Tuulen varjo - Carlos Ruiz Zafón 8.56   116

Alkuteos ilmestynyt 2001. Suomentanut Tarja Härkönen. Kannen kuva: Otavan arkisto. Päällys: Piia Aho. Sidottu, kansipaperi. Taskukirjalaitos: Loisto, 2005. Kuvitettu laitos 2006.

"...olin varma, että tuo kirja oli odottanut minua siellä vuosikausia, luultavasti jo ennen kuin olin syntynytkään."

Kirjakauppias johdattaa aamuyön hämärissä kymmenenvuotiaan poikansa Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, kohtalokkain seurauksin. Mystinen pyhäkkö Barcelonan vanhan kaupungin sydämessä muuttaa Danielin loppuelämän.

Vanhan paperin, pölyn ja magian keskeltä pojan käsiin etsiytyy Tuulen varjo, jonka kadonnutta kirjoittajaa Julián Caraxia hän alkaa pakkomielteisesti etsiä. Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Kunnes Caraxin salaperäinen tarina alkaa pelottavalla tavalla toistua hänen omassa elämässään...

Kiehtova kirjojen ystävän trilleri on lähes kaikkea mitä kirjalta voi odottaa: jännäri, rakkausromaani, kauhutarina.

Espanjalainen Carlos Ruiz Zafón (s. 1964) työskentelee elokuvakäsikirjoittajana Los Angelesissa. Econ Ruusun nimeen verrattu Tuulen varjo on ollut huikea menestys: Saksan ulkoministeri Joschka Fischer esimerkiksi kehotti television kirjallisuusohjelmassa ihmisiä jättämään työnsä puoleksitoista päiväksi ja lukemaan kirjan.

"Tämän miehen kertojanlahjat ovat ylivertaiset." – El Mundo

"Jos lukisin vain yhden kirjan vuodessa, lukisin tämän." – Turun Sanomat

"Espanjalaisen Carlos Ruiz Zafónin esikoisromaani on niitä kirjoja, jotka voisivat muuttaa lukijankin elämän, jos sille antaa mahdollisuuden. Se on iätön rakkaudentunnustus kirjoille ja kirjoittamiselle ja samalla mukaansatempaava salapoliisiromaani." – Trendi



Arvosana kirjalle
Omassa kirjahyllyssäni


Kirja julkaistu syyskuu 2004 (Otava)
Alkuperäinen nimi 'La sombra del viento'
Käännetty englanniksi The Shadow of the Wind
Tietoja muokattu elokuu 25, 2017

Unohdettujen kirjojen hautausmaa -kirjasarja

Sarja sisältää 5 teosta.

Lainaus Taivasten vangin alusta:

"Nämä romaanit liittyvät toisiinsa yhteisten henkilöhahmojen ja juonisäikeiden kautta niin, että teosten välille rakentuu temaattisia ja kerronnallisia siltoja, joskin jokainen osa tarjoaa suljetun, riippumattoman ja itsellisen tarinan.

Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan eri osat voidaan lukea missä tahansa järjestyksessä tai erikseenkin, jolloin lukija voi astua tutkimusmatkalle tarinoiden labyrinttiin eri ovista ja eri reittejä, jotka yhteen punoutuessa johdattavat hänet kerronnan ytimeen."

Tuulen varjo 8.56   116
Enkelipeli 7.72   81
Taivasten vanki 7.70   48
Henkien labyrintti 7.88   16
Usvakaupunki 7.60   5

Kirja-arviot & arvosanat

MustaParonitar
Arvosanat 292
Kirja-arviot 34
Viestit 0
kesäkuu 2, 2015
10 / 10

Aivan upea kirja, pysyi mielen pinnassa estäen uuden avaamista monta viikkoa. En jättäisi lukematta mistään hinnasta. Seuraavaksi otan ehdottomasti Zafonin muita teoksia.

