Vieras

---

Joillekin pikalukijoille, jotka haluavat saada nopeasti kirjan luettua, se saattaa tuottaa vaikeuksia. Kirjaan tarvitaan ajatusta ja sitä täytyy joskus pysähtyä miettimään. Vieras käsittelee osakseen meidän ihmisten perusluonnetta. Meyer on oikeassa siitä, että olemme enemmän, kuin väkivaltaisia, mutta emme kuitenkaan hirviöitä. Emme kaikki. Tämä kirja kuuluu lajiin, josta jokaisella on oma mielipiteensä. Jos pitkästyt vielä puolivälin jälkeen, niin siinä tapauksessa suosittelen jättämään kirjan kesken. Minun mielestäni erittäin hyvä.

---

juoni. Niin erilainen kirja kuin mihin olen tottunut, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen! Tämä kirja kannattaa lukea pari kertaa, että sisäistää koko kirjan sanoman.

---

Houkutuksen, saattavat pettyä, kyllästyä tai/ja jättää kesken, koska eivät jaksa lukea tälläistä. Mutta olen sitä mieltä, että ennakkoluulojen jättäminen kannattaa. Vaikka inhoaisit Houkutusta ja sen jatko-osia, vaikka inhoaisit Stephenie Meyeriä (tai juuri sen vuoksi), lue tämä kirja jos vain uskot jaksavasi. Se on parempi kuin minä aluksi odotin, totaalisen erilainen kuin kirjailijan muut teokset. Erityisesti minä pidän tässä hahmoista. Tausta, yhteiskunta ja muut miljöö-asiat ovat sivussa, kerronta ja tarina keskittyvät henkilöihin ja heidän välisiinsä suhteisiin, ja siinä tapauksessa henkilöistä pitäminenhän on suuri plussa. :p Turha ruveta erittelemään hahmoja ja heidän ominasuuksiaan (lukekaa itse ;p), mutta tekisi mieli tehdä hahmoluetteloa ja lisäillä sydämiä useammankin henkilön perään. Minä siis pidin tästä. Pidin, paljon. kansikuva nyt on hieman outo, mutta ei sillä väliä, älkää antako vaikuttaa paitsi positiivisesti. (Sehän on kyllä oikeasti epäilyttävä, minusta ainakin.) Mietin viittä vai neljää tähteä, mutta tämä on posi-posi-positiivinen nelonen, neljä puoli ehkä suorastaan.

---

rosalie muistutti korkeintaan etsijää eikä bellssa ja wandassakaan paljon yhtäläisyyksiä ollut. Emmet tosin muistutti Kyleä... Noh mielipiteensä kullakin. Vael kylläkin oli todella tökerö suomennos ja ei kuulostanut oikealta Wandana ainakin itse ajattelin. Ohja voih rakastin kertomuksia muista planeetoista! Kirjassa kerrottiin todella mielenkiintoisesti ihmisistä "ulkopuolisen" näkökulmasta ja teoksessa kuvattiin kauniisti ihmisenä olemisen ihmettä. Ei voi muuta sanoa kuin että innolla odotan jatko osaa!ilmestymiseen mee tosin aivan liian kauan aikaa... Täytyy varmaan leffakin käydä katsomassa

---

päättyä. Olisi hienoa, jos jatko-osa tulisi, sillä lopun kohdalta se on mahdollista. Meyer saa Vieraalla lukijan myös miettimään erilaisia kysymyksiä ihmisten väkivaltaisuudesta ja käyttäytymisestä. Kirja ei ole huonoa ajanvietettä millään sivulla ja suosittelen sitä iloisesti jokaiselle. Vieras on täydellinen, Meyer onnistui taas - tahtoo lisää!

