Toinen minä

---

kouluttautui teknikoksi ja työskenteli myöhemmin vakuutusvirkailijana, toimittajana ja kirjallisuuskriitikkona. Saramago avioitui 1944 konekirjoittaja Ilda Reisin kanssa. Pariskunnalla oli yksi tytär. He erosivat vuonna 1970. Saramago erotettiin 1975 Diário de Noticias -lehden toimittajan tehtävistä, mutta hän itse kiitti erottamista sanoen, että sen ansiosta hänestä tuli kirjailija. Saramago oli vuodesta 1988 naimisissa espanjalaisen, Sevillassa vuonna 1950 syntyneen toimittaja Pilar del Ríon kanssa. Vuodesta 1992 Saramago asui Lanzarotessa Kanariansaarilla.

Nobelin kirjallisuuspalkinnon Saramago sai vuonna 1998. Palkintolautakunnan perustelujen mukaan hän ”tuo mielikuvituksen, myötätunnon ja ironian kannattelemilla vertauksillaan pakenevan todellisuuden yhä uudelleen käden ulottuville”. Hän sai myös suurimman portugalinkielisen kirjallisuuden palkinnon Prémio Camõesin ja hänen teoksiaan on käännetty yli 40 kielelle.

Saramago oli vuodesta 1969 Portugalin kommunistisen puolueen jäsen ja ateisti. Nämä aiheuttivat kiistoja perinteisesti katolisessa Portugalissa.

Saramago tunnettiin sekä myötätuntoisena arjen ja ihmisten kuvaajana että terävänä satiirikkona, jolla oli herkkyyttä ajan ilmiöille ja tunnelmille. Hänellä oli oma jäljittelemätön tyylinsä: pitkät ilmavat virkkeet toivat kerrontaan puheen rytmiä. Saramago luonnehti itse tyyliään kirjalliseksi versioksi tavasta, jolla ihmiset aiemmin kertoivat tarinoita toisilleen.

Saramagon satiirikon uraan vaikuttivat erityisesti Miguel de Cervantes, Nikolai Gogol, Michel Montaigne ja Franz Kafka, joita hän arvosti suuresti. Saramago kuitenkin totesi, että suoranaisia esikuvia hänellä ei ole.

Saramago nousi kuuluisuuteen historiallisella suurromaanilla Baltasar ja Blimunda (1982), jota myytiin yksin Portugalissa lähes 100 000 kappaletta. Saramago kuvaa moniäänisessä romaanissa João V:n hallituskautta 1700-luvulla.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (1991) kertoo Saramagon oman version Jeesuksen elämästä. Saramagon romaanissa Jeesuksen ristinkuolema ei johda syntien sovitukseen vaan ihmiskunnan pakottavaan syyllistämiseen. Katolisen kirkon lisäksi myös Portugalin silloinen oikeistolainen hallitus hyökkäsi romaania vastaan ja yritti poistaa kirjan Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon ehdokaslistalta. Kiista sai kansainväliset mittasuhteet, ja kiusallisen tilanteen ratkaisemiseksi romaanin ehdokkuus palautettiin.

José Saramagon mielestä jumala on ihmisten elämän pahin turhuus. ”Jumalat ovat ihmisen omaa keksintöä. Ja niiden vallan alle hän on sitten itse itsensä alistanut, olemattoman orjaksi.” ”Jumalan ja uskonnon nimissä ihmiset ovat tehneet paljon pahaa toisilleen.” Saramagon mielestä tällaisessa maailmassa ei ole mitään aihetta optimismiin, vallitsevaan olotilaan tyytymiseen. ”Pessimisti haluaa parempaa maailmaa, hänellä on järkeä haluta muuttaa sitä.”

Saramagon mielestä ihminen pystyy myös hyvään: kirjoittamaan kirjallisuutta, tekemään taidetta ja säveltämään musiikkia. Kirjailija Juha Itkonen kirjoittaa: ”En tiedä ketään, joka kuvaisi ihmisten välistä yhteyttä yhtä herkästi ja kauniisti kuin Saramago parhaimmillaan.”

Saramagon kuuluisimpia romaaneja on Kertomus sokeudesta (1995). Teos kuvaa ihmisten keskuuteen leviävää sokeutta. Ilmiö saa näkevät pakokauhun valtaan. Sokeat ja tartunnankantajiksi epäillyt eristetään vanhan mielisairaalan tiloihin. Ainoa sokeudelta säästyvä henkilö, silmälääkärin vaimo, joutuu näkemään maailmassa sairauden seurauksena kehittyvät epämiellyttävät muutokset. Teokseen perustuva Fernando Meirellisin ohjaama elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2008.