Kirjaneito
Arvosanat 402
Kirja-arviot 87
Viestit 568
marraskuu 16, 2013
10 / 10

Tuulen varjo lumosi minut ensilauseestaan lähtien. Isä johdattaa nuorta poikaansa Barcelonan sumuisten ja syksyisten katujen halki, Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Tempauduin täydellisesti mukaan tarinaan, jota värittivät lukemattomat kirjojen labyrintit, rakkaus, petokset ja epätoivo. Erityisesti viehätyinkin kirjaihmisenä juuri Unohdettujen kirjojen hautausmaahan, paikkaan, jonne ihmisten jo unohtamat kirjat päätyvät odottamaan, että joku noutaisi ne luokseen. Näin mielessäni valtavat kirjahyllyt, haistoin vanhan paperin ja painomusteen. Nyt haluan kuollakseni matkustaa Barcelonaan ja vielä enemmän, haluan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Tuulen varjoa voisikin vinkata erinomaiseksi matkalukemiseksi Barcelonaan suuntaavalle, sillä kirja keskittyy paljon eri paikkojen, joista varmasti suuri osa on myös todellisia, kuvaamiseen. Myös kirjan juoni oli paitsi henkeäsalpaava, myös aika pelottava. Mystisen ja rauhallisen alun jälkeen kirja muuttuu lähes dekkariksi, jossa selvitetään Caraxin arvoitusta palanen kerrallaan. Zafón hallitseekin erinomaisesti taidon paljastaa asioita oikeassa järjestyksessä ja juuri oikeassa määrin. Ja vaikka ihan alussa jo arvasinkin tietyn Caraxiin liittyvän mysteerin, aloin epäillä itseäni useissa kohdissa ja lopulta olinkin ihan sekaisin, enkä tiennyt mihin uskoa. Tuulen varjo saa kuitenkin useita aika pelottavia sävyjä kirjan mittaan ja jos on samanlainen omaan varjoaan pelkäävä ihminen kuin minä, en suosittele tämän lukemista illalla ennen nukkumaan menoa. Tuulen varjo liimasi minut kiinni sivuihin ja elin täydellisesti henkilöiden mukana peläten ja surren näiden puolesta. Tuulen varjo onkin paljolti myös surullisten ihmiskohtaloiden kirja, eikä Julián Caraxin menneisyys ole ruusuista luettavaa. Erityisesti loppua luin henkikurkussa, mutta muuten en siitä sano mitään, sillä Tuulen varjo on niitä kirjoja, jotka kannataa lukea spoilaantumatta. Joten, jos joku ei tästä ylistysryöpystä vielä napannut tärkeintä pointtia, se tulee tässä: Rakastin Tuulen varjoa ensimmäiseltä sivulta viimeiselle ja se pääseekin ehdottomasti paitsi suosikkieni listalle, myös parhaimpien lukemieni kirjojen listalle. Suosittelen kokeilemaan.

Eija
Arvosanat 1161
Kirja-arviot 330
Viestit 975
marraskuu 18, 2009
8 / 10

Kirja on mielestäni ennen kaikkea rakkaustarina ja usean ihmisen traagisen kohtalon kuvaus. Tunnelma on pohjimmiltaan melankolinen ja varsinkin alussa miellyttävän rauhallinen. Myöhemmin tarina muuttui enemmän jännityskertomukseksi, missä vähitellen paljastettiin arvoituksen ratkaisu. Muutama yllättäväkin kohtaus mahtui mukaan. Kertomuksessa on pieni ripaus kauhutarinan tunnelmaa olematta kauhutarina varsinaisesti. Taitavasti kerrottu tarina kaiken kaikkiaan ja vanhan Barcelonan kuvaus viehätti. Viihdyin kirjan parissa hyvin, vaikka siinä oli välillä saippuaoopperamaisen draaman piirteitä. En ole romanttisten kirjojen suurkuluttaja, mutta vaihtelun vuoksi joskus tämmöisenkin lukee mielellään.

Varjolehti
Arvosanat 124
Kirja-arviot 56
Viestit 0
syyskuu 19, 2009
8 / 10

Muistan äidinkielnopettajani vinkanneen tästä kirjasta joskus abivuotenani, "Enkelipelin" ilmestyessä kirjailija nousi jälleen tapetille ja lentoliput Barcelonaan varmistivat sen, että tämä teos oli pakko lukea. Viihdyin hyvin, varsinkin alkumetreillä, mutta en missään vaiheessa varsinaisesti häikäistynyt. Ruíz Zafón lähtee liikkeelle hyvin kaunopuheisesti: on mukava lukea ”kaupungista, joka pesee akvarellinaamiotaan” ja Las Ramblasilla leijailevasta sumusta, jonka aamuaurinko värjää ”kupariseppeleeksi”. Nuoren päähenkilön viattomin silmin maailma näyttää rikkaalta ja ihmeelliseltä ja naiset enkeleiltä, mutta Daniel Semperen varttuessa sävy muuttuu Hollywood-elokuvaksi, joka haluaa tarjota kaikille kaikkea. Näyttämölle astuu sadistisia, humoristisia ja seksikkäitä hahmoja, jotka ampuvat lukijaa viihdyttäessään hieman yli, ja kielikuvatkin harvenevat tai alkavat toistaa itseään. Juoni on suhteellisen taitavasti punottu ja tahti kiristyy loppua kohti selkeään kliimaksiin. Kaiken pyörityksen keskellä kaipaa kuitenkin alun täyteläistä, seesteistä tunnelmaa.

lokakuu 10, 2022
Antoi 9 / 10 arvosanan kirjalle
lokakuu 30, 2021
Antoi 10 / 10 arvosanan kirjalle
tammikuu 13, 2021
Antoi 8 / 10 arvosanan kirjalle
heinäkuu 16, 2020
Antoi 10 / 10 arvosanan kirjalle
helmikuu 24, 2019
Antoi 10 / 10 arvosanan kirjalle
tammikuu 20, 2019
Antoi 6 / 10 arvosanan kirjalle