Thomas Riiminiekka

Ellen Kushnerin "Thomas Riiminiekka" (Vaskikirjat, 2008) on vanhaan skotlantilaiseen balladiin pohjautuva fantasiaromaani harppua soittavasta naistennaurattajasta, joka tutustuu maalla asuvaan pariskuntaan, ja heidän kauttaan nuoreen Elspeth-neitoon. Suhde saa kuitenkin traagisen käänteen, kun Thomas kohtaa nummilla keijujen kuningattaren, joka suudelmallaan sitoo bardin itseensä seitsemäksi vuodeksi. Thomas lähtee uuden valtiattarensa mukaan keijumaahan, ainoana ehtonaan olla puhumatta siellä kenellekään kuin kuningattarelle, ja jättää kaiken taakseen. Ja kuinkas sitten käykään? Neljän eri kertojaäänen eteenpäin kuljettama "Thomas Riiminiekka" vaikutti alussa ihan kiinnostavalta tapaukselta, mutta syystä tai toisesta menetin mielenkiintoni tarinaa kohtaan viimeistään siinä vaiheessa kun sen olisi pitänyt lähteä lentoon - eli toisin sanoen keijujen maailmaan siirryttäessä. Jostakin syystä en saanut romaanista paljoakaan irti, vaikka hetkittäin pidinkin kauniista ja aistillisesta kielestä sekä epätäydellisestä henkilöhahmosta. Lieneekö sitten syy mielentilassa vai missä, mutta aikamoista pakkopullaa kirjan loppuun lukeminen oli. Suomenkielisen laitoksen kustantajan olisi kannattanut satsata hieman enemmän kansikuvaan, joka on sanalla sanoen karmaiseva.

Vanhaan balladiin (tosin ainakin itselleni tuntemattomaan) pohjautuva fantasiaromaani. Kiertelevä soittoniekka, Thomas, ystävystyy vanhan pariskunnan kanssa, asuu heidän luonaan jonkin aikaa ja tutustuu naapurin kauniiseen neitokaiseen. Tutustumninen on johtamassa läheisempääkin kanssakäymisen, kun Thomas päätyy palvelemaan keijukaisten kuningatarta sekä musiikin että ruumiin kielellä seitsemäksi vuodeksi. Palveluajan päätyttyä hän ei enää ole sama mies kuin aikaisemmin, ja hän on saanut siunauksekseen ja kirouksekseen kyvyn ja pakon puhua aina totta ja tietää aina vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Kirja jakautuu erillisiin osiin, joissa kertojahahmo vaihtuu. Ensimmäisessä osassa kertojana on Thomasin ”adoptoineen” pari mies, toisessa osassa joka tapahtuu haltijoiden maassa kertojana on Thomas itse, kolmannessa osassa aikaisemmin mainitun parin muori, ja viimeisessä kertojana on Thomasin puoliso. Kirjan kieli on todella kaunista ja sujuvaa. Käännös on onnistunut mainiosti. Tarina itsessään ei ole mitenkään yllättävää, mutta ei sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan, vaan kyseessä on sadunomainen miellyttävä lukukokemus, jossa henkilöt ovat hyvin kuvattuja ja koskettavia. Etukäteen ajatellen kirjan kansi ei vaikuttanut kovin houkuttelevalta, mutta lukemisen jälkeen se tuntuu kyllä hyvin kirjan sisällölle sopivalta. Mikään kovin kaupallinen ratkaisu tämän kansikuvan käyttö ei kyllä ole ollut, sillä ainakin itsellä etukäteen kansi kyllä pikemminkin lykkäsi lukemista kuin toimi houkutuksena.

Ellen Kushnerin 'Thomas Riiminiekka' on lumoava uudisversio vanhasta balladista. Aluksi epäilin hieman teoksen laadukkuutta, sillä sen tökerö kansikuva pisti ennakoimaan jotakin 'Eragonin' tai 'Ennuskivien' kaltaista, edes kirjailijan nimi ei sanonut mitään. Onneksi kuitenkin tartuin silti kirjaan, sillä se osoittautui yhdeksi parhaimmista tänä vuonna lukemistani. Kushner on mestari kuvailussaan, joka varsinkin Haltiamaassa pääsee oikeuksiinsa. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen neljän kertojansa kera. Samalla vanha balladi saa uudenlaisen asun ja selitysten joukon, mikä hauskuutti. Tarina oli suhteellisen tuntematon, sen sijaan kirjassa viitatusta Tam Linin tarinasta olin lukenut kuvauksen jostakin. Juoni on hyvä, vaikkakin oudon tynkä, varsinkin Thomasin elämästä Leirmontin tornissa ja hänen Profeettana olostaan olisi ollut hyvä lukea enemmän. Kushner on hienosti tuonut vanhaan tarinaan lisää henkilöitä ja kasvattanut Thomasin hahmon eläväksi ja kokonaiseksi ihmiseksi. Myös Haltiamaan Kuningatar on ehjempi ja eläväisempi. Tarinaan on myös kudottu moraalinen opetus rakkaudesta, valheesta ja totuudesta sekä toden ja unen suhteista. 'Thomas Riiminiekka' on laatutavaraa ja suosittelen sitä kaikille. Arvosana: 9.

Pidän Thomas Riiminiekasta kovasti, se on omaperäistä ja mielikuvituksellista fantasiaa. En tuntenut ennestään keskiaikaista balladia, johon tarina perustuu, mutta tämä ei häirinnyt lukemista. Kirja on tiiviin juonen takia melko ohut, tekstissä on mukana paljon laulunsäkeitä, ja lukujen alkuihin on sijoitettu lainauksia alkuperäisestä balladista. Yhtään taistelukohtausta ei löydy. Kirjassa käytetään erikoista kerrontatekniikkaa, ensimmäisen 60 sivun jälkeen olisi voinut luulla, että kyseessä on "puhdas" historiallinen romaani. Minä-kertojakin vaihtuu kolmesti tarinan aikana. Tapahtumapaikkaa ei kertaakaan nimetä, mutta lukijan on helppo päätellä, että teos sijoittuu Skotlantiin. Kirjassa on todella koskettavia kohtauksia ja henkilönkuvaus on onnistunutta, mutta parhaaksi asiaksi nostaisin Kushnerin proosan. Teksti on kaunista ja tyyliteltyä, mutta helppolukuista. Paras jakso romaanista oli Haltiamaassa tapahtuva, haltioiden valtakunta ja sen asukkaat kuvataan erittäin kiinnostavasti. Thomas Riiminiekka on palkintonsa ansainnut, ja aion ilman muuta kokeilla Kushnerilta toistakin kirjaa.