---

sivuhahmoista Jeb ja Jamie nousivat suosikeiksini. Plussaa tulee myös siitä, että tällä kertaa maapallo eivät yrittäneet valloittaa pahat avaruusoliot (tämä on melko käytetty idea) vaan hyväätarkoittavat sielut. Vieras on melkeinpä paras Meyerin kirjoittamista kirjoista ja kun jatkoa tulee, luen kyllä lisää ilomielin! Arvosanani tälle kirjalle: 9+

---

elokuvan sillä tietää mitä suunnilleen tulee tapahtumaan. En voi väittää, etteikö asia olisi edelleen hieman haitannut minua; kirjassa ei paljoa ollut isompia juonenkäänteitä joita en olisi jo ennalta tiennyt. Siitä huolimatta minun on pakko ylistää kirjaa. Itse tykkäsin siitä erityisen paljon ja luin koko kirjan alle viikossa, joka on itselleni nopea tahti. Jotkut sanoivat kirjan olleen hieman tylsä, hassua kyllä en itse pitänyt sitä mitenkään tylsänä, vaikka tosiaan tiesin suunnilleen jo kirjan sisällön. Kirjan sivumäärä kauhistutti minua alkuunsa -tähän asti lukemani kirjat ovat olleet keskimäärin 400 sivun mittaisia- mutta sivujen paljoutta ei huomannut lukiessa, kun tarina sieppasi mukaansa, eikä kirjaa melkein tohtinut laskea käsistään ennen kuin sen oli saanut luettua. Kirja sai minut välilä kyyneliin, välillä nauramaan hahmojen mukana ja olisin jopa tahtonut sen jatkuvan pitempään. Toki aina kirja poikkeaa hieman elokuvasta, mutta voin sanoa tykkääväni molemmista edelleen hyvin paljon. Suosittelen siis kirjaa myös muille, vaikken kehotakkaan ensin katsomaan elokuvaa, sillä on mukavampi lukea kirjaa tietämättä mitä tulee lopulta tapahtuman ;) Itseäni jäi myös mietityttämään, että onkohan joskus kirjasta mahdollisesti tulossa jatkoakin? 

---

pidä tulevaisuudesta kertovista kirjoista, mutta nyt käsitykseni niistäkin muuttuivat. Katsotaan luenko näitä lisää. Vieras oli kaunis kirja. En ole ennen törmännyt kirjaan jonka sisältö olisi kaunista. Niin puhdasta ja herkkää. Teksti oli helposti luettavaa ja kuten sanottua kaunista. Tämä kirja muutti myös minun käsitykseni Stephenie Meyeristä. En ollut kuvitellut, että hänen tekstinsä olisi tällaista. Nyt haluan ehdottomasti lukea lisää tämän teoksiaan. Suosittelen ehdottomasti!

---

"avaruusoliot" -kirjassa nimeltään sielut- ovat erittäin sivistyneitä ja eivätkä lähellekään vihreitä kolmiopäitä. Henkilöt ovat herkkiä ja syviä, etenkin päähenkilöt. Elin mukana tarinassa kokoajan ja tunsin henkilöiden tuskan, kaipuun ja kärsimyksen. Romaani on psykologinen, ja panee lukijan miettimään toden teolla. LUKEKAA! :)

---

synkkiä puolia ja toisaalta "pahoista" inhimillisiä puolia. Mikä yllättävintä, tarinan inhimillisin olento ei ollut ihminen ensinkään! Vaeltajan matka ihmisyyteen ja ihmisenä toimimiseen oli mielenkiintoista seurattavaa. Olin tunteella mukana tarinassa heti ensisivuista lähtien (perhanan Meyer kun saat minut aina itkemään!) ja sydän syrjälläni tuskailin, ettei tarina millään voisi päättyä onnellisesti kaikkien osapuolien kannalta. Vaeltajan rooli syrjeksittynä ja halveksittuna luolayhteisössä toi minun mieleeni Aylan ja Luolakarhun klaanin. Ja kuten Aylan turvana oli vanha rampa Creb, Vaelin puolella on vanha Jeb. Ja löytyipä sieltä vastine julmalle Broudille myös... Tämä ei liene sattumaa, eiköhän Stepheniekin ole Luolakarhun klaaninsa joskus lukenut... Lyhyestä virsi kaunis, tämä oli erittäin hyvä kirja! Olin suhtautunut Meyeriin "yhden tempun ponina", nuorten vampyyri-ihkuromantiikan kirjoittajana, enkä uskonut hänen tarjoavan mitään aikuisten scifille. Toki meyermäiset piirteet löytyivät tästäkin kirjasta ja romanttinen juonikuvio myös, mutta tarina on ajatuksia herättävä, mielenkiintoinen, koukuttava ja hyvin kirjoitettu. Loppufiiliksenä jäi, että wau mikä matka! Tämä tarina tulee taatusti jäämään mieleen! :)

