Alkuteos ilmestynyt 1996. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kannen kuva: Petri Hiltunen. Kartat: Satu & Jan Hlinovsky, myöhemmissä painoksissa Richard Geiger. Sukujen vaakunat: Virginia Norey. Nidottu. Kovakantinen Petri Hiltusen kuvittama laitos 2009.
Locus-palkinto 1997 (paras fantasiaromaani). Nebula-palkintoehdokas 1997, World Fantasy -palkintoehdokas 1997.
Kirjasta ennakkoon julkaistu ote ”Blood of the Dragon” voitti parhaan pienoisromaanin Hugon 1997 ja oli ehdolla sekä Nebulaan että World Fantasy -palkintoon.
Tulen ja jään laulu alkaa
Vuosia kestänyt kesä on päättymässä, kun kuningas Robert Baratheon saapuu pohjoiseen Talvivaaraan tapaamaan vanhaa ystäväänsä lordi Eddard Starkia ja tarjoaa tälle valtakunnan vaikutusvaltaisinta virkaa. Viran edellinen haltija koki ennenaikaisen kuoleman, ja lordi Eddard päättää ottaa tapauksesta selvää. Starkit ovat karua ja omissa oloissaan viihtyvää sukua, mutta nyt he ajautuvat mukaan valtakunnan poliittiseen vehkeilyyn.
Samaan aikaan meren takana maanpaossa olevat hullun lohikäärmekuningas Targaryenin perilliset suunnittelevat paluuta isänsä valtaistuimelle. Vanhat kaunat ajavat valtakuntaa kohti sekasortoa ja sisällissotaa, ja vain harvat katsovat omaa miekanvarttaan pidemmälle. Etelän lämmössä on helppo olla uskomatta kertomuksiin valtakuntaa pohjoisessa rajoittavan Muurin takana heräävistä unohdetuista voimista. Synkät enteet puhuvat kuitenkin omaa kieltään: Talvi on tulossa.
Valtaistuinpeli on avausosa yhdelle aikamme menestyksekkäimmistä fantasiasarjoista, kirja, joka nosti eeppisen fantasian arvostuksen ylös kuopastaan. Se on yhdistelmä suurta seikkailua ja inhimillistä tragediaa, kertomus kunniasta ja kärsimyksestä, rakkaudesta ja petoksista sekä tasapainottelusta elämän ja kuoleman välillä samalla kun aatelisperheiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. ”Valtaistuinpelissä vaihtoehdot ovat voitto tai kuolema. Välimuotoja ei ole.”
George R. R. Martin (s. 1948) on amerikkalainen scifin, kauhun ja fantasian mestari. Hän on voittanut teoksillaan lukuisia palkintoja, mm. neljä Hugoa, kaksi Nebulaa ja World Fantasy Awardin.
”Yksi myydyimpiä, kehutuimpia ja – ällistyttävää kyllä – myös parhaimpia fantasiasarjoja vuosikausiin.” – Jukka Halme, Tähtivaeltaja
"Valtaistuinpeli on hyvää, mieltä kiehtovaa ja älykästä viihdettä." – Helsingin Sanomat
”Tarrautuu lukijaan eikä päästä irti. Loistava teos.” – Robert Jordan
Arvosana kirjalle
George R. R. Martin
George Raymond Richard Martin (alias GRRM, s. 1948) on palkittu yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen eeppisen fantasiasarjansa Tulen ja jään laulu kirjoja on myyty yli 90 miljoonaa kappaletta ja niitä on käännetty 47 kielelle. Martin sai World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään vuonna 2012.
Martin syntyi Bayonnessa New Jerseyssa. Martin oli ahkera sf-fani ja kirjoitti etenkin sarjakuvista lehtien kirjepalstoille ja fanzineihin. Hän alkoi kirjoittaa omia tarinoita jo nuorena ja ansaitsi rahaa kauppaamalla kauhutarinoittensa lukuhetkiä naapuruston lapsille. Martin opiskeli toimittajaksi valmistuen tiedotusoppi pääaineenaan vuonna 1970 Northwestern Universitysta.
Tulen ja jään laulu -kirjasarja
Sarja sisältää 6 pääteosta ja yhteensä teoksia 10 kpl.
