Myrsky nousee

Kirjan juoni piti alusta loppuun asti hyvin otteessaan, koska kirjassa oli todella paljon mielenkiintoisia juonenkäänteitä, myöskin sellaisia joihin en osannut lainkaan valmistautua. Toki varmasti jokainen tämän kirjan lukenut osasi arvata Tiikerikynnen paluun tapahtuvan jo näinkin pian, mutta kirjassa tosiaan oli paljon odottamattomiakin kohtia, kuten esimerkiksi juurikin tuo tulipalo, Varjoklaanin uusi päällikkö ja pennun kaappaus. Kirjan seuraava osa on ehdottomasti luettava tämän jälkeen, kirja jäi sen verran jännittävään kohtaan ja odotukset ovat korkealla myöskin seuraavassa osassa.

Tulisydän pääsi vihdoin Myrskyklaanin varapäälliköksi, mutta Tiikerikynnestä tuli Varjoklaanin päällikkö, joka kumminki jatkaa Varjoklaanin hieman erikoisempia päälliköita Yötähden (joka ei saanut henkiään) ja Rikkotähden (joka nyt rikkoi Soturilakia aika pajon) jälkeen. Sinitähden ylireaktiosta eivät nyt niin haitanneet,nvarsinkaan metsäpalon jälkeen. Olihan hänelle kumminkin ennustettu että tuli pelastaa hänen klaaninsa. Periaatteessa se on aika selvää että tuli=Tulisydän mutta metsäpalo kyllä jätti jälkeensä vain tuhoa ja kuolemaa joten ennemmin alkaa ajatella että ennustus on väärin kuin että se kohdistuu johonkin kissaan. Mielestäni myös se että Tulisydän näkee Vatukkapennussa Tiikeritähden on ymmärrettävää. Melkein ärsyttää kumminkin että se on tässä kirjassa aika pienessä osassa, mutta toisaalta jos se olisi isommassa osassa se paljastaisi joidenkin tulevien kirjojen (kuten Auringonlasku) juonta. Ihana kirja kaikin puolin!

Tiikerikynnen paljastuminen oli jo tiedossa, joka teki kirjasta hieman tylsän, mutta asian korjaa se, kuinka uudet vaarat vaanivat. Sinitähden ylireagoiminen otti hieman päähän. Ei yhden petturin paljastuminen voi herjauttaa häntä noin pahasti, vaikka hän vanha onkin. Eihän joukkiosta paljastunut kuin yksi petturi, joka oli aiheuttanut kaiken. Siksi se hieman otti päähän. Muuten mainiota luettavaa :3