Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. Sidottu.
Lasten luku-Varkaus -palkinto 2009.
”Eläimille kaikki aurinkoiset päivät ovat kauniita, mutta on myös
sellaisia olentoja, joiden päiviä aurinko ei riitä valaisemaan.”
Roosan isä on kuollut, eikä koulunkäynti kiinnosta. Äidillä on uusi
miesystävä, jonka luona hän mieluummin viettää aikaansa. Roosa ei halua
selittää elämäntarinaansa enää yhdellekään psykiatrille. Tuntuu kuin
viettäisi puolet kouluajasta juttelemassa kuraattorien ja
koulupsykologien kanssa.
Toisaalla, keskellä suurta merta on pieni saari, jossa kasvaa iso
omenapuu. Puu on kahden airiin, Punakanelin ja Omenaruusun, koti.
Eräänä aamuna kun Punakaneli hyppää alas puusta, hänen jalkansa eivät
laskeudukaan omenapuun juurelle, vaan loiskahtavat veteen. Vesi peittää
alleen puun juuret ja jokainen aalto nostaa veden pintaa. Saarelta on
lähdettävä, keinolla millä hyvänsä, mutta Omenaruusu ei halua jättää
kotiaan. Kun Punakaneli yrittää taivutella ystäväänsä, Omenaruusu
järkyttyy ja vaipuu syvään uneen. Ainoa tapa pelastaa Omenaruusu on
hankkia hänelle airiin kyyneleitä. Matkallaan Punakaneli kohtaa
Tasavallan sotureita, jotka käyvät sotaa pahoja Tuonenkielon sotureita
vastaan. Tasavallan puolustajilta Punakaneli saa kuulla olevansa suuri
sotilas, jonka tehtävä on auttaa kukistamaan Tuonenkielon armeija.
Mutta Punakaneli ei halua tarttua aseeseen.
Roosan ja Punakanelin kohtalot kulkevat rinnakkain nuortenromaanin
sivuilla. Toden ja mielikuvituksen rajat hämärtyvät heidän etsiessään
kadonneita kyyneleitä.
Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Mike Pohjola (s. 1978) on käsikirjoittaja ja roolipelisuunnittelija. Hän on asunut Turussa ja Helsingissä ja opiskellut Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa elokuva- ja tv-käsikirjoittamista. Pohjola on ollut taiteellisen roolipelaamisen edelläkävijöitä Suomessa. Roolipelitapahtuma Ropecon antoi Pohjolalle Kultainen lohikäärme -elämäntyöpalkinnon vuonna 2010.
Kuva: Anton Sucksdorff, Gummerus.
Kirja-arvioita (4) |
---|
Kirjoittanut The Big Bad Wolf (24.07.2013)
![]() Hyvä idea, toteutus olisi kaivannut hiomista. Pidin rakenteesta, kertoja vaihtui joka toinen luku. Fontinvaihto häiritsi hieman... Vaikka se on pikkuinen muotokysymys.
En pitänyt kirjoitustyylistä, jotenkin jäi ontumaan pahasti. Roosan lukujen lyhyys oli kääntäen verrannollinen Punakanelin lukujen lyhyyteen, mikä haittasi, koska pidin Roosasta enemmän, vaikka lukujen tunnelma oli hiukan epäaito ja kalpea.
Kirja märehti liikaa surulla ja surkealla elämällä. Roosa ei ollut ... (lisää)
|
Kirjoittanut Amelie (27.05.2013)
![]() Valitsin kirjan kannen perusteella ja petyin pahasti. Kirjassa oli kaksi kertojaa tyttö ja "Punakaneli" En tajunnut edes mikä punakaneeli on??
Ehkä olen hieman liian nuori ymmärtämään kirjan ideaa.
|
Kirjoittanut Totoro (21.01.2012)
![]()
Minä en hirveänä tykännyt, oli hiukan sekava... Mutta idea oli tosiaan hyvä, anto ajateltavaa.
|
Kirjoittanut Rinja (14.09.2008)
![]() "Kadonneet kyyneleet" on selkeästi kirjailijan esikoisromaani, jonka perusidea on komea, mutta jonka juonenkulku ja etenkin loppu ovat mielestäni kovin novellimaisia. Kirja jää siten enemmänkin vain pieneksi pohdintahetkeksi kuin kunnon romaanielämykseksi, vaikka ei toki näkemyksiä antavaa tekstiä saa väheksyä. Se käsittelee ihan sujuvasti nuorten mielenterveysongelmia (tai niiden puutetta) ja tarjoaa näkökantoja sodasta. Satumaisuutta hakevat osuudet eivät myöskään tunnu kovin pakotetuilta.
Suosittelen lähinnä nuorille, jotka hakevat jotain vaihtoehtoista ja jotain, joka antaa ajattelunaiheita.
|