Viimeinen toivomus (The Witcher – Noituri #1) - Andrzej Sapkowski 7.88   298

Alkuteos ilmestynyt 1993. Suomentanut Tapani Kärkkäinen. Päällyksen kuva: CD Projekt RED. Päällys: Kai Toivonen. Sidottu, kansipaperi.

Ignotus-palkinto, Tähtifantasia-palkinto 2011.

Kirja, josta The Witcher -peli sai alkunsa.
Kirja, joka on tavoittanut yli 20 miljoonaa lukijaa.


Fantasiaa vaativaan makuun: älykästä huumoria ja synkkien metsien melankoliaa.

Viimeisen toivomuksen arvoituksellinen sankari on Geralt, jonka ammattina on maiden ja mantujen rauhaa häiritsevien epäihmisten surmaaminen. Mutta yhtä usein kuin Geralt suojelee ihmisiä varjoissa lymyileviltä kimairoilta, hän joutuu toteamaan vihollisensa taikuuden uhriksi: viatonkin ihminen voi tulla noidutuksi ihmissudeksi, ja kaunein hymy voi kuulua petolliselle vampyyrille. Ihmisyyttä ei voi tunnistaa katsomalla.

Viimeinen toivomus on harmaiden alueiden ja hienovaraisten vihjeiden kirja, rohkean sanailun ja kuivan huumorin läpäisemä mutta melankolinen. Se on vauhdikasta mutta maalta tuoksuvaa ja ihmiskuviltaan tinkimätöntä fantasiaa, jossa mielikuvitukselliset pedot, prinsessat ja linnanherrat nähdään uudenlaisissa luonnerooleissa. Se aloittaa saagan, joka kartoittaa ihmisyyden rajaseutuja kuin vain tarumaailma voi parhaimmillaan tehdä.

Viimeinen toivomus on Puolan vahvan, maagisen realismin perinteestä ammentavan fantasian ensiaskel Suomen kirjalliselle kamaralle. Noituri Geralt on kuitenkin tuttu jo sankoille joukoille suomalaisia, kiitos kirjasarjan inspiroiman, kehutun The Witcher -tietokonepelin (www.thewitcher.com). Kirjan valtavan suosion ansiosta puolalainen Andrzej Sapkowski (s. 1948) saattoi fantasiakirjallisuuden ystävien iloksi vaihtaa vuosikymmeniä harjoittamansa tekstiilimyyjän ammattinsa kirjailijan uraan, kotimaansa bestsellerlistojen kärjessä. Sapkowskin Noituri-sarjan oikeudet on myyty 20 kielelle, ja hänet palkittiin Britanniassa 2009 David Gemmell Legend -fantasiapalkinnolla.

Viimeinen toivomus on kerännyt kiitosta monista eri piirteistään:

”Kirja on lumoava sekoitus itäisen Euroopan kansantarustoa ja myyttejä, kauniita prinsessoja ja pahansuopia demoneja, eikä kaikki suinkaan ole sitä miltä näyttää. Viimeinen toivomus on loistava lukukokemus...” – waterstones.com

”Minä todella, todella nautin tästä kirjasta. -- Kukaan Sapkowskin hahmoista ei ole mustavalkoinen; heissä on kaikkia harmaan sävyjä, mukaan lukien Geralt ja hirviöt.” – The Deckled Edge

”Sapkowski on erittäin hyvä luomaan kiinnostavia, mielikuvituksellisia hahmoja, joissa on epätavallisen paljon syvyyttä – erityisesti Geraltissa, jota ihmiset jatkuvasti aliarvioivat.
Viimeinen toivomus on nautittava kirja täynnä sekä melankolisia että koomisia tarinoita. – The Wertzone

”...virkistävä valioyksilö...” – The Specusphere

”Sapkowskin sarjalla on mahdollisuus tavoittaa uutta yleisöä ja arvostusta fantasialle.” – Foundation

