José Saramago (1922–2010) oli Nobel-palkittu portugalilainen kirjailija. Hän syntyi maanviljelijäperheeseen pienessä Azinhagan kylässä Lissabonista pohjoiseen. Saramago vietti lapsuutensa pääasiassa lukutaidottomien äidinpuoleisten isovanhempiensa luona, kun vanhemmat kiersivät työnhaussa. Saramago on kertonut lukeneensa F. E. Sillanpään romaanin Hurskas kurjuus ollessaan nuori ja ihmetelleensä, kuinka tarkasti kirja kuvasi hänen omaa elämäänsä Portugalin maaseudulla ja myöhemmin Lissabonissa.
Saramago itsekin joutui jo varhain keskeyttämään koulun mennäkseen työhön. Hän kouluttautui teknikoksi ja työskenteli myöhemmin vakuutusvirkailijana, toimittajana ja kirjallisuuskriitikkona. Saramago avioitui
1944 konekirjoittaja Ilda Reisin kanssa. Pariskunnalla oli yksi tytär. He erosivat vuonna 1970. Saramago erotettiin 1975 Diário de Noticias -lehden toimittajan tehtävistä, mutta hän itse kiitti erottamista sanoen, että sen ansiosta hänestä tuli kirjailija. Saramago oli vuodesta 1988 naimisissa espanjalaisen, Sevillassa vuonna 1950 syntyneen toimittaja Pilar del Ríon kanssa. Vuodesta 1992 Saramago asui Lanzarotessa Kanariansaarilla.
Nobelin kirjallisuuspalkinnon Saramago sai vuonna 1998. Palkintolautakunnan perustelujen mukaan hän ”tuo mielikuvituksen, myötätunnon ja ironian kannattelemilla vertauksillaan pakenevan todellisuuden yhä uudelleen käden ulottuville”. Hän sai myös suurimman portugalinkielisen kirjallisuuden palkinnon Prémio Camõesin ja hänen teoksiaan on käännetty yli 40 kielelle. Saramago oli vuodesta 1969 Portugalin kommunistisen puolueen jäsen ja ateisti. Nämä aiheuttivat kiistoja perinteisesti katolisessa Portugalissa.
Saramago tunnettiin sekä myötätuntoisena arjen ja ihmisten kuvaajana että terävänä satiirikkona, jolla oli herkkyyttä ajan ilmiöille ja tunnelmille. Hänellä oli oma jäljittelemätön tyylinsä: pitkät ilmavat virkkeet toivat kerrontaan puheen rytmiä. Saramago luonnehti itse tyyliään kirjalliseksi versioksi tavasta, jolla ihmiset aiemmin kertoivat tarinoita toisilleen. Saramagon satiirikon uraan vaikuttivat erityisesti Miguel de Cervantes, Nikolai Gogol, Michel Montaigne ja Franz Kafka, joita hän arvosti suuresti. Saramago kuitenkin totesi, että suoranaisia esikuvia hänellä ei ole.
Saramago nousi kuuluisuuteen historiallisella suurromaanilla Baltasar ja Blimunda (1982), jota myytiin yksin Portugalissa lähes 100 000 kappaletta. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (1991) kertoo Saramagon oman version Jeesuksen elämästä. Saramagon romaanissa Jeesuksen ristinkuolema johtaa ihmiskunnan pakottavaan syyllistämiseen. Katolisen kirkon lisäksi myös Portugalin silloinen oikeistolainen hallitus hyökkäsi romaania vastaan ja yritti poistaa kirjan Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon ehdokaslistalta. Kiista sai kansainväliset mittasuhteet, ja kiusallisen tilanteen ratkaisemiseksi romaanin ehdokkuus palautettiin. José Saramagon mielestä jumala on ihmisten elämän pahin turhuus. ”Jumalan ja uskonnon nimissä ihmiset ovat tehneet paljon pahaa toisilleen.” Saramagon mielestä maailmassa ei ole aihetta optimismiin, vallitsevaan olotilaan tyytymiseen. ”Pessimisti haluaa parempaa maailmaa, hänellä on järkeä haluta muuttaa sitä.” Saramagon mielestä ihminen pystyy myös hyvään: kirjoittamaan kirjallisuutta, tekemään taidetta ja säveltämään musiikkia.
Saramagon kuuluisimpia romaaneja on Kertomus sokeudesta (1995). Teokseen perustuva elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2008. Oikukas kuolema (2005) käsittelee nimensä mukaisesti kuolemaa, mutta on elämänmyönteisintä Saramagoa. Kirjailija Juha Itkonen kirjoittaa: ”En tiedä ketään, joka kuvaisi ihmisten välistä yhteyttä yhtä herkästi ja kauniisti kuin Saramago parhaimmillaan.”
Saramago vieraili Suomessa 2007. Esiintymistilaisuudet olivat yleisömenestyksiä ja osoittivat Saramagon kuuluvan suomalaisten suosikkikirjailijoihin. José Saramago kuoli kesäkuussa 2010 kotonaan Lanzarotella. Hän oli kuollessaan 87-vuotias. Hänen ruumiinsa vietiin portugalilaisella sotilaskoneella takaisin Portugaliin haudattavaksi.
Suomennetut romaanit
Baltasar ja Blimunda (1982)
Ricardo Reisin viimeinen vuosi (1984)
Kivinen lautta (1986)
Lissabonin piirityksen kirjuri (1989)
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (1991)
Kertomus sokeudesta (1995)
Kaikkien nimet (1997)
Luola (2001)
Toinen minä (2002)
Kertomus näkevistä (2004)
Oikukas kuolema (2005)
Elefantin matka (2008)