Tulen ja jään laulu on yhdysvaltalaisen George R. R. Martinin kirjoittama fantasiakirjasarja, joka on saavuttanut suuren suosion ympäri maailman. Kirjoja on myyty yli 90 miljoonaa kappaletta, ja Tulen ja jään laulusta on tullut nykypäivän kaupallisesti menestynein eeppinen fantasiasarja. Martin suunnittelee sarjan pituudeksi seitsemää kirjaa.
Sarja pyrkii koettelemaan tyylilajin rajoja kuvatessaan patriarkaalisia ja feodaalisia järjestelmiä, ja siinä on yhtäkkisiä ja usein väkivaltaisia juonenkäänteitä sekä monimutkaisia poliittisia juonitteluja. Kirjojen kerronta muistuttaa historiallisten romaanien tyyliä, ja sarjan yhtenä innoittajana on ollut 1400-luvun Englannissa käyty ruusujen sota.
Alasarja Game of Thrones
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 28
Viestit 17
Rauhaa rakastavat ihmiset tempautuvat mukaan Valtaistuinpeliin. Jos sinut houkutellaan tai pakotetaan peliin mukaan, sinulle jää vain kaksi vaihtoehtoa: voitto tai kuolema. Mutta mitä hyötyä valtaistuimella istumisesta on, kun talvi on tulossa? Talven mukanaan tuoman kuolettavan uhan edessä kuninkaat ja orjat ovat samanarvoisia. Samaan aikaan osa ihmisistä on riittävän nokkelia tai onnekkaita välttääkseen peliin sotkeutumisen kokonaan. Millainen kohtalo heitä odottaa?
Kirja-arviot 35
Viestit 57
Suurella uteliaisuudella lähdin lukemaan tätä niin rakastettua kirjaa. Kirja koukutti heti ja teksti oli taitavaa. Oli kylläkin monia hyvin raivostuttavia henkilöitä, mutta eikös niitä aina olekkin. Oli viihdyttävä lukukokemus, mutta en sano tätä kuitenkaan parhaaksi koskaan lukemakseni fantasiaksi. Nyt toista osaa lukiessani olen jo hieman kyllästynyt, on aivan liian monta kuningasta ja liikaa kaikkea. Tiedän, että se varmaankin jossain kohtia helpottaa, mutta juuri nyt en aio kolmatta osaa enää lukea, ehkä myöhemmin. Kirja kyllä oli todella hyvä, se vain ei ollut NIIN hyvä mitä kaikki sanovat.
Kirja-arviot 35
Viestit 335
Tykkäsin paljon paljon enemmän kuin olisin edes uskaltanut toivoa. Erittäin taitava kirja. Olin katsonut tv-sarjaa jo jonkun aikaa ennen kuin uskalsin tarttua tähän kirjaan, eli tiesin jo jotenkuten mitä ekoissa kirjoissa tapahtuu ja luulin että kirja olisi jopa vähän tylsä. Yllätyin. Kirja oli kiinnostava ja siinä oli kohtauksia joita telkkarissa ei ole näytetty ollenkaan. Ihana raakuus, mielenkiintoisuus ja aivan parhaat juonenkäänteet tekivät tästä erittäin hyvän ja hyvin kiehtovan kokonaisuuden. Aion vielä joskus lukea seuraavatkin osat.