"Sapkowskin erottaa fantasian muista tekijöistä huumorintaju, kirkas kerronta ja nopeatempoinen dialogi – yksinkeraisesti todellinen lukemisen ilo!" – Playboy

”Slaavilaisilla myyteillä, kuivalla huumorilla ja pohdiskelevalla otteella ryyditetty Viimeinen toivomus aloittaa vahvasti Witcherin Suomen-valloituksen.” – Kai Saarto, Kaarinan uutiset

Viimeinen toivomus on tarinallisesti viihdyttävää luettavaa, mutta kirjan viehätys piilee sen kiehtovien henkilöhahmojen pään sisällä. (...) The Witcher -tietokonepelin poikinut kirja on tavoittanut maailmalla yli 20 miljoonaa lukijaa, ja sitä voi huoletta suositella myös fantasiakirjallisuuteen hieman vähemmän tutustuneille nuorille ja aikuisille. Nokkelalla huumorilla maustettu kertomus yllättää positiivisesti.” – Saska Vanhalakka, Aamulehti

”Sapkowski hyödyntää oivallisesti erilaisia myyttejä ja legendoja. Samalla hän nostaa parrasvaloihin itä- ja keskieurooppalaisen fantasiamaailman, jota on aivan liian harvoin käytetty hyväksi angloamerikkalaisessa genrekirjallisuudessa. (...) Noiturin maailma onkin yltäkylläinen yhdistelmä sujuvaa viihdettä ja omintakeista otetta.” – Jukka Halme, Tähtivaeltaja

Viimeinen toivomus on suomeksi käännetystä fantasiasta kirkkainta kärkeä. Se ei ole teennäistä tekopyhää uuskummaa vaan luettavan hyvää, kekseliästä, aikuiselle(kin) sopivaa kerrontaa, jossa mikään tai kukaan ei ole maalattu mustalla ja valkoisella.” – Pelit

”Viimeinen toivomus on poikkeuksellisen jännittävä ja mielenkiintoinen fantasiaseikkailu. Tämän kirjan jälkeen joutuu malttamattomana odottelemaan lisää sarjan teosten suomennoksia.” – Mauri Mäkynen, Salon seudun sanomat

”Voi hyvin kuvitella, että keskiaikaisen Puolan metsissä sijaitsee kirjan kaltainen maailma. Kirja sopii oikein hyvin aikuisempaan makuun, perinteiseen fantasiaan kyllästyneille. Se sopii myös niille, joille maistuvat synkemmät tarinat, joissa henkilöt eivät elä elämäänsä onnellisesti loppuun asti.” – Santeri Korhonen, Kansan uutiset Viikkolehti

Viimeinen toivomus on mielenkiintoinen tuttavuus. (...) Kirjan poikkeuksellinen huumori antaa tarinalle oman sävynsä. Sapkowskin huumori muistuttaa ajoittain tieteiskirjallisuudesta tuttua toista puolalaista, Stanislaw Lemiä.” – Sirpa Ylönen, Warkauden Lehti

”Puolalaisen Andrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus on omaperäinen, hauska ja mukaansatempaava lukupaketti, joka hyödyntää kiehtovasti itäeurooppalaista kansanperinnettä. Kirjailija käsittelee muun muassa sankaruuden ja velvollisuuden teemaa sortumatta helppoihin ratkaisuihin. --- Viimeinen toivomus on hieno osoitus siitä, kuinka fantasia ylittää kulttuurien rajoja, koska tarina kertoo ihmisenä olemisesta. Taitava kirjoittaja tarjoaa teoksellaan älykästä, mielikuvituksellista draamaa. Lukija voi aivan aistia kerronnan ilon.” – Tähtifantasia-palkinnon perusteluista



Arvosana kirjalle
Omassa kirjahyllyssäni


Kirja julkaistu lokakuu 4, 2010 (WSOY)
Alkuperäinen nimi 'Ostatnie zyczenie'
Käännetty englanniksi The Last Wish
Tietoja muokattu maaliskuu 30, 2017

The Witcher – Noituri -kirjasarja

Sarja sisältää 8 pääteosta ja yhteensä teoksia 8 kpl.

