Kadonneet kyyneleet
Julkaistu: heinäkuu 1, 2008 (Gummerus)
Tyylit: fantasia, nuoret
Avainsanat: kotimainen, lasten luku-varkaus -palkinto
Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. Sidottu.
Lasten luku-Varkaus -palkinto 2009.
”Eläimille kaikki aurinkoiset päivät ovat kauniita, mutta on myös sellaisia olentoja, joiden päiviä aurinko ei riitä valaisemaan.”
Roosan isä on kuollut, eikä koulunkäynti kiinnosta. Äidillä on uusi miesystävä, jonka luona hän mieluummin viettää aikaansa. Roosa ei halua selittää elämäntarinaansa enää yhdellekään psykiatrille. Tuntuu kuin viettäisi puolet kouluajasta juttelemassa kuraattorien ja koulupsykologien kanssa.
Toisaalla, keskellä suurta merta on pieni saari, jossa kasvaa iso omenapuu. Puu on kahden airiin, Punakanelin ja Omenaruusun, koti. Eräänä aamuna kun Punakaneli hyppää alas puusta, hänen jalkansa eivät laskeudukaan omenapuun juurelle, vaan loiskahtavat veteen. Vesi peittää alleen puun juuret ja jokainen aalto nostaa veden pintaa. Saarelta on lähdettävä, keinolla millä hyvänsä, mutta Omenaruusu ei halua jättää kotiaan. Kun Punakaneli yrittää taivutella ystäväänsä, Omenaruusu järkyttyy ja vaipuu syvään uneen. Ainoa tapa pelastaa Omenaruusu on hankkia hänelle airiin kyyneleitä. Matkallaan Punakaneli kohtaa Tasavallan sotureita, jotka käyvät sotaa pahoja Tuonenkielon sotureita vastaan. Tasavallan puolustajilta Punakaneli saa kuulla olevansa suuri sotilas, jonka tehtävä on auttaa kukistamaan Tuonenkielon armeija. Mutta Punakaneli ei halua tarttua aseeseen.
Roosan ja Punakanelin kohtalot kulkevat rinnakkain nuortenromaanin sivuilla. Toden ja mielikuvituksen rajat hämärtyvät heidän etsiessään kadonneita kyyneleitä.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Mike Pohjola
Mike Pohjola (s. 1978) on käsikirjoittaja ja roolipelisuunnittelija. Hän on asunut Turussa ja Helsingissä ja opiskellut Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa elokuva- ja tv-käsikirjoittamista. Pohjola on ollut taiteellisen roolipelaamisen edelläkävijöitä Suomessa. Roolipelitapahtuma Ropecon antoi Pohjolalle Kultainen lohikäärme -elämäntyöpalkinnon vuonna 2010.
Kuva: Anton Sucksdorff, Gummerus.
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (5) |
|---|
Kirja oli mielestäni ihan hyvä, vaikkakin hieman tylsä. Pidin ideasta ja siitä, miten se toteutettiin, mutta kirja oli lyhyt, joten siitä oli vähän vaikeaa saada kiinni. Lopetus jäi aika avoimeksi ja herätti paljon kysymyksiä. |
Hyvä idea, toteutus olisi kaivannut hiomista. Pidin rakenteesta, kertoja vaihtui joka toinen luku. Fontinvaihto häiritsi hieman... Vaikka se on pikkuinen muotokysymys.
En pitänyt kirjoitustyylistä, jotenkin jäi ontumaan pahasti. Roosan lukujen lyhyys oli kääntäen verrannollinen Punakanelin lukujen lyhyyteen, mikä haittasi, koska pidin Roosasta enemmän, vaikka lukujen tunnelma oli hiukan epäaito ja kalpea.
Kirja märehti liikaa surulla ja surkealla elämällä. Roosa ei ollut ... (lisää)
|
Valitsin kirjan kannen perusteella ja petyin pahasti. Kirjassa oli kaksi kertojaa tyttö ja "Punakaneli" En tajunnut edes mikä punakaneeli on??
Ehkä olen hieman liian nuori ymmärtämään kirjan ideaa.
|
Minä en hirveänä tykännyt, oli hiukan sekava... Mutta idea oli tosiaan hyvä, anto ajateltavaa.
|
"Kadonneet kyyneleet" on selkeästi kirjailijan esikoisromaani, jonka perusidea on komea, mutta jonka juonenkulku ja etenkin loppu ovat mielestäni kovin novellimaisia. Kirja jää siten enemmänkin vain pieneksi pohdintahetkeksi kuin kunnon romaanielämykseksi, vaikka ei toki näkemyksiä antavaa tekstiä saa väheksyä. Se käsittelee ihan sujuvasti nuorten mielenterveysongelmia (tai niiden puutetta) ja tarjoaa näkökantoja sodasta. Satumaisuutta hakevat osuudet eivät myöskään tunnu kovin pakotetuilta.
Suosittelen lähinnä nuorille, jotka hakevat jotain vaihtoehtoista ja jotain, joka antaa ajattelunaiheita.
|