---

mihin Twilight kaatui) on sujuvaa ja mukaansa tempaavaa. Kirjan keskivaiheilla on kyllä myös tylsempi vaihe, mutta itselläni sivut kääntyivät silti nopeassa tahdissa, koska halusin kuollakseni tietää, kuinka tarinassa lopulta kävisi. Erityisen kiinnostavana pidin Melanien ja Vaeltajan päänsisäistä dialogia. Vihamielisesti alkanut suhde kääntyy lopulta lujaksi ystäävyydeksi ja liittolaisuudeksi. Asiasta ei myöskään anneta liian mukavaa kuvaa, Melanie ja Vaeltaja käyvät taistelua ruumiin hallinnasta, ja vaikka Vaeltaja tekee omia ratkaisujaan, Melanie kertoo oman mielipiteensä hyvin ponnekkaasti. Rakkaussotkutkin tulevat astetta mielenkiintoisemmaksi, sillä vaikka Melanie asuukin Vaeltajan takaraivossa, hän saattaa olla tälle mustasukkainen, aivan kuten kenelle tahansa muullekin. Enempää en oikeastaan raaski paljastaa, sillä suuri osa Vieraan koukuttavuudesta ja voimasta liittyy jännittävään juoneen ja loppuratkaisuun. Kirja nosti pariin otteeseen kyyneleet silmiin, mutta loppu oli ainakin tälle lukijalle mieluinen. Vieraan jatko-osista liikkuu myös jonkin verran huhuja, mutta henkilökohtaisesti toivon tämän jäävän tähän. Vieras oli hyvä sellaisenaan, eikä kaipaa enempää, varsinkaan väen vängällä tehtyjä kökköjä jatko-osia. (Tähän ovat monet uusista nuortentrilogioista sortuneet.) Kirjasta on tehty myös tänä keväänä ilmestynyt samanniminen elokuva, jonka haluaisinkin nyt kirjan luettuani nähdä.

---

sellaisen kuin se oli: hyvän ja mielenkiintoisen, mutta samalla hieman pitkäveteisen ja tylsähkön. Ehkä se johtui siitä, että olin katsonut elokuvan jo aikaisemmin ja se toi tietynlaisia odotuksia kirjaa kohtaan. Tai sitten se vain johtui siitä, että kirjan kieli ja teksti ei vain napannut lievän pitkäveteisyytensä ja samoihin asioihin juuttumisensa takia.

