Alkuteos ilmestynyt 1978. Suomentanut Reijo Kalvas. Kannen kuva: Antero Kröger. Nidottu. 3. painos 1992.
Teoksesta puuttuu neljä alkuperäisen kokoelman tarinaa, joista ”Ruohonleikkaaja” ja ”Mies joka rakasti kukkia”, on myöhemmin julkaistu Amok-sarjakuvalehdissä.
World Fantasy -palkintoehdokas 1979.
- Jerusalemin osa (Jerusalem's Lot, 1978)
- Yövuoro (Graveyard Shift, 1970)
- Maininki (Night Surf, 1974)
- Portti (I Am the Doorway, 1971)
- Mörkö (The Boogeyman, 1973)
- Harmaa lima (Gray Matter, 1973)
- Taistelukenttä (Battleground, 1972)
- Rekat (Trucks, 1973)
- Joskus he tulevat takaisin (Sometimes They Come Back, 1974)
- Mansikkakevät (Strawberry Spring, 1975)
- Lopettajat Oy (Quitters, Inc., 1978)
- Peluri (The Ledge, 1976)
- Tiedän mitä haluat (I Know What You Need, 1976)
- Maissilapset (Children of the Corn, 1977)
- Viimeinen puola (The Last Rung on the Ladder, 1978)
- Mankeli (The Mangler, 1972)
Kauhun mestarin kylmiä väristyksiä herättävä 16 kertomuksen kokoelma, jonka jokainen tarina on pieni mestariteos. Tarinoiden tapahtumapaikat ovat arkisia – korkeakoulu, tehdas, pesula... mutta Kingin maailmassa kaikki paikat voivat muuttua paholaisen leikkikentäksi ja viattomat varjotkin tihkuvat salattua uhkaa...
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Stephen King
Stephen King (Yhdysvallat, s. 1947) on koulutukseltaan englanninopettaja. Hän julkaisi ensimmäisen kirjansa Carrie vuonna 1974. King on kirjoittanut myös salanimellä Richard Bachman.
King on lahjakas ja työhönsä vakavasti suhtautuva kirjailija, meidän aikamme Mark Twain tai Charles Dickens, vertaa Publishers Weeklyn arvostelija. Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus kohteena on perheväkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus yleinen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen. Kun Stephen oli kaksivuotias, hänen vanhempansa erosivat. Äiti Nellie Ruth kasvatti Stephenin ja tämän adoptoidun isoveljen ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (4) |
|---|
"Yön äänet" on erinomainen kokoelma Kingin varhaistuotantoa. "Maissilapsia" sai lukea hengittämättä. Siinä miljöö – maissipeltojen ympäröimä autioitunut kaupunki – oli jo kauhua herättävä. Sisarusten kiintymystä kuvaava tarina "Viimeinen puola" ei ollut kauhutarina, mutta se oli kokoelman parhaimmistoa. Mustan huumorin sävyttämä "Harmaa lima" ja robertblochmaisen lopetuksen omaava "Mörkö" sekä scifistinen tarina "Portti" olivat myös erittäin onnistuneita ja Lovecraft ... (lisää)
|
1970-luvulla ilmestynyt Yön äänet on Kingin ensimmäinen novellikokoelma. Suomennos julkaistiin selvästi myöhemmin, ja vielä lyhennetyssä muodossa, sillä neljä alkuteoksen tarinaa on karsittu pois. Tästä huolimatta kokoelmaan kannattaa ehdottomasti tarttua.
Yön äänet on yllättävän hyvä, harkitsin täyden viiden tähden antamista. Kertomukset ovat korkeatasoisia, häiritseviä ja oikeasti pelottavia. Pidin eniten teoksen avaavasta lovecraftilaisesta "Jerusalemin osasta", se ... (lisää)
|
Hienoja pieniä tarinoita täynnä tämä Kingin ensimmäinen novellikokoelma. Parhaiksi tarinoiksi itselleni valikoitui Mörkö, Lopettajat Oy sekä Peluri. Heikompiakin toki löytyi noin monesta (Maininki, Mansikkakevät), mutta kokonaisuudessa todella antoisa. |
King osoittaa vahvuutensa myös pienien novellien kynäilijänä heti uransa alkutaipaleella. Yhtään varsinaista notkahdusta ei mahdu tämän kokoelman joukkoon. Kohokohta lienee varmaankin "Maissilapset". Nostaisin henkilökohtaisesti jalustalle myös "Yövuoron" ja "Taistelukentän". Myös "Joskus he tulevat takaisin" sekä "Peluri" ansaitsee tulla mainituksi. Niin ja vielä.. eh. Kohtahan luettelen tässä kaikki. Vaikea näitä olisikin mihinkään järjestykseen pistää, kun ovat niin ... (lisää)
|