Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Taina Helkamo. Kannen kuva: David Oghia. Sidottu.
David Gemmell Morningstar Award 2009.
Pariisi 1633. Louis XIII hallitsee Ranskaa, mutta todellinen valta on kardinaali Richelieun käsissä. Hän pitää jatkuvasti silmällä kruunun vihollisia, salamurhaajia ja vakoojia, mutta tällä erää hänellä on vastassaan vihollinen, joka ei kaihda mitään keinoja. Nouseva uhka on kaikkea muuta kuin maallinen – salattu ryhmittymä saa voimansa lohikäärmeistä sellaisena kuin ne muinoin olivat: hirvittäviä ja täysin armottomia. Richelieu kutsuu apuun erinomaisen miekkamiehen, uskollisen upseerin ja loistavan johtajan kapteeni La Farguen. Tämän on koottava uudelleen eliittijoukkonsa Kardinaalin miekat.
Mikäli he aikovat estää vihollisen juonet, La Farguen miehineen on jälleen kerran pantava henkensä, maineensa ja onnensa peliin Richelieun ja Ranskan puolesta. Kardinaalin miekat ovat elävänsä kovimman haasteen edessä.
”Fantasia- ja seikkailuromaanin täydellinen yhdistelmä.” – Le Monde
”Hävyttömän hyvä lukuromaani.” – Tähtivaeltaja
”Pevelin romaani on viihdyttävä seikkailutarina, joka suhteellisen ongelmitta sopii sekä nuorille että aikuisille lukijoille. Lohikäärmeineen se on ikään kuin muskettisoturien päivitys fantasiaa suosivalle 2000-luvulle.” – Helsingin Sanomat
Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Pierre Pevel (s. 1968) on ranskalainen tieteis- ja fantasiakirjailija. Pevel yhdistää romaaneissaan vaihtoehtoista historiaa, fantasiaa ja seikkailukirjallisuutta. Aikaisemmin hän on kirjoittanut roolipelejä ja julkaissut romaaneja salanimellä Pierre Jacq. Hän on saanut romaaneistaan vuonna 2002 Grand Prix de l'Imaginaire -palkinnon ja vuonna 2005 Prix Imaginalesin. Pével asuu Nancyssa Ranskassa. Hän vieraili Suomessa Helsingin kirjamessuilla 2010.
Kuva: Wikimedia Commons.
Kirja-arvioita (2) |
---|
Kirjoittanut Eija 06.02.2011
![]() Pidin kirjasta ja aika paljon pidinkin. Alussa uusia henkilöitä esiteltiin tiheään tahtiin, joka hankaloitti hieman lukemista. Henkilöiden esittelyt olivat alussa lyhyissä luvuissa melko pinnallisia. Kun myöhemmin palattiin henkilöihin, oli hieman vaikeuksia hahmottaa ketkä olikaan milloinkin kyseessä. Paljastuksia niin henkilöistä kuin tapahtumista tuli pikkuhiljaa kirjan edetessä ja kun alun kankeudesta päästiin, lukeminen oli helppoa. Juonenkuljetus oli sujuvaa ja yllättäviä ... (lisää)
|
Kirjoittanut Matti Karjalainen 26.08.2013
![]() Ranskalaisen Pierre Pevelin "Kardinaalin miekat" (Gummerus, 2010) on perusidealtaan niin posketon, että siitä on vaikea olla innostumatta. Lohikäärmeitä! Muskettisotureita! Voi pojat, eihän tämä voi olla kuin hyvä...
Lisäksi kirja alkaa kohtauksella, jossa paha velhotar kylpee verellä täytetyssä ammeessa pentagrammin keskellä, mustien kynttilöiden palaessa vieressä. Jehnaa! Lukija on tässä vaiheessa täysin myyty.
Lupaavan alun jälkeen luvassa onkin alamäki, joka ... (lisää)
|