Sarja-asu: Kai Toivonen.

Viimeinen toivomus (The Witcher – Noituri #1) 7.88   298
Kohtalon miekka (The Witcher – Noituri #2) 8.24   179
Haltiain verta (The Witcher – Noituri #3) 7.84   166
Halveksunnan aika (The Witcher – Noituri #4) 8.46   126
Tulikaste (The Witcher – Noituri #5) 8.32   105
Pääskytorni (The Witcher – Noituri #6) 8.32   89
Järven neito (The Witcher – Noituri #7) 8.10   74
Myrskykausi (The Witcher – Noituri #8) 7.66   48

Kirja-arviot & arvosanat

Onraj
Arvosanat 14
Kirja-arviot 10
Viestit 13
toukokuu 21, 2020
10 / 10

En osaa sanoa miksen ole aiemmin Sapkowskia löytänyt, mutta toisaalta on erittäin virkistävää lukea korutonta ja toimivaa, anteeksipyytämätöntä fantasiaa kaudella, jolla tuntuu että miekka ja magia -ympäristö on varattu vain rahvaanomaiselle tuulipukulukijalle, todellisten spefi-hipstereiden sitten pyöriessä mahdollisimman kauas tästä ajettujen visioiden luona. On erittäin hienoa, että on kokonainen kirjasarja kunnon fantasiaa tällä tasolla vielä edessä!

Ehdin lukea Narrenturmit tätä ennen, ehkä Sleesian keskiaikaisen fantasian elementit tuntuvat siksikin olevan erittäin vahvasti läsnä noiturin tarinoissa. Menee omissa kirjoissa jopa GRRM:n ohi kiinnostavimpana kirjailijana nykyfantasian saralla, ehta slaavilainen ote, kieli ja maailmankatsomus tuntuu yksinkertaisesti ja kaikessa aidommalta amerikkalaiseen verrattuna. Faktahan on, että se mikä Martinin kirjoissa viehättää (Yorkit ja Lancasterit) on eurooppalaista, se mikä ei toimi alkuunkaan, on amerikkalaista (ne sand viper -hirvitykset ja Tahrattomat ja Dothrakit jne jne He-man ukkelit.).

Lukijatar
Arvosanat 346
Kirja-arviot 76
Viestit 2
tammikuu 1, 2018
5 / 10

Noiturin seikkailut ovat sekoitus voimafantasiaa, seikkailutykitystä ja fantasia- ja satuperinteelle vinoilevaa leukailua. Viimeinen toivomus jakautuu useisiin erillisiin kertomuksiin, joissa haetaan uusia tulokulmia kansanperinteeseen sekä fantasian vakiutuneisiin hyvä-paha-akseleihin. Maailmanrakennus on sopivan taianomaista mutta jää lopulta turhan ohueksi, kuten myös päähenkilö ja ihmiskuva ylipäätään.

Annan kirjalle kolme tähteä: yhden muutamasta hieman pidemmälle kehitellystä temaattisesta ideasta, toisen seikkailun tunnusta ja puolikkaan noituri-konseptista, josta olisi saanut vielä enemmänkin irti.

HourglassEyes
Arvosanat 448
Kirja-arviot 52
Viestit 2299
marraskuu 29, 2014
9 / 10

Tykkäsin ihan kybällä! Pelasin joskus vuosi sitten Witcher 1:n ekaa kertaa ja ihastuin Geraltin synkkään hahmoon, joten halusin ottaa selvää alkuperästä. Kirjan novellit antaa noiturille vielä vähän syvemmän merkityksen - ja välillä tuli naurettua niin, että vedet valu silmistä, Mahtava kirja, täytyy lukea muutkin!

