Metro 2033

---

tuntevat. Teoksessa seurataan protagonisti Artjomia Moskovan metrotunneleissa. Asemat muodostavat yksittäisiä kaupunkeja tai laajempia liittoutumia, joista osa keskittyy maatalouteen, toiset kaupankäyntiin - toiset taas ovat sissisodassa keskenään. Kaikki tunnelit eivöt ole turvallisia, vaan vaara voi vaania kaikkialla. Alle kolmessakymmenessä vuodessa maailma metrotunneleiden ulkopuolella on muuttunut asuinkelvottomaksi, mutanttien leikkikentäksi. Ulos ei ole asiaa, ellei satu olemaan sankari, stalker, eräänlainen arkeologia muistuttavan ammattiryhmän jäsen, joka erikoisvarusteissaan noutaa hyödykkeitä maan pinnalta. En tiedä, kuinka uskottavaa on säteilyn aiheuttamien mutanttien syntyminen tuossa ajassa - eihän Tšernobylin onnettomuuskaan aiheuttanut vastaavia olentoja. Uskottavuuden taso vaihtelee pitkin kerrontaa uskottavasta uskomattomaan. Etenkin ennalta arvattavuus Artjomin suhteen oli välillä ärsyttävää: hänelle ei koskaan käynyt liian huonosti, vaan hän pelastuu tilanteesta kuin tilanteesta, niin kuin todellisen sankaripäähenkilön kuuluukin. Gluhovski esittää teoksessaan paljon mielenkiintoisia näkemylsiä uskonnoista ja pelottavista ideologioista. Teoksen vahvinta ainesta ovat pohdinnat siitä, kuinka sukupuuton partaalla olevat ihmiskunnan rippeet rakentavat uutta maailmaa ja yrittävät selvityä uusilla ehdoilla. Onneksi metron kartta on kuvattu kirjan etukannen lieppeeseen, sillä tarinan seuraaminen muutoin on varsin vaivalloista. Viimeisten kolmen sivun juonikäänne on todella loistava, sillä en odottanut sitä ollenkaan. Hienosti päätetty teos! Gluhovski kuvaa hienosti ihmisyyden monimuotoisuutta, niitä rumiakin puolia ja esittelee samalla venäläisen näkökulman lähimenneisyyden taoahtumiin. Suosittelen teosta dystopian ja kauhun ystäville, joita ahtaat metrotunnelit, pimeä ja epävarmuus eivät ahdista. Liikaa.

---

oikeastaan ollenkaan. Vain joidenkin yksittäisten tapahtumien ja paikkojen kohdalla tuli tunne, että olen kokenut tämän ennenkin, mutta pääosin kirja pääsi vaikuttamaan käytännössä neitseelliseen maaperään.

Haluan sanoa heti aluksi, että Metro oli minulle erittäin mielenkiintoinen ja koukuttava lukukokemus. Jotain tällaista olen aina tietämättäni etsinytkin, sillä tässä oli kaikkea, mikä tekee mielestäni tarinasta hyvän tarinan. Löytyy vahvaa tunnelmaa, jännitystä, toimintaa, filosofista pohdiskelua elämästä ja kuolemasta sekä kevyttä huumoriakin silloin tällöin. Päähenkilö Artjom on samaistuttava ja moniulotteinen hahmo, jonka tekemisistä ja kohtalosta välittää oikeasti. Moskovan metrotunnelit muodostavat kiehtovan miljöön, joka on luotu tarkasti ja uskottavasti. Juoni itsessään on varsin suoraviivainen ja yksinkertainen, mutta sen tarkoitus onkin lähinnä esitellä ydinsodan jälkeistä elämää, joka on siirtynyt maanpinnalta metron tunneliverkostoon. Oikeastaan voisi sanoa, että Artjomin matka tämän synkän ja vaarallisen maailman halki on kuin pitkä ja perusteellinen turistikierros. Kaikki tuskin ovat tästä pitäneet, mutta minulle tällainen kerrontatyyli toimi erittäin hyvin. Postapokalyptisessa maailmassa parasta on mielestäni juuri itse maailma, sen ihmiset ja heidän tapansa elää ja selviytyä.

Kirja oli enimmäkseen melko helppoa ja sujuvaa luettavaa, kiitos hyvän suomennoksen, mutta välillä eteneminen oli myös melko raskasta ja vaivalloista. Päähenkilö kohtaa vaelluksellaan suuren joukon ihmisiä, joiden kanssa pysähdytään usein keskustelemaan syvällisiä. Monet keskusteluista ovat mielenkiintoisia, mutta tylsänpuoleistakin jaarittelua on mukaan mahtunut. Maailman ja tapahtumien loputon synkkyys ja masentavuus kävi välillä turhankin suureksi, vaikka ahdistava tunnelma onkin kirjan suurimpia vahvuuksia. Pimeät tunnelit sulkivat sisäänsä ajoittain todella tiukasti ja jonkinlainen pakokauhu meinasi joskus iskeä päälle minullakin. Tunneleiden ja asemien lisäksi poiketaan myös maanpinnalla ja nämä vierailut ulkomaailmassa toivat hyvää vaihtelua metron klaustrofobiaan.

Pienine puutteineenkin Metro 2033 on erinomainen selviytymistarina, joka pitää otteessaan viimeiselle sivulle asti. Joissakin kohdissa olisi varmasti ollut tiivistämisen varaa, mutta toisaalta olisin lukenut metron elämästä ja kulttuurista mielelläni enemmänkin. Tämä oli minulle selkeästi parhaimpia lukukokemuksia viime vuosilta.

---

siirrytään paikasta toiseen ja matkalla kohdataan esteitä ja uhkia. Pidin kirjan kauhutunnelmasta, mitä esiintyi pimeissä tunneleissa matkaamisessa, eri ihmisryhmittymien kohtaamisissa ja ei vähäisimpänä ollenkaan maanpäällisten jaksojen hirviöiden muodossa.

---

toistuvien hyökkäyksien kohteeksi. Tilanteen alkaessa käydä sietämättömäksi lähtee päähenkilömme hakemaan apua metroverkoston keskuksesta, Poliksesta. Siitä saa alkunsa helkkarinmoinen savotta läpi vaarallisten metrotunnelien. Matkallaan Artjom törmää muun muassa Suuren Madon kulttiin kuuluviin kannibaaleihin, Neljännen valtakunnan perustaneisiin natseihin, petomaisiin kirjastonhoitajiin, Interstationaalin nimiin vannovaan trotskilaiseen taisteluryhmään, säteilyn luomiin hirviöihin ja muihin enemmän tai vähemmän miellyttäviin tuttavuuksiin. Kremlissäkin pistäydytään ja opitaan jotakin pentagrammin ja punatähden välisestä yhtäläisyydestä. Dmitri Gluhovskin "Metro 2033" (Like, 2010) -romaanin suosio on maailmalla ollut ilmeisen suurta, ja Internetissä alunperin julkaistun romaanin pohjalta on tehty myös ilmeisesti kohtalaisen suosittu konsolipeli. Ja mikäs siinä, Gluhovski onkin kirjoittanut varsin viihdyttävän scifi-romaanin, jonka post-apokalyptiset visiot jaksavat viihdyttää. Välillä tulee tosin mieleen, että kustannustoimittajasta olisi ollut apua sillä pientä tiivistämistä tarina olisi kaivannut. Juonen pointti tahtoi aika ajoin hukkua. "Metro 2033" on viihdyttävä romaani vähän kevyemmän scifin ystäville. Yläkoululaisillekin tätä voisi suositella.

Olen erittäin kiinnostunut postapocalypse-skenestä ja täytyy kyllä sanoa, että tämä oli lajinsa parasta antia - ottaen huomioon kaikki tehdyt elokuvat, sarjat ja kirjat. Dmitri Gluhovski on onnistunut luomaan erittäin hyytävän tunnelman ja mitä mielenkiintoisimman miljöön, ja kirjan juonikin etenee tasaisen sykkivää tahtia. Kirja on niin koukuttava, ettei sen lukemista pystynyt kunnolla katkaisemaan. Itse asiassa mielikuvitus alkoi elämään omaa elämäänsä ja tulipa sitä tutkittua Googlen avulla lukemisen ohessa kaikki mahdollinen tieto, mikä liittyi Moskovan metroasemiin ja varsinkin Metro 2:een, joka ainakin minulle oli täysin uusi asia. Lopulta tuo Metro 2 kiinnosti niin paljon, että lopulta se oli myös asia, joka sai minut tiputtamaan yhden tähden pois arvostelustani - kyseinen "salametro" osoittautui pettymykseksi. Liikaa paljastamatta voitaneen todeta, että kirjassa paljon puhuttu "Smaragdikaupunkikaan" ei täyttänyt odotuksia odotetulla tavalla. Kirjassa oli odottamaton loppu, mutta jotenkin tästä jäi sellainen kuva, että kirjailija oli jo väsynyt kirjoittamiseen ja halusi saada työnsä pian päätökseen. Joka tapauksessa jäin koukkuun Moskovan metron maailmaan ja tunnelmaan. Tulen varmaan lukemaan kaikki loputkin kyseiseen maailmaan sijoittuvat teokset - olivatpa ne sitten kuinka hyviä tai huonoja tahansa.