Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentaneet Nina Saikkonen ja Einari Aaltonen. Sidottu, kansipaperi.
Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2011.
Suurta suosiota niittäneen Vellumin jatko-osa ylittää kaikki odotukset.
On kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun Reynard Carter löysi vanhan nahkakantisen kirjan, jonka kerrottiin olevan lähtöisin enkelin kynästä ja sisältävän kaiken tiedon – hyvän ja pahan. Kirja johti hänet Vellumiin, suunnattomaan kaikkeuteen, jonka rinnalla meidän tuntemamme maailma on vain törkyhiukkanen kynnen alla. Vellumissa käytiin armotonta sotaa hyvän ja pahan välillä, ja sekä enkelit että demonit taistelivat verisesti värvätäkseen puolelleen suuren joukon sieluja.
Kaikki eivät kuitenkaan suostuneet luopumana vapaudestaan. Nyt kapinalliset ovat päättäneet tehdä lopun suuresta sodasta. He aikovat kirjoittaa uusiksi myyttisen Kaikkeuden kirjan ja pakottaa enkelit ja demonit polvilleen. On aika muuttaa historian kulkua ja laatia uusi tulevaisuus. Todellisuus ei tule olemaan entisensä.
Hal Duncan (s. 1971) rysäytti kirjallisuuden genrerajat ikkunasta ulos ja venytti olevaisuuden järjen ulottumattomiin esikoiskirjallaan Vellum, joka löysi tiensä niin lukijoiden kuin kriitikoidenkin sydämiin. Kirja voitti Tähtivaeltaja-palkinnon vuoden 2009 parhaasta suomeksi ilmestyneestä science fiction -kirjasta. Jatko-osa Muste on kunnianhimoinen voimannäyte, joka ylittää kaikki odotukset.
”Metaforinen romaani syöksyy vimmaisella voimalla myyttien ja todellisuuksien henkeäsalpaavaan verkostoon.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Arvosana kirjalle
Hal Duncan
Hal Duncan (s. 1971) on skotlantilainen, Glasgow'ssa asuva kirjailija. Duncanin esikoisromaanin Kaikkeuden kirja ensimmäinen osa Vellum ilmestyi 2005. Teos oli ehdokkaana World Fantasy- ja British Fantasy -palkintojen saajaksi. Toinen osa Muste ilmestyi 2007. Duncan vieraili Suomessa Åconissa 2007 ja Helsingin kirjamessuilla 2009.
Duncan syntyi ja kasvoi Ayrshiren alueen pikkukaupungissa Glasgow'n ulkopuolella ja kirjoitti jo nuorena. Elämä Margaret Thatcherin hallinnon alla ei ollut helppoa homoseksuaaliselle pojalle. Sitten hän tutustui ensi kertaa scifiin ja Samuel R. Delanyn tuotantoon. Delany ja hänen tapansa käyttää kieltä osoittivat hänelle, mitä mahdollisuuksia science fiction voi tarjota. Science fiction ja fantasia olivat Duncanille uusi koti, jossa hänellekin oli tilaa. Pikkukaupungin ahtaat ympyrät vaihtuivat sallivampaan ympäristöön hänen muuttaessaan Glasgowiin opiskelemaan yliopistossa englannin kieltä ja kirjallisuutta. Valmistuttuaan hän työskenteli tietokone-ohjelmoijana. Kirjoittaminen jatkui Glasgow'n tieteiskirjoittajapiirin jäsenenä ja ensimmäinen Duncanin novelli julkaistiin 1995. Duncanin kirjoiteltua pitkään irrallisia tarinoita niistä alkoi hahmottua hänelle jättimäinen romaani. Kirjoittajaystävien kautta käsikirjoitus saapui Macmillan-kustantamon Peter Leverylle, joka oli hankkinut talliinsa myös uuskumma-kirjailijat Jeff VanderMeerin, China Miévillen ja Jeffrey Fordin.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 11
Viestit 1
On ensin luettava Duncanin massiivinen eepos Vellum, jotta voi lukea tämän! Tyylilajien iloinen sekoittelu ja samojen hahmojen kehittely jatkuu samaan tyyliin kuin ensimmäisessä osassakin. Kirja keskittyy edeltäjäänsä enemmän Jack Carterin/Jack Flashin ja Josef Pechorinin/Joye Narcosiksen välisen vastavoimasuhteen käsittelyyn, mutta vuoroon pääsevät kyllä muutkin hahmot, joista Seamus Finnanista ja Phreedomista pidän henkilökohtaisesti eniten. Gay-asennetta ja -maailmantuskaa riittää vähän liiankin kanssa. Ykkösosan lukeneille ei tule yllätyksenä, että edelleen käyvät kapinalliset "unkinit" ristiretkeään "enkeleitä" vastaan, ja eri aikakausina (Vellumin poimuina) heillä on erilaiset ilmentymät lähtien aina sumerien ja muinaisten kreikkalaisten jumalista nykyajan melkein tavis-ihmisiin. Kirja ansaitsee Vellumin tavoin yhtenäisen, pitkäjänteisen lukusyventymisen, pienissä paloissa tähän opukseen ei kannata tarttua (kuten minä tein), vähentää näin huomattavasti lukunautintoa. Kirja jakautuu selkeästi kahteen osaan, joista ensimmäisessä hahmot on etupäässä istutettu surrealistiseen commedia dell'arte -versioon Euripideen Bakkantit-näytelmästä ja jälkimmäisessä liikutaan Vanhan Testamentin myyteissä Sodomassa ja Gomorrassa. Pidin jostain syystä enemmän jälkimmäisestä, vaikka aivan loppu mielestäni hieman lässähti. Muinaisten myyttien, uskontojen ja 1900-luvun historian tunteminen avaavat tätä teoskaksikkoa merkittävästi. Duncanilla on ilmeisen suvereeni kyky kirjoittaa millä tahansa tyylillä sekä sekoitella ja yhdistellä aineksia kutkuttavasti toisiinsa. Siksi Musteen lukee lopulta pelkällä sitkeydellä läpi, vaikka se ehdottomasti kannattaa pyhittää esim. pitkähkön loma-ajan lukunautinnoksi.
