Sidottu, kansipaperi.
Nuori Aleksis -palkinto 2005.
Silminnäkijän raportteja ympäriltämme
Siivetönruokki on sukupuutton kuollut lentokyvytön lintu, joka aikoinaan eli Pohjois-Atlantin saarilla sekä rannikoilla, ja jopa Välimerellä. Saalistajien, ennen kaikkea ihmisten, lisääntyminen ja mahdollisesti ilmastonmuutos kutistivat linnun elintilaa. Se oli loistava uimari, mutta kun sen oli noustava maalle pesimään, se oli avuton.
Kesäkuun kolmantena, 1844 Islannin etelärannikolla joukko kalastajia teki rynnäkön pienelle Eldeyn saarelle ja kuristi hengiltä pesivän siivetönruokkipariskunnan. Ulkomaiset harvinaisten linnunnahkojen keräilijät palkitsivat heidät vaivoistaan. Tuon jälkeen ei elävistä siivetönruokeista ole tehty yhtään varmaa havaintoa.
Maarit Verrosen kertomukset ovat teräviä ja tarkkoja havaintoja meistä kaikista. Kertomukset rakentuvat siivetönruokki-linnun traagisen kohtalon ympärille. Niissä kohdataan lapsen julmuutta, aikuisen julmuutta sekä välinpitämättömyyttä, joka muuntuu näkökulmasta riippuen julmuudeksi.
Maarit Verronen kirjoittaa ihmisen tunteettomuudesta sortumatta moralisointiin: ihmiset hänen kertomuksistaan on kuin revitty preparointialustalle tai heijastettu diakuvana seinälle. Heitä ei kertomuksissa tulkita vaan heidät kuvataan. Arvostetulla ja palkitulla kirjailijalla on jäljittelemätön kyky kirjoittaa silminnäkijän raportteja ympäriltämme.
Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Maarit Verronen on syntynyt Kalajoella vuonna 1965. Hän valmistui ylioppilaaksi 1984 Kalajoen lukiosta ja filosofian lisensiaatiksi 1991 Oulun yliopistosta pääineena tähtitiede.
Verronen työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Oulun yliopistossa vuosina 1987–93. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt päätoimisesti kirjailijana. Maarit Verronen asuu Helsingissä.
Verronen sai sijoituksia ja kunniamainintoja Suomen tieteiskirjoittajien novellikilpailussa (1985) ja Tampereen science fiction -seuran novellikilpailuissa 1987–91. Ensimmäinen julkaistu teos oli novelli scifivalikoimassa Jäinen vaeltaja.
Esikoisteos ... (lisää)
Kirja-arvioita (1) |
---|
Kirjoittanut Thialfi 07.04.2009
![]() Tämä kertomuskokoelma oli itselleni helpommin lähestyttävä kuin Luotettava ohikulkija. Lyhyet julmat tarinat eivät olleet liian lyhyitä, ja kokonaisuus hahmottui selvästi, kun asioita ei tarvinnut yhdistellä toisiinsa ja vertauskuvallisuutta etsiä kauempaa. Psykologisuuden sijalla on pikemminkin luonnontutkimuksen ja luonnontaloudellinen tarkkailu. Kaikkeen on mahdollista tottua tai turtua. Hienon opettavainen kirja. Tällainen ihmislaji on.
|