Ventovir
Arvosanat 55
Kirja-arviot 13
Viestit 0
marraskuu 16, 2014
2 / 10

Minusta tämä oli ihan kamala kirja. Mistää ei oikein ottanut mitään tolkkua, niin hahmoista, pakoista kuin tapahtumistakaan, eikä ajasta. Mikään ei toiminut. Kovasti hehkutettu kirja, ihan turhaan. Tai ehkä minä olen vaan liian vanha tälle. Väkisin puursin tämän läpi, enkä todellakaan tule lukemaan jatko osia ^^

kirjafriikki blogi
Arvosanat 109
Kirja-arviot 16
Viestit 0
maaliskuu 16, 2014
9 / 10

Loistava kirja kannattaa kokeilla

Nafisan
Arvosanat 665
Kirja-arviot 93
Viestit 192
maaliskuu 4, 2014
6 / 10

Tämä fantasian uus-klassikko ei missään vaiheessa kuulunut lukulistalleni, mutta se tuli kohdalleni kirjallisuuden opinnoissani, enkä näin ollen voinut enää väistellä tätä paljon kehuttua teosta. Alku oli todella hankala, ainakin ensimmäiset 40 sivua etenivät jähmeästi. Sen jälkeen pääsin jo vähän Sapkowskin maailmaan sisään, joskaan en vielä kokenut tarinan lumoa. Missään vaiheessa ei kuitenkaan (pakkolukemisesta riippumatta) tullut oloa, että jättäisin teoksen kesken. Yllätyin siitä, kuinka paljon tässä on viittauksia klassisiin satuihin. En aloittaessani tiennyt tästä puolesta ollenkaan, tai oikeastaan koko teoksesta juuri mitään. Tarinoiden taustalla olevat sadut ovat yhä tunnistettavissa, mutta Sapkowski on lisännyt niihin paikoin varsin nerokkaastikin omia mausteitaan. Satumuunnelmat ovatkin teoksen parasta antia erikoisen päähenkilö. Tiesin teoksen olevan novellikokoelma, joten katkelmallisuus ei häirinnyt, etenkin Järjen ääni -nimisen kehyskertomuksen sitoessa kerronan osat kokonaisuudeksi. Enemmän teoksessa jäi vaivaamaan sen sijoittaminen aikaan. Maailma muistuttaa keskiaikaista Itä-Eurooppaa ripauksella antiikin Kreikan mytologiaa, mutta tiede ja teknologia ovat paikoin jopa 1800-luvun tasolla. Vertailin suomennosta joiltain osin englanninkieliseen käännökseen ja löysin aika paljonkin eroja. Oletankin siis, että englanninnos on lähempänä alkuperäiskielistä teosta, keskusteltuani myös aiheeseen paremmin perehtyneen ihmisen kanssa. Nostan silti hattua pitkän uran puolalaisten teosten parissa tehneelle kääntäjälle, Tapani Kärkkäiselle. Suosittelen teosta eeppisen hc-fantasian, eli Tolkienin ja Martinin tuotannon sekä satujen ystäville.

