Alkuteos ilmestynyt 2008. Suomentanut Marja Helanen-Ahtola. Sidottu.
Kauhumaa vetäisee tukasta ja lapioi sisuksista!
Tässä kirjassa on jotain mätää… ja limaista!
Matt Danielsille mikään tieteellinen ongelma ei ole liian vaativa. Koulun keksijäkilpailu lähestyy, ja voitto on varma. Ainakin, kunnes naapurin Bradley saa päähänsä tilata netistä monsterinverta. Pian Matt on korviaan myöten hankaluuksissa… tai siis limassa. Ja kaikki Bradleyn takia! Onko keksijänkyvyistä apua, kun harmiton pila johtaa todelliseen vaaraan?
Kesken verisen kamppailun saapuu kutsu Kauhumaahan. Matt löytää itsensä huvipuistosta, jonka vierailla on kaksi vaihtoehtoa: kadota tai muuttua näkymättömäksi. Hengenvaara on taattu, kun monsterinveri alkaa taas pulputa…
Maista ja pakene!
PELEJÄ! PALKINTOJA! MÖNJÄÄ!
Tämä kirja on pääsylippusi osoitteeseen
www.enterhorrorland.com
Tietoja muokattu elokuu 9, 2009
R. L. Stine
Robert Lawrence Stine on syntynyt Ohiossa Yhdysvalloissa vuonna 1943. Jo yhdeksänvuotiaana hän kirjoitti vitsi- ja sarjakuvakirjoja ja novelleja kavereilleen. Stine opiskeli Ohion yliopistossa, ja valmistuttuaan sieltä 1965 hän muutti New Yorkiin. Opiskeluaikanaan Ohion valtion yliopistossa Stine toimitti yliopiston omaa huumorilehteä. Valmistumisen jälkeen hän muutti New Yorkiin, jossa hän teki toimittajan töitä. Hän oli myös 10 vuotta lastenhuumorilehden päätoimittajana ja kirjoitti useita vitsikirjoja lapsille.
Goosebumps: Kauhumaa -kirjasarja
Sarja sisältää 12 pääteosta ja yhteensä teoksia 12 kpl.
Kuuluu yläsarjaan Goosebumps
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 63
Viestit 96
Matt nauttii monsterinverta murojen kanssa. Mitä monsterin verestä seuraa? Kirja oli parempi kuin edellinen kirja, mutta ei siltikään parhaimpia Goosebumpseja. Vihasin kirjassa yli kaiken Mattin ärsyttävää naapuria Bradleytä (hän muistutti hieman yhtä mun luokalla ollutta tyyppiä). Yllättävä loppuratkaisu, mitä ei olisi ihan heti arvannut (tavallinen Goosebumps-loppu). En tiedä suosittelisinko vaiko enkö suosittele.
Kirja-arviot 43
Viestit 0
R. L. Stinen kirjoissa on se hyvä puoli, että melkein aina loppuratkaisu pysyy piilossa. Lapset joutuvat kiperiin tilanteisiin, joista on melkein mahdotonta päästä ulos. Sitten tapahtuu jotain odottamatonta ja teknisesti mahdotonta ja lukija ajattelee " ... ai. tässäkö se oli?". Kauhumaa- osa taas alkaa muistuttaa jo jotain kiinnostavan tapaista. Katsoo tulevaisuudessa, mitä Stinellä on varattuna sinne.
