Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia

Kauhuromantiikan ystävänä pidin tästä kokoelmasta aivan valtavasti! Erityisesti tarinat Varjo Innsmouthin yllä sekä Kuiskaus pimeässä sykähdyttivät. Ensimmäisen kohdalla minun oli jopa vaikeaa laskea kirjaa käsistäni. Pidin tarinoiden ajankuvauksesta sekä Lovecraftin tavasta luoda pahaenteistä tunnelmaa. Novelleissa on jotakin dekkarimaista arvoituksellisuutta. Pienenä kritiikkinä voisin mainita tarinoiden kertojien samankaltaisuuden. Mutta mikä parasta, tämä hupi ei pääty tähän yhteen kokoelmaan, vaan näitä on vielä monta lisää.

Lovecraft on ylistetty kirjailija eikä suotta. Olen kuullut paljon hyvää Lovecraftin teksteistä ja siksi odotukset olivat korkealla... Silti ei tarvinnut pettyä. Aiemmin olen lukenut vain muutamia, satunnaisia novelleja. Nyt luin ensimmäistä kertaa kunnon kokoisen kokoelman Lovecraftin töitä; vieläpä sieltä paremmasta päästä eli Cthulhu-mytologiaan liittyviä kauhunovelleja. Ne Cthulhu-tarinat ovatkin niitä parhaimpia. Ne ovat kestäneet hyvin aikaa ja tuntuvat vielä nykypäivänäkin aidosti pelottavilta, häiriinnyttäviltä... siis aidosti kauhulta. Aina kun tuntuu jo siltä, että arvaa mitä on tulossa, sitä joutuu yllättymään. Lovecraftin tarinoissa hirviöt todellakin ovat hirviöitä; siis uskomattoman hirveitä, mahdottomia keksiä. Aina yhtä yllättäviä groteskiudessaan. Tarinoissa on usein toistuvia teemoja. Jotain kauheaa on jossain olemassa; vaanimassa, piinaamassa ihmiskuntaa. Yleensä juuri tarinan päähenkilö saa tästä kauhistuttavasta jotain tietoa ja alkaa tutkia, kunnes itse tuhoutuu joko hirviön lonkeroihin tai menettämällä järkensä. Toistuvuudesta huolimatta lukeminen ei käy tylsäksi. Se imee mukaansa. Puolikas tähti lähti paikka paikoin ontuvan suomennoksen takia. Siellä täällä Yuggoth on Yoggoth ja niin edelleen. Aivan pieniä kirjoitusvirheitä ja muita silmään osuvia ärsyttäviä mokia. Jos suomennos olisi täydellinen tämä olisi ehdottomasti viiden tähden kirja. Suosittelen kaikille kauhun ystäville.

Lovecraft kuuluu samaan kastiin lähes legendaarisiin mittoihin kohonneissa kirjailijoissa, kuten Edgar Allan Poekin. Siinä missä Poeta pidetään visionäärinä ja edelläkävijänä lukemattomissa eri genreissä, on Lovecraftin asema täysin kauhussa. Kokoelman ensimmäisessä osassa on nimikkokertomus Kuiskaus pimeässä ja seitsemän muuta eri pituista tekstiä. Harva teksteistä kuitenkaan voidaan pitää lyhyenä novellina, sillä useat teksteistä ovat monia kymmeniä sivuja pitkiä ja sisältävät paljon luettavaa. Novelleissa on yliluonnollista kauhua, jotain käsittämätöntä, minkä ympärille juoni ja itse kauhu rakentuvat. Tämä onkin yksi kokoelman suurista vahvuuksista, sillä useat novelleista kertovat Cthulhun myytistä ja sen laajasta tausta. On hauskaa lukea toisistaan irrallisia novelleja, joissa mainitaan samoja asioita ja yksittäiset, irtonaiset palaset alkavat muodostaa hitaasti yhden eheän kokonaisuuden. Cthulhun maailma on mielenkiintoinen ja täynnä kultteja, olioita ja toisia maailmoja, ja niistä kuulee mielellään lisää saadakseen tietää enemmän. Kaikki tarina eivät kuitenkaan liity Cthulhuun, vaan ovat täysin omia kauhutarinoitaan, kuten tarina miehestä, joka jäi hautaholviin loukkuun ja edustaa perinteisintä kauhua, jossa on yllättävä lopetus. Lovecraftin teksti on vaihtelevaa laadultaan. Hän kirjoittaa erittäin pitkiä lauseita, joka toisinaan tuntuu huomaamattomalta, mutta vähänkin väsyneenä muuttuu vaikeaselkoiseksi. Lovecraft maalaa laajoja kuvia niin maisemista kuin historiastakin, ja toisinaan tämä maalailu tuntuu jopa liialta ja juoni jää taka-alalle. Suurin virhe, minkä Lovecraft tekee, on että hän poistaa koko kauhun tunteen liioittelemalla tavalla, joka muuttuu varsin nopeasti jopa koomiseksi. Lähes jokainen yllättävä käänne saa päähenkilön ”lähes pyörtymään säikähdyksestä” tai sitten edessä olevat näkymä on jotain, mitä meidän maailmamme ei voi käsittää eikä asioita uskalla enää edes ajatella. Sama ongelma kohtaa niitä kohtia, kun pääsemme harvinaisen kerran näkemään itse hirviön. Lovecraft kuvailee näitä niin käsittämättömiksi ja vieraiksi, ettei niitä voi ottaa tosissaan tai edes kunnolla kuvitella, useat hirviöt kun ovat vartalot täynnä tuntosarvia, suita ja hampaita, karvaa ja silmiä. Nuo virheet ovat valitettavia, sillä Lovecraft muuten maalaa hyvinkin uskottavia maailmoja, joissa todellinen kauhu voisi muuten onnistua. Teksti etenee usein liian hitaasti, eikä mitään konkreettista tapahdu, mikä sai lukemisen tuntumaan hiukan työltä ja odotuksen tuntumaan ärsyttävältä. Oli Lovecraftin luomat maailmat ja historia miten kauniita ja yksityiskohtaisia tahansa, tarinan on liikuttava eteenpäin. Kokoelman onnistunein osuus on Cthulhu tarusto, ja siitä lukeminen eri yhteyksissä ja eri ihmisten kokemina on mielenkiintoista ja hauskaa, ottaa näin eri palasista selvää mistä on kyse. Lovecraftin teksteissä voi aistia siinä olevan potentiaalia kauhulle, mutta valitettavasti lopputulos ei ole onnistunut hitaan vauhdin ja lähes koomisen liioittelun takia. Mikään teksteistä ei kuitenkaan ole varsinaisesti huono, niitä on miellyttävä lukea, mutta kauhua niistä ei irti saa.

Vihdoinkin Jalava julkaisee (pitkästä aikaa) kunnon Lovecraft-novellikokoelman! Onneksi saamme nauttia vielä kahdesta muusta samanlaisesta lukuelämyksestä tulevien vuosien varrella. Tähän kokoelmaan on poimittu melko tunnettuja ja kuuluisia novelleja, hyvin keskeisiä koko Cthulhu-myytissä. Kokoelman parhaimmistoa edustavat varmastikin henkeäsalpaavan jännittävä ja selkäpiitä karmiva Varjo Innsmouthin yllä ja klassikko Kuiskaus pimeässä. Tai no, eivätköhän nämä kaikki novellit ala jo lähennellä klassikon arvosanoja. Hautaholvissa on melko perinteistä kauhua, joka eroaa ehkä hieman Lovecraftin normaalista tuotannosta, mutta kerrassaan mainio novelli siltikin. Kirjaa suosittelen lämpimästi kauhua ja ahdistusta kaipaaville, sekä erityisesti heikkohermoisille;)...