Janski_
Arvosanat 55
Kirja-arviot 54
Viestit 13
joulukuu 5, 2013
8 / 10

Miten minä käsitän kirjan sisällön? Käsitän kirjan niin, että noiturin (Geraltin) elämästä kerrotaan eri kertomuksin. Jokaisessa luvussa kerrotaan eri tapahtumasta. Tapahtumat etenevät alussa aikajärjestyksessä, mutta sitten kirjan loppupuolella hypätään aikajanalla taaksepäin, ja kerrotaan jo tapahtuneesta, jonka jälkeen kerrotaan siitä mitä tapahtui sen jälkeen kuin keskivaiheella hypättiin taaksepäin. Ensimmäisestä tarinasta olisin halunnut kuulla jotakin lisää... samoin muistakin. Tarinat jäivät vähän kesken, en tiedä oliko se kirjan tarkoitus jättää tarinan loppuosa lukijan mielikuvituksen varaan. Jos henkilöhahmoista puhutaan, niin Geralt oli todella mielenkiintoinen henkilönä. Samoin Valvatti. Valvatti oli vähän kuin Geraltin vastakohta, aukaisi suunsa juuri sellaisissa paikoissa, jossa sitä ei olisi pitänyt aukaista. Yennefer vaikutti myös aika mielenkiintoiselta. Nennekestä sai melkein sellaisen vaikutelman, että Geralt olisi hänen poikansa. Tosi äitimäinen hahmona. En oikein tajunnut kuka Iola oli. Ja hänen ihmeellinen sairauskohtauksensa oli aika hirveä. Kirjan nimi on oikein kuvaava. Toisin kuin kirjan takakansi. Se ei minun mielestäni kuvannut kirjan tapahtumia juuri ollenkaan Kirjan tunnelma on aika mielenkiintoinen. Aikakausi ei todellakaan ollut nykyaika muttei kivikausikaan. Punainen ja ruskea kuvaavat kirjaa mielestäni hyvin. En ole lukenut muita Andrzejin kirjoja, mutta kyllä ajattelin lukea kirjan toisen osan. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ehkä kaipaavat vaihtelua kirjoihinsa. Minulla tämä kirja oli todellakin hyvin erinlainen kuin muut lukemani kirjat, mutta silti hyvä kirja.

Mainadi
Arvosanat 14
Kirja-arviot 9
Viestit 0
elokuu 1, 2013
5 / 10

Voin kuvitella, että 90-luvulla, jolloin kirja on ilmestynyt alkuperäiskielellään, siinä on ollut vielä kosolti uutuudenviehätystä. Hahmonrakennus, jossa paha ei olekaan paha, eikä hyvä täysin hyvä, on Kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa ollut varsin uudistusmielistä ajattelua. Tällainen ajattelu onkin ollut tarpeen ymmärryksen luomisessa tuntematonta kohtaan ja moraalin korostamisessa. Samoin on varmasti ollut kirjasta pistävän luonnonsuojeluteeman osalla, joka ei vielä tuona ajankohtana ollut kovin trendikästä missään päin maailmaa. Nykyisin asiat ovat toisin noilta osin ja mikäli kirja olisikin kirjoitettu tänä päivänä 90-luvun sijaan, sitä todennäköisesti syytettäisiin lukijan aliarvioimisesta. Koin miljöön ja juonikaaret vanhentuneeksi. Samat tarinat ja suurin piirtein sama ympäristö ovat esiintyneet lukuisissa peleissä, kirjoissa, tv-sarjoissa ja elokuvissa yhä uudelleen ja uudelleen. Totuuden miekat ja muut vastaavat ovat lypsäneet aiheesta niin hyvin, ettei tälle sinänsä hyvälle kirjalle jätetä edes mahdollisuutta yllättää. Laajasti ajatuksen tasolla tapahtuva ja sinänsä onnistunut hahmonrakennuskin toteutuu tavoilla, joka ei nykylukijalle tarjoa mielestäni paljoa uutta. Syväluotavaa analyysia syistä ja seurauksista on jo todellisessa maailmassakin tarjolla niin ylitsepursuavan paljon, ettei sitä jaksaisi enää viihtymismielessä lukea. Tyhjänpäiväinen vatvominen hahmojen mielensisäistä ominaisuuksista saa aikaan turhankin korkeakulttuurillisia piirteitä. Annan noottia myös siitä, ettei suurinta osaa hyvinkin rikkaasta hahmogalleriasta esitetty muuten kuin nimien tasolla. Tokihan vampyyrit ja haltiat ovat turhankin tuttuja, mutta olisin halunnut joitain hahmoja esiteltävän paremmin kuin vain pelkän ilmoille heitetyn nimen tasolla. Kielellisistä seikoista jäi mieleeni se, että tekstissä tuli vastaan joitain sanoja, jotka eivät mielestäni kuuluneet tuohon keskiaikaiseen miljööseen – tätä ei kuitenkaan ollut havaittavissa häiritsevissä määrin. Kirja oli kaiken kaikkiaan ihan kelpo lukukokemus. Mikään tajunnanräjäyttävä elämys kirja ei ollut, mutta se ei välttämättä ole kirjan oma syy. Koen Viimeisen toivomuksen suomenkielisen laitoksen kohdalla ongelmana sen, että koko kirjasarjaa on alettu julkaista suomeksi aivan liian myöhään. Sen vuoksi tämän teoksen teemat ovat täysin loppuun kaluttua kaunokirjallisuuden ympäristöä.

