Tuulen varjo

(Unohdettujen kirjojen hautausmaa)

Carlos Ruiz Zafón
Julkaistu: syyskuu 2004 (Otava)
Alkuperäinen nimi: La sombra del viento
Käännetty englanniksi: The Shadow of the Wind

Tyyppi: spekulatiivinen fiktio
Tyylit: maaginen realismi, jännitys
Osallistu keskusteluun (viestejä 6 kpl)

Alkuteos ilmestynyt 2001. Suomentanut Tarja Härkönen. Kannen kuva: Otavan arkisto. Päällys: Piia Aho. Sidottu, kansipaperi. Taskukirjalaitos: Loisto, 2005. Kuvitettu laitos 2006.

"...olin varma, että tuo kirja oli odottanut minua siellä vuosikausia, luultavasti jo ennen kuin olin syntynytkään."

Kirjakauppias johdattaa aamuyön hämärissä kymmenenvuotiaan poikansa Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, kohtalokkain seurauksin. Mystinen pyhäkkö Barcelonan vanhan kaupungin sydämessä muuttaa Danielin loppuelämän.

Vanhan paperin, pölyn ja magian keskeltä pojan käsiin etsiytyy Tuulen varjo, jonka kadonnutta kirjoittajaa Julián Caraxia hän alkaa pakkomielteisesti etsiä. Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Kunnes Caraxin salaperäinen tarina alkaa pelottavalla tavalla toistua hänen omassa elämässään...

Kiehtova kirjojen ystävän trilleri on lähes kaikkea mitä kirjalta voi odottaa: jännäri, rakkausromaani, kauhutarina.

Espanjalainen Carlos Ruiz Zafón (s. 1964) työskentelee elokuvakäsikirjoittajana Los Angelesissa. Econ Ruusun nimeen verrattu Tuulen varjo on ollut huikea menestys: Saksan ulkoministeri Joschka Fischer esimerkiksi kehotti television kirjallisuusohjelmassa ihmisiä jättämään työnsä puoleksitoista päiväksi ja lukemaan kirjan.

"Tämän miehen kertojanlahjat ovat ylivertaiset." – El Mundo

"Jos lukisin vain yhden kirjan vuodessa, lukisin tämän." – Turun Sanomat

"Espanjalaisen Carlos Ruiz Zafónin esikoisromaani on niitä kirjoja, jotka voisivat muuttaa lukijankin elämän, jos sille antaa mahdollisuuden. Se on iätön rakkaudentunnustus kirjoille ja kirjoittamiselle ja samalla mukaansatempaava salapoliisiromaani." – Trendi

Muokannut Jussi (25.08.2017)

Tietoa kirjailijasta :: Carlos Ruiz Zafón

Katalonialainen kirjailija Carlos Ruiz Zafón on syntynyt 1964 Barcelonassa. Hän on työskennellyt mainosalalla. Vuodesta 1994 hän on asunut Los Angelesissa Yhdysvalloissa, missä toimii elokuvakäsikirjoittajana. Ruiz Zafón kirjoittaa myös säännöllisesti espanjalaisiin sanomalehtiin.

Ruiz Zafónin romaani Tuulen varjo (2001) oli ilmestyessään Espanjassa kirjallinen sensaatio. Arvostelut ylistivät sitä ja se oli myytyjen kirjojen listaykkösenä kuukausia. Kirjaa on myyty maailmalla miljoonia kappaleita. Teoksen tapahtumat sijoittuvat Barcelonaan Francisco Francon kauden alkuvuosiin.

Ruiz Zafónin toinen romaani Enkelipeli ilmestyi 2008. Senkin tapahtumat sijoittuvat Barcelonaan, mutta 1920- ja 1930-luvuille. ... (lue lisää)

Muita kirjoja joista saatat pitää

Kirja-arvioita (4)
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Kirjaneito (16.11.2013) Tuulen varjo lumosi minut ensilauseestaan lähtien. Isä johdattaa nuorta poikaansa Barcelonan sumuisten ja syksyisten katujen halki, Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Tempauduin täydellisesti mukaan tarinaan, jota värittivät lukemattomat kirjojen labyrintit, rakkaus, petokset ja epätoivo. Erityisesti viehätyinkin kirjaihmisenä juuri Unohdettujen kirjojen hautausmaahan, paikkaan, jonne ihmisten jo unohtamat kirjat päätyvät odottamaan, että joku noutaisi ne luokseen. Näin ... (lue lisää) mielessäni valtavat kirjahyllyt, haistoin vanhan paperin ja painomusteen. Nyt haluan kuollakseni matkustaa Barcelonaan ja vielä enemmän, haluan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Tuulen varjoa voisikin vinkata erinomaiseksi matkalukemiseksi Barcelonaan suuntaavalle, sillä kirja keskittyy paljon eri paikkojen, joista varmasti suuri osa on myös todellisia, kuvaamiseen. Myös kirjan juoni oli paitsi henkeäsalpaava, myös aika pelottava. Mystisen ja rauhallisen alun jälkeenkirja muuttuu lähes dekkariksi, jossa selvitetään Caraxin arvoitusta palanen kerrallaan. Zafón hallitseekin erinomaisesti taidon paljastaa asioita oikeassa järjestyksessä ja juuri oikeassa määrin. Ja vaikka ihan alussa jo arvasinkin tietyn Caraxiin liittyvän mysteerin, aloin epäillä itseäni useissa kohdissa ja lopulta olinkin ihan sekaisin, enkä tiennyt mihin uskoa. Tuulen varjo saa kuitenkin useita aika pelottavia sävyjä kirjan mittaan ja jos on samanlainen omaan varjoaanpelkäävä ihminen kuin minä, en suosittele tämän lukemista illalla ennen nukkumaan menoa. Tuulen varjo liimasi minut kiinni sivuihin ja elin täydellisesti henkilöiden mukana peläten ja surren näiden puolesta. Tuulen varjo onkin paljolti myös surullisten ihmiskohtaloiden kirja, eikä Julián Caraxin menneisyys ole ruusuista luettavaa. Erityisesti loppua luin henkikurkussa, mutta muuten en siitä sano mitään, sillä Tuulen varjo on niitä kirjoja, jotka kannataa lukeaspoilaantumatta. Joten, jos joku ei tästä ylistysryöpystä vielä napannut tärkeintä pointtia, se tulee tässä: Rakastin Tuulen varjoa ensimmäiseltä sivulta viimeiselle ja se pääseekin ehdottomasti paitsi suosikkieni listalle, myös parhaimpien lukemieni kirjojen listalle. Suosittelen kokeilemaan.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Varjolehti (19.09.2009) Muistan äidinkielnopettajani vinkanneen tästä kirjasta joskus abivuotenani, "Enkelipelin" ilmestyessä kirjailija nousi jälleen tapetille ja lentoliput Barcelonaan varmistivat sen, että tämä teos oli pakko lukea. Viihdyin hyvin, varsinkin alkumetreillä, mutta en missään vaiheessa varsinaisesti häikäistynyt. Ruíz Zafón lähtee liikkeelle hyvin kaunopuheisesti: on mukava lukea ”kaupungista, joka pesee akvarellinaamiotaan” ja Las Ramblasilla leijailevasta sumusta, jonka ... (lue lisää) aamuaurinko värjää ”kupariseppeleeksi”. Nuoren päähenkilön viattomin silmin maailma näyttää rikkaalta ja ihmeelliseltä ja naiset enkeleiltä, mutta Daniel Semperen varttuessa sävy muuttuu Hollywood-elokuvaksi, joka haluaa tarjota kaikille kaikkea. Näyttämölle astuu sadistisia, humoristisia ja seksikkäitä hahmoja, jotka ampuvat lukijaa viihdyttäessään hieman yli, ja kielikuvatkin harvenevat tai alkavat toistaa itseään. Juoni on suhteellisen taitavasti punottu ja tahtikiristyy loppua kohti selkeään kliimaksiin. Kaiken pyörityksen keskellä kaipaa kuitenkin alun täyteläistä, seesteistä tunnelmaa.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut Eija (18.11.2009) Kirja on mielestäni ennen kaikkea rakkaustarina ja usean ihmisen traagisen kohtalon kuvaus. Tunnelma on pohjimmiltaan melankolinen ja varsinkin alussa miellyttävän rauhallinen. Myöhemmin tarina muuttui enemmän jännityskertomukseksi, missä vähitellen paljastettiin arvoituksen ratkaisu. Muutama yllättäväkin kohtaus mahtui mukaan. Kertomuksessa on pieni ripaus kauhutarinan tunnelmaa olematta kauhutarina varsinaisesti. Taitavasti kerrottu tarina kaiken kaikkiaan ja vanhan Barcelonan ... (lue lisää) kuvaus viehätti. Viihdyin kirjan parissa hyvin, vaikka siinä oli välillä saippuaoopperamaisen draaman piirteitä. En ole romanttisten kirjojen suurkuluttaja, mutta vaihtelun vuoksi joskus tämmöisenkin lukee mielellään.
(avaa kirja-arvio) Kirjoittanut MustaParonitar (02.06.2015) Aivan upea kirja, pysyi mielen pinnassa estäen uuden avaamista monta viikkoa. En jättäisi lukematta mistään hinnasta. Seuraavaksi otan ehdottomasti Zafonin muita teoksia.