Sydämen muotoinen rasia
@ Joe Hill
Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Kari Salminen.
1. painos: Tammi, 2008. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Tammi, 2011. Nidottu.
Locus-palkinto (paras esikoisromaani) 2008, Bram Stoker -palkinto (paras esikoisromaani) 2007, British Fantasy -palkintoehdokas 2008.
Hyytävän jännittävä ja palkittu kauhudebyytti
Kuolleet vetävät eläviä alaspäin...
Jude Coyne on ikääntyvä death-metal-muusikko, jonka kiinnostus makaaberiin ja yliluonnolliseen on hyvin fanien tiedossa. Kannibaalien keittokirjat ja käytetyt hirttosilmukat alkavat kuitenkin tuntua kesyiltä, kun Jude huomaa ilmoituksen netissä huutokaupattavasta sielusta. Tuhannella dollarilla Judesta tulee kuolleen miehen haamun ylpeä omistaja.
Juden ovelle tuodaan sydämen muotoinen rasia. Rasiasta löytyy kuolleen miehen puku, jonka mukana rauhattoman sielun on luvattu saapuvan. Judea lähinnä huvittaa: häntä eivät ole jääneet vainoamaan sen paremmin väkivaltainen isä, hylätyt rakastajat kuin petetyt bändikaveritkaan – mitä yksi vanhuksen sielu hänelle mahtaisi?
Mutta sitten haamu onkin kaikkialla. Se kykenee tekemään itsensä näkyväksi mitä epämiellyttävimmillä hetkillä. Ja se on tosissaan. Se kutsuu Judea mukaansa yöpuolen tielle. Ja kun se heiluttaa hypnoottista partaveitsen teräänsä, Jude ei voi olla seuraamatta perässä.
”Sydämen muotoinen rasia on pelottava ja riippuvuutta aiheuttava matkakertomus.” – Rocky Mountain News
”Kauhukirjallisuuden huippukamaa.” – Time
”Kesytön, lumoava, kieroutuneella tavalla kekseliäs kauhutarina.” – Janet Maslin, New Yok Times
”...rapsakka kummitustarina, joka käynnistyy välittömästi, lisää kierroksia ja pysyy hyvin liitoksissaan.” – Marika Riikonen, Hämeen Sanomat
”Hillin luoma kummitustarina pyrkii vimmatusti eroon perinteistä ja löytää kuin löytääkin uutta hehkua aavemaailmoista.” – Portti 4/2008
Arvosana kirjalle
Joe Hill
Joe Hill (oikea nimi Joseph Hillstrom King, s. 1972) asuu perheineen Yhdysvaltain Uudessa Englannissa. Hill on kirjailija Stephen Kingin poika.
Hillin novellikokoelma Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia (2005) palkittiin British Fantasy -palkinnolla ja Bram Stoker -palkinnolla parhaan kokoelman sarjoissa. Suomennos oli Tähtifantasia-palkintoehdokkaana.
”Hillin tekstit huokuvat niin vahvaa tunnetta, näkemystä ja tulkittavaa, että kokemus on lähes päällehyökyvä. Lukija hukkuu taitavasti kuvattujen maailmojen väristyttävään todellisuuteen, eikä saa ravistettua niitä harteiltaan. Tästä huolimatta jokainen novelleista on äärimmäisen helposti lähestyttävä, yllättävä ja mukaansatempaava. Saavutus, johon monikaan kirjailija ei kykene.” (Toni Jerrman, Tähtivaeltaja 1/2010)
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 100
Viestit 2743
Helppo- ja nopealukuinen, ihan menettelevä tarina. Puolikas tähti lisää siitä, että kirja oli parempi kuin aluksi odotin ja siitä, että päähahmona oli vanha death-metal-muusikko. Alku oli vakuuttava ja kiehtova, mutta valitettavasti juoni muuten latistui melkoisen nopeasti. Kerronta oli kuitenkin hyvää, se viihdytti ja kantoi aika pitkälle.
Kirja-arviot 9
Viestit 0
Sydämen muotoinen rasia ei "rapsakkaa" aloitusta lukuun ottamatta tarjoa lukijalle kuin tavanomaisen jännitystarinan yliluonnollisella höystettynä. Ensin kirja tempaa lukijan mukaansa hienolla idealla rokkarista, joka ostaa internetistä ehdan kummituksen, jonka jälkeen kirjailija latistaa tarinansa selittämällä sen juurta jaksaen. Kun yliluonnollinen selitetään, ei se enää ole "yliluonnollista", ja sen tarjoamat väristykset herpoavat tyhjiin. Toki kirjan maailmassa kummitus on ehta kummitus, mutta uusia tuulia hakiessaan Joe Hill on myös onnistunut tuhoamaan kummitustarinasta ne tekijät, jotka siitä tekevät lukueleämyksen. Hillin teksti on sujuvaa, mutta ongelma piilee sisällössä. Lisäksi kirjailijalta jää hapsottamaan idealankoja, joita hän ei solmi kiinni juonikudelmaansa. Kuitenkin, jos lukija on jännäreiden ystävä ja haluaa seurata päähenkilöiden selviytymiskamppailua, niin uskon, että tämäkin tarina tarjoaa silloin hänelle viihdettä.
Kirja-arviot 330
Viestit 1133
Valjuhko kauhutrilleri, joka ei onnistunut pelottamaan. Osaltaan kerronta oli melko väritöntä ja tarinakaan ei lopulta sytyttänyt. Tarinan alku tuntui lupaavalta, mutta jatkui tasapaksuna tusinatuotoksena – yllätyksellisyys puuttui. Kuuluu kategoriaan ”kyllähän sen luki”.
