistu kirja minkä vuoksi saatoin huomata kirjoitustyylissä parantamisen varaa. Kirjassa esiintyvät hahmot ovat mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia. Halusin ahmia tietoa heistä. Myös ympäristö on mielenkiintoinen ja hyvin kuvattu. Itselleni aihe oli tärkeä, sillä olen kiinnostunut keijuista, en niinkään Irlannista. Idea oli kiitettävä ja hyvin toteutettu. Jostain syystä myös toivon, että kirjan jatko-osat olisi suomennettu. En tiedä johtuuko se ihanista hahmoista vaiko kirjan juonesta. Kirja ei ole yksi niistä parhaista mitä olen lukenut, mutta ei se myöskään huonoimpiin kuulu. Olen iloinen, että päätin tarttua tähän kirjaan. Suosittelen, varsinkin jos haluat helppolukuista ja nopeasti luettavaa tekstiä!

Törmäsin kirjaan sattumalta mutta pidin siitä. Kiva juoni vaikka jossain kohdin oli vähän tylsä.

Kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta, että lainasin sen ja jaksoin innostua ensimmäiset 200 sivua. Aihe oli ajankohtainen ja idea varmasti hieno, mutta... No, ensinnäkin lukemiseeni tuli usean kuukauden tauko, sillä kirja ei todellakaan parantunut loppua kohti. Se vain lysähti kasaan, kun juonessa ei tapahtunut juuri mitään, ainakaan yllätyksellistä. Kirja oli kannesta kanteen ennalta-arvattavaa kidutusta. Jokainen lausekin oli tehty tietyn, sietämättömän selkeän kaavan mukaisesti. Lopulta ryhdistäydyin, ja luin kirjan loppuun. Sinänsä kirjan rakenne on sujuva: vähän tekstiä sivulla, kolmas osa kirjasta tyhjiä sivuja tai nuotteja (jotka olivat ihan toimiva idea, mutta jos ajatellaan ilmeistä vaivaa, kovin monelle niistä tuskin oli suurempaa iloa). Toteutus on kovin tökeröä, ja aina-niin-iloiset keijut saivat hälytyskellon soimaan. En tiedä, minkä ikäisille tämä on suunnattu, mutta jonkinlaisesta yrityksestä tehdä kirja useille ikäluokille sopivaksi huolimatta, tunsin oloni erittäin aliarvostetuksi. Voi rakas Kate, ei kaikkea tarvitse eikä kuulu selittää, tai yrittää selittää. Ne hyvät puolet? Irlannin historian ja kulttuurin esitteleminen on tavallaan ihan herkkua, mutta kiinnostavamminkin olisi asian voinut esittää. Ajatus eräänlaisesta portista meidän maailmasta ikuisen nuoruuden maahan on toki kiehtova, mutta tuore? Ei todellakaan. Jostain syystä juuri mikään kirjassa ei iskenyt minuun. Henkilöt ovat tylsiä ja stereotypian mukaisia, he jäävät vähemmälle osalle soittamisen rinnalle, ja epälahjakkaana muusikkona voin sanoa tämän olevan taas yksi pitkä miinus. Loppuratkaisukin oli hattaraa. Ei tälläistä kirjaa kannata suositella juuri kenellekään - sataprosenttisesti kaavamaista ja yllätöksetöntä.

Suoraan sanottuna en pitäytr kirjasta yhtään. Huomasin kirjan ilmestymisen Risingin kautta ja ajattelin, että voisin lukea kirjan. Se näytti ulkoisesti hyvältä ja takakannen tekstikin oli aika mielenkiintoinen. Alussa kirja oli tylsä. Ajattelin, että ehkäpä se paranee loppua kohden. Tuli välillä semmoinen tunne, että en viitsi, en viitsi, mutta en halunnut jättää kirjaa kesken. Luin kyllälkin kaksi muuta kirjaa tämän välissä:) Mielestäni kirja ei vastannut takakantta oikein kunnolla, sillä siinä puhuttiin keijuista, mutta sain kyllä niistä "keijuista" kaikkea muuta kuin keijumaisen kuvan. No, ehkä niin oli tarkoituskin... Kuitenkin kirjassa oli hyvätkin puolensa. Pidin siitä, että "seassa" oli (ilmeisestikin) irlannin kielisiä sanoja ja niistä suomennus viimeisillä sivuilla. Myös kansi oli todella hieno, mutta näköjään ei pidä luottaa hinoihin kansikuviin. Kirjailija oli myös erittäin oikeassa ajan puutteesta, siilä välillä tuntuu, että aika ei oikeasti riitä mihinkään. Välillä tuntui, että onkohan meidänkin maailmassamme toinen ulottuvuus, jonne kaikki aika katoaa....:)

Pidin tästä kirjasta paljon. Juoni oli erittäin hyvä ja erilainen sekä kulki sujuvasti eteenpäin. Aihe oli osaltaan ajankohtainenkin, kaikilla on nykyään kiire. Kirja oli helppolukuista, joka on mielestäni aina hyvän kirjan merkki. Mielestäni myös nuotit lukujen välissä olivat hyvä idea ja on varmasti vaatinut vaivaa etsiä jokaiseen kappaleeseen sopivan nimiset nuotit. Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia eivätkä niinkään kliseisiä, vaikka JJ olikin hyvä lähes kaikessa. Olisin kuitenkin toivonut hieman enemmän syvyyttä henkilöihin, he jäävät jotenkin pinnallisiksi läpi koko kirjan. Positiivista on, ettei kirjailija ole yrittänyt tunkea liikaa henkilöitä kirjaan mukaan. Itse olisin toivonut kirjan loppuvan täysin päinvastoin kuin se loppui, mutta tämä on täysin mielipidekysymys. Olin kyllä ihan tyytyväinen tähänkin lopetukseen. Kirja oli suhteellisen ennalta-arvattava, mutta ei juonta pilaavalla tavalla, ennemminkin vihjeitä antavalla tavalla, mikä sopiikin tähän kirjaan hyvin. Suosittelen lämpimästi kaikille, varsinkin niille, joista tuntuu että pesukone syö sukista aina toisen parin. ;)

Päätin lukea kirjan, koska sen kansi suorastaan kutsui minua ottamaan kirjan äteeni. Se vaikutti todella mielenkiintoiselta, ja sitä se olikin. Lukukokemus oli todella miellyttävä. Kirja oli jännittävä, taitavasti kirjoitettu ja jollain tapaa hieman karmiva. Olen kiinnostuut keijuista ja Irlanista, ja tässä kirjassa oli molempia. Pidin kovasti, ja suosittelen tätä kaikille!