Stephanie Meyerin Vieras oli suuri pettymys jopa aikuistenkirjallisuudeksi naamioduksi teiniscifiksi. Vieras alkoi hyvin lupaavasti uskottavuuden kera. Meyer oli kääntänyt täysin nurin kurin ihmiset vastaan avaruusoliot asetelman, mikä toimi erittäin hyvin. Se sai minut alunperin kiinnostumaan kirjasta. Odotin Meyerilta aika paljon, vaikka olinkin lukenut hänen karmaisevasta "siirappi-Houkutus"-sarjasta kaksi ensimmäistä osaa. Odotin häneltä uskottavaa scifiseikkailua, jossa taistellaan elämästä ja kuolemasta (mitä se alkumetreillä olikin huikealla, hyvällä tavalla tyrmäävällä ja ennen kaikkea koukuttavalla aavikko-jaksolla), ja pohdintaa inhimillisyydestä. Olisi pitänyt tajuta, ettei odotuksia saa nostaa liian korkealle, jos kyseessä on Stephenie Meyer. Kuten jo suluissa mainitsinkin, alku, jossa Vael vaeltaa läpi aavikon etsien pikkuveli-Jamieta ja Jaredia, oli kirjan parasta (ja harmiksi ainoaa todellista) antia. Taitavasti kirjoitettu jakso olisi voinut jatkua vaikka ikuisesti. Jokin siinä koukutti sanoin kuvaamattomasti minua: tyhjä aavikko ja vain yksi olento, jonka sisällä on kaksi olentoa. Näännyttävä nälkä sekä heikottava jano. Tästä olisi saanut paljon pohdintoja ja juonta siihen ikuisuuteen jonka olisin halunnut jatkuvan. Edes onnellista loppua ei olisi tarvittu. Voih, minkälaisen mestariteoksen Meyer olisi saanut aikaan! Mutta ei, eihän kurjuuden pidä hömppäkirjoissa (joksi tämäkin teos suureksi harmiksi osoittautui) jatkua. Kauniin ja mestarillisen alun jälkeen kirja kompastui omaan ansaansa, jonka oli tarkoitus koukuttaa lukija, eikä työntää häntä pois. Nyt puhun Vaeltajan rakastumisesta kahteen eri mieheen, Ianiin ja Jarediin. Vaeltaja oli vielä kolmensadan sivun verran samaistuttava ja fiksu hahmo, kunnes hän meni ja rakastui. Kysymys kuuluu: pilaako rakkaus Stephenie Meyerin kirjat? Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta Houkutuksessakin alettiin mennä päin mäntyä Bellan rakastuessa Edwardiin SEKÄ Jacobiin. Kolmiodraaman astuessa kuvioihin alkoi tuntua, että Meyer päätti luovuttaa tai muuten vain ei enää jaksanut kirjoittaa vakavasti otettavaa ja oikeasti koskettavaa tarinaa. MITÄ TAPAHTUI MEYER? Lopetin kirjan kesken sivulla 666 (ai että kuinka sopivasti tuo luku sattui juuri tämän kirjan lopetus-sivuksi itselläni). En enää jaksanut sinnitellä edes 50 sivua enenmpää, niin sietämättömäksi kirjaksi Vieras muuttui minulle. Se on harmi, sillä Vieraalla oli kirjan alkupuoliskolla kaikki eväät onnistumiselle, mutta mitä tapahtuikaan...?

Prologi oli ensimmäisellä lukukerralla hieman sekava, kun en ensin ymmärtänyt Vaelin ja Melanien "juttelua". Mutta heti ensimmäisestä luvusta alkaen uppouduin tarinaan. Uusi, mielenkiintoinen asetelma - Ihmiset VS "avaruusoliot", Sielut. Pidin hahmoista ja tunteiden kuvailuista. Vaelin ja Melanien tunteet tulivat ihanasti esille ja janosin koko ajan lisää. Ja kun Vael ja Melanie pääsevät Jaredin, Jamien ja muiden luo, tarina saa taas aivan uuden käänteen. Olisin halunnut itkeä ja huutaa, kun he kohtelivat Vaelia pelkkänä "loisena". Mutta hitaasti tarina saa taas uuden pohjan ja Ianin tullessa enemmän kuvioihin olin aivan myyty. Juonenkäänteet olivat loistavia ja rakastuin hahmoihin. Loppu oli kaunis, mutta jäin silti janoamaan lisää. Paljon parempi lukukokemus kuin Twilightit, jotka olivat muutenkin hyviä. Mutta Vieras on loistava! Tähän kirjaan en tule kyllästymään ikinä! Kuinkahan monetta kertaa luen taas Vierasta? Tällä kertaa luen tämän kouluun esitelmää varten ja yhä koukuttaa, aivan kuin ensimmäiselläkin lukukerralla!