Kirja-arviot 3
Viestit 2
Valtaistuinpeli on kerrassaan mainio kirja! Paras tähän asti lukemistani kirjoista, ja valtaistuinpelin jatko-osa sitäkin parempi. Kirja tekee sarjan avauksen rauhallisesti, jotta lukija ehtisi tottua kirjan maailmaan ja oppisi että kuka kukin on. Valtaistuinpelissä kuvailu on ensiluokkaista, hahmojen luonteita kuvataan hyvin ja ulkonäkökuvaukset ovat todella taidokkaita. Kirjassa on paljon politikointia, salajuonia ja jopa piirteitä dekkareista. Siksi pidän siitä. Kirja ei sen kummemmin tarjoa arvoituksia lukijalle, sillä useimmat seikat paljastuvat melko nopeasti, mutta tarinankerronta on sellaista että Valtaistuinpeliin jää koukkuun jo ensimmäisten sivujen aikana. Ainoa hiukan mietityttävä puoli kirjassa on eroottiset osat. George-setä on kyllä kuvaillut kirjansa tapahtumiakin yhtä hyvin kuin kirjan paikkoja, ja myös hahmojen tunteetkin on kuvattu hyvin. Mutta kirjassa on kohtia, joissa hahmot mm. rakastelevat ja silloin herra Martin ei säästele sanojaan. Ei se toki ole iso miinus, luohan se toki väriä ja tunnetta tarinan muuten niin synkkään etenemiseen, mutta välillä tuntuu siltä että luenko Valtaistuinpeliä vaiko Viittäkymmentä harmaan sävyä. Suosittelen silti lämpimästi lukemaan kirjan ja koko sarjan. Mutta muista varata mukava nojatuoli itsellesi, sillä tätä kilogramman painoista opusta ei pitkään jaksa ilmassa pitää.
Kirja-arviot 15
Viestit 168
Valtaistuinpeli on majesteettinen kirja. Se ei tarkoita kirjan olevan täydellinen, vaikka hyvä se onkin. Majesteettisuus syntyy puitteista, joissa tarina tapahtuu. Monet paikat on kuvattu loistavasti, ja niistä välittyy suuruuden ja kauneuden vaikutelma. Kotkanpesä ja Muuri ovat hyviä esimerkkejä majesteettisuudesta. Maailma ja sen historia ovat kiinnostavia. Daenerysin ja Branin luvuissa saadaan kiehtovia vihjeitä maailman taikuudesta. Parasta Valtaistuinpelissä on valtaistuinpeli eli politikointi. Siksi pidän Nedin osioista kirjassa ehkä kaikkein eniten. Henkilöt ovat poikkeuksellisen aidon oloisia. Juonittelevat hahmot ovat hyviä, ja siksi sivuhenkilöistä suosikkejani ovat Varys ja Pikkusormi. Kirjassa ei ole selviä heikkouksia. Se on hyvin kirjoitettu ja tapahtumia kuvataan useista näkökulmista. Tarina etenee tasaista vauhtia, eikä kerronta ole kovin tiivistä useiden näkökulmien vuoksi. Siksi kirjassa ei juuri ole valtavan dramaattisia hetkiä. Valtaistuinpeli on hyvä kirja, jota on mukava lukea mutta joka ei erityisemmin koukuta.
Kirja-arviot 3
Viestit 0
Tarkoitukseni ei ollut lukea kirjaa vielä, mutta kuinkas sitten kävikään ;). Pieni varoituksen sana.. Kirjaa ei voi laskea käsistään kun sen aloittaa ja tämän tiiliskiven lukemiseen kannattaa varata aikaa. En odottanut kirjalta kovin paljoa, koska olin kuullut sen olevan sekava ja raaka, mutta yllätyin! Juoni oli monimutkainen ja yllättävä, tapahtumat esitettiin monien erilaisten ihmisten kautta ja tarina eteni juuri sopivaa vauhtia. Vaikka kirja sisältää mm. yksityiskohtaisia tappokohtauksia, se ei mielestäni ollut raaka. Tapahtumat sijoittuvat maailmaan ja aikakaudelle, joissa tällainen on "normaalia" ja mielestäni on hienoa että kirjailija tuo esille myös nämä puolet tarinasta, koska ilman niitä se ei olisi täysi. Hurjasudet, lohikäärmeet, ritarit, lordit, ihanan eeppistä! Annan kirjalle hyvällä omallatunnolla täydet viisi tähteä!
Kirja-arviot 8
Viestit 0
Todella erilainen fantasiakirja mihin olen tottunut, mutta en kadu, että ostin kerralla kaikki suomennetut osat omiksi ennen kun tiesin sarjasta enempää kuin nimen ja sen, että kaverit ihmetteli että en ole lukenut taikka seurannut sarjaa. Seuraava kirja kehiin ja katsotaan miten ihmisille, elukoille ja olennoille käy ja mitä vielä tulossa!