Eija
Arvosanat 1311
Kirja-arviot 330
Viestit 962
heinäkuu 23, 2012
8 / 10

Kirja koostuu seitsemästä tarinasta, joista yksi, Järjen ääni, on pilkottu useaan osaan toimien kehyskertomuksena. Järjen ääni aloittaa ja lopettaa kirjan sekä jokaisen novellin välissä on pätkä Järjen äänestä sitoen muut yksittäiset novellit yhdeksi kokonaisuudeksi. Mielestäni tämä kirjan rakenne toimii oikein hyvin. Novelleista löytyy seikkailua, hirviöitä ja kummajaisia, huumoria sekä myös syvällisempää sisältöä sitä hakeville. Minä tykkäsin eniten kauhuaineksiakin sisältävistä Noiturista ja Totuuden siemenestä sekä kokoelman päätöstarinasta Viimeisestä toivomuksesta, joka sisältää reipasta meininkiä ja nasevaa huumoria yllin kyllin.

Jussi
Arvosanat 1197
Kirja-arviot 109
Viestit 1639
toukokuu 23, 2011
9 / 10

Vaikka Viimeistä toivomusta on kehuttu kovasti arvosteluissa, pääsi kirja silti yllättämään myönteisesti. Mietin, pitäisikö antaa täydet viisi tähteä, mutta päädyin lopulta neljään. Odotan nyt malttamattomana sarjan toista kokoelmaa, Kohtalon miekkaa. Toivottavasti Geraltin aiemmista vaiheista saadaan siinä lisätietoja. Sapkowski yhdisti novelleissaan erinomaisen huumorin vakavampaan sisältöön. Jotkut kohdat jäivät vaivaamaan mieltä lukemisen jälkeen, kuten ajatus vuorihaltioiden tulevasta viimeisestä hyökkäyksestä ihmisten maille. Kaikki tarinoissa esiintyneet hahmot olivat hyvin luotuja ja maailma kiinnostava. Suomennoskin tuntui onnistuneelta. Sapkowski on nyt todistanut osaavansa kirjoittaa lyhyitä kertomuksia, ja haluaisin kokeilla Noituri-sarjaa myös romaanimitassa. Pitää uskoa siihen, että WSOY jatkaa suomentamista vielä kolmanteen osaan.

Matti Karjalainen
Arvosanat 437
Kirja-arviot 136
Viestit 4
helmikuu 26, 2011
6 / 10

Puolalaisen Andrzej Sapkowskin "Viimeinen toivomus" (WSOY, 2010) on toisiinsa enemmän tai vähemmän linkittyviä kertomuksia sisältävä fantasiaromaani noiturin epäkiitollista ammattia harjoittavasta Geraltista, joka ratsastaa paikasta toiseen ja listii erilaisia hirviöitä rahasta. Eräänlainen "Vuokrattava miekka", siis. Sapkowski kirjoittaa aika perinteisen oloista fantasiaa, jossa miljöö muistuttaa keskiaikaista Itä-Eurooppaa, sankari tarvitsee niin miekkaa kuin magiaakin ja seikkailuun nivoutuu mukaan genren arkkityyppejä: hallitsijoita, velhoja, pappeja, haltijoita ja niin edelleen. Lukija voi rivien välistä löytää myös pieniä viittauksia kansansatuihin, lievää melankoliaa sekä sanailun muodossa ilmenevää huumoria.