Mielenkiintoinen kirja aivan uudenlaisesta näkökulmasta (Ihminen vr. avaruusolio: kumpi onkaan inhimillisempi ja kuinka selvitä maapallolla kun avaruusoliot ovat vallanneet maan). Mielestäni tämäkin kirja oli suunnattu teini-ikäisille ennemmin kuin aikuisille, vaikka kirjaa kovasti mainostettiinkin aikuisten kirjana. Varsinkaan elokuva ei houkuta katsomaan teinimäisyytensä takia. Kaikkinensa kirja oli viihdyttävä ja olisin voinut lukea tarinaa vielä paljon enemmänkin ja kirja jäikin elämään omaa elämäänsä ajatuksissani.

---

sillä ne ovat aivan liian twilightmaisia. Etenkin Jaredin ja Edwardin samankaltaisuus turhautti ja Jared olikin hahmoista ehdoton inhokkini. Etenkin hänen ja Edwardin samankaltaiset pakkomielteet ja jäykkyys turhauttivat. Eikö Meyer osaa kirjoittaa älykkäistä tosikoista, vaan pitääkö jokaiseen tarinaan tunkea tällainen? Muista hahmoista Ian muistutti aika paljon Emmettiä (mutta saa sen anteeksi, koska oli niin ihana hahmo) ja Mel ja Wanda (suomeksi Vael, joka kuulostaa aika köykäiseltä ainakin minun korviini) olivat jonkinlainen kombinaatio Bellasta ja Rosaliesta. Usein niitä päänsisäisiä keskusteluita lukiessa tuli mieleen se, miten Aamunkoissa puhuttiin Rosalien ja Bellan laumasta. Kirjassa oli myös muita turhauttavia sivuseikkoja, mutta koska Ian oli superihana, niin en viitsi tässä enempää listata. Suosittelen Vierasta, mikäli haluaa viihdyttää itseään ei-niin-syvällisellä hömpällä.

---

mielestäni pedarin luonteen. se oli kirjan lähes ainoa häiriöntekijä. joten lukukokemus oli lopu koittaessa äklö. mutta kaikki tarinat niistä toisista planeetoista oli kyllä kivoja. SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI! ianista huolimatta

---

vaikuttivat minuun yllättävän paljon, ehkä tähän eniten tähänastisista lukemistani kirjoista. Rakastuin kirjaan täysin, vaikka minua jäi muutama kohta ''ärsyttämään''. Aluksi kolmiodraama oli mielestäni jotenkin ahdistavaa, mutta sitten tajusin, että se on osa kirjaa, eikä sitä olisi sopinut jättää pois. Loppuratkaisuun en ollut ihan täysin tyytyväinen. Suosittelen ehdottomasti tätä kaikille! Tämä avasi silmäni uusille lukumahdollisuuksille, sillä ennen luin melkeinpä vain ja ainoastaan tietynlaista fantasiaa. ^^

---

lukeutuu helposti suosikkeihini. :) Kuitenkin olin alussa jo pari kertaa luovuttamassa, mutta sitten päätin jatkaa, sillä monet olivat sanoneet sen vain parantuvan ja se olikin totta. Jouduin tarttumaan kirjaan kaksin käsin kiinni ja uppouduin siihen kunnolla. Ennen kun huomasinkaan olin lukenut kirjan, vaikka se olikin aika pitkä. Luettuani tuli samaan aikaan onnellinen fiilis ihanan kirjan takia ja surullinen fiilis kirjan loputtua. Toivottavasti tästä tulee toinenkin osa. En malta odottaa.

---

koko ajan! Lopulta en vaan voinu lopettaa kirjan lukemista. Juoni oli tosi hyvä, en vaan tykännyt ainasesta kolmiodraamasta. Kirjan loppu oli paras, ja itkinki vielä.

---

ihminen pystyy vihaamaa jotain niin raivoisasti, vastapainoksi ihmiset pystyvät rakastamaan jotain niin paljon että voi kuolla sen puolesta". Mutta ihmisetkin pystyvät muuttumaan, se tulee kirjassa hyvin selvästi esille. Kaiken kaikkiaan ihana lukukokemus. Se ei kuitenkaan ole Twilight kakkonen, vaikka tekstistä kuitenkin huomaa saman kirjailijan. Eli tästä kirjasta ette uutta Houkutusta saa.