Oikukas kuolema (2005) käsittelee nimensä mukaisesti kuolemaa, mutta on elämänmyönteisintä Saramagoa. Romaanissa naishahmoinen Kuolema päättää pitää taukoa töistään. Yhteiskunnallisena satiirina alkava tarina muuttuu mielikuvitukselliseksi rakkaustarinaksi.

Saramago vieraili Suomessa 2007. Esiintymistilaisuudet olivat suuria yleisömenestyksiä ja osoittivat Saramagon kuuluvan suomalaisten suosikkikirjailijoihin.

José Saramago kuoli kesäkuussa 2010 kotonaan Lanzarotella. Hän oli kuollessaan 87-vuotias. Hänen ruumiinsa vietiin portugalilaisella sotilaskoneella takaisin Portugaliin haudattavaksi.

Suomennetut romaanit

Baltasar ja Blimunda (1982)
Kivinen lautta (1986)
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (1991)
Kertomus sokeudesta (1995)
Kaikkien nimet (1997)
Luola (2001)
Toinen minä (2002)
Kertomus näkevistä (2004)
Oikukas kuolema (2005)
Elefantin matka (2008)

Linkkejä

José Saramago on eurooppalaisen fantasiaromaanin kärkinimi. Turun sanomat / STT 8.10.1998.
Hannu-Ilari Lampila: Satiirista Saramago tunnetaan. Helsingin sanomat 27.3.2007.
Reetta Ravi: José Saramago: ”Eläköön pessimismi”. STT, Suomen kuvalehti 27.3.2007.
Kimmo Sundström: Ateisti José Saramago esiintyi Helsingissä. Pääkaupunkiseudun ateistit 27.3.2007.
Pekka Torvinen: Saramago yliopistolla. Sapelin kolistelua 28.3.2007.
Mika Rönkkö: Vanha rakki. Voima 7/2007.
Juha Itkonen: Optimisti surupuvussa. Image 8/2007.
Kirsi Piha: Saramagon editoija – onko sitä? Lukupiiri 9. 9.2007.
Kirsi Piha: Saramagon puolustuspuhe. Lukupiiri 19.6.2008.
Nobelisti Jose Saramago ärsyttää katolista kirkkoa Portugalissa. Helsingin sanomat 20.110.2009.
Tiina Hallikainen: Pro gradu -tutkielma romaanista Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Turun yliopisto 19.10.2009.
Kirjallisuuden nobelisti Jose Saramago on kuollut. Helsingin sanomat 18.6.2010.

Kirja-arvosteluja:

Jorma Metsäranta: Jeesuksen kristuksen evankeliumi. Kipunoita 1/1999.
Jukka Laajarinne: Kertomus sokeudesta. Privaattidosetti 23.6.2007.
Riitta Vais­maa: Kertomus sokeudesta & Kertomus näkevistä. Särö.
Pekka Vartiainen: Kaikkien nimet. Kaleva 21.10.2000.
Vesa Sisättö: Kaikkien nimet. Helsingin sanomat 10.9.2000.
Jukka Koskelainen: Luola. Helsingin sanomat 16.4.2003.
Jukka Koskelainen: Toinen minä. Helsingin sanomat 16.10.2005.
Hannu Kylkisalo: Toinen minä. Vantaan Lauri 10.11.2005.
Hannu Waarala: Kertomus näkevistä. Savon sanomat 29.8.2007.
Kirsi Piha: Kertomus näkevistä. Lukupiiri 15.9.2007.
Irma Stenbäck: Kertomus näkevistä. Helsingin sanomat 16.11.2007.
Veijo Hietala: Kertomus näkevistä. Turun sanomat 7.12.2007.
Riitta Vaismaa: Kertomus näkevistä. Kiiltomato.net 25.2.2008.
Silja Ylitalo: Kertomus näkevistä. Turun ylioppilaslehti 11.4.2008.
Reija Palttala: Oikukas kuolema. Savon sanomat 31.8.2008.
Kirsi Piha: Oikukas kuolema. Lukupiiri 4.9.2008.
Jouni Huhtanen: Oikukas kuolema. Kymen sanomat 24.9.2008.
Hanna-Riina Aho: Oikukas kuolema. Keskipohjanmaa 25.10.2008.
Jan Blomstedt: Oikukas kuolema. Helsingin sanomat 31.10.2008.
Juhani Ruotsalo: Oikukas kuolema. Demari 22.12.2008.
Anne Helttunen: Oikukas kuolema. Me Naiset 1/2009.
Veijo Hietala: Oikukas kuolema. Turun sanomat 4.1.2009.
Raija Hakala: Oikukas kuolema. Pohjolan sanomat 22.7.2009.

Kuva: Tammi 2007.