Kirja-arviot 55
Viestit 16
Onpahan yksi kirja nyt tästäkin sarjasta luettu. Täytyy sanoa, että positiivinen yllätys oli, enkä oikein ymmärtäny sitä, että jotkut olivat arvostelleet kirjan olevan todella raaka. On sitä raaempiakin luettu (esm.Sookie Stackhouse) Täytyy tunnustaa, että pidin silti eniten kohdista joissa selitettiin Targaryenin sisarusten tapahtumia. Itseeni kolahtaa silti ehkä enemmän itse TV- Sarja
Kirja-arviot 126
Viestit 0
Kirja oli erilainen kuin mitä olen tottunut lukemaan, mutta pidin siitä. Kirjassa tapahtui paljon ja kiinnostus pysyi kokoajan yllä, myös niiden ei niin mieluisien hahmojen kohdalla. Itse pidin Jonista, Daeneryksestä sekä Aryasta kaikkein eniten. Aijon kyllä lukea myös jatko-osat.
Kirja-arviot 111
Viestit 15
Kaverit suosittelivat ja lainasin kirjan kirjastosta! Heti ekasta sivusta lähtien kiinnyin kirjaan ja nyt olen lukenut sen 2kertaa! Hyvä oli! Kirjassa kiinnostus pysyi yllä ja henkilöt olivat mahtavia :)! Suosittelen!
Kirja-arviot 13
Viestit 538
Mainio kirja. Ja vielä mainionpi kirjasarja. Jotkut sanovat menevänsä nimissä ja tapahtumissa sekaisin, mutta minulle niin ei ole käynyt. Tässä yhdistyy ihastuttavasti perinteinen fantasia - jonka J.R.R. Tolkien aloitti - sekä uudenlainen tyylisuunta. Pidän siitä, että hahmot ovat haavoittuvaisia ja että fantasiaa on sopiva määrä. Tässä ensimmäisessä kirjassa on parasta viattomuus, joka myöhemmissä osissa katoaa kun meno muuttuu hurjemmaksi. Tässä kaikki ovat vielä yhdessä ja monet hahmot ovat viattomia tai naiiveja. Mm. Dany ja Tyrion ovat parhaimmillaan tässä kirjassa, jossa heidän matkansa on vasta aluillaan. Hahmoista samaistun eniten Braniin, mutta suosikkejani ovat Ramsay Nietos, Theon Greyjoy, Jaime Lannister, Asha Greyjoy ja Arya Stark. Kirjasarjan upeus löytyy juurikin monipuolisista hahmoista ja siitä, että heidän puolestaan saa oikeasti pelätä - sillä talvi on tulossa ja kaikkien miesten täytyy kuolla.
Kirja-arviot 87
Viestit 568
Tulen ja jään laulun ensimmäinen osa, Valtaistuinpeli osoittautui toisella lukukerralla aivan yhtä lumoavaksi ja nappaavaksi lukukokemukseksi kuin ensimmäisellä, ellei jopa paremmaksi. Vaikka tiesikin jo mitä tulisi tapahtumaan, jännittävyys ja minuun vetoava eeppisyys säilyttivät vetovoimansa. Erityisesti minuun sarjassa vetoavatkin Martinin luoma upea maailma ja ei niin mustavalkoinen hyvä-paha -asetelma. Tulen ja jään laulussa ei ole yhtä sankaria, jonka harteille on laskettu maailman pelastaminen ja joka kulkee sädekehä päänsä yllä loistaen haasteesta toisen ollen kaikin tavoin kunniakas. Sen sijaan Tulen ja jään laulussa on kyse enemmänkin vallasta, sen tavoittelusta, yrityksestä pitää se ja ihmisistä jotka joutuvat tahtomattaan mukaan juonittelun sotkuisiin verkkoihin. Kumarran kunnioittavasti Martinille myös upeasta maailmasta, kirjailija on tehnyt sarjaan liittyvän taustatyönsä kunnolla. On karttoja, sukujen vaakunoita ja valtavia nimilistoja. Lukijalle kymmenet nimeltä mainittavat ei niin tärkeät sivuhenkilöt, kuten sepät sumenevat yhdeksi sumuiseksi massaksi, mutta Martin tuntuu tietävän mistä puhuu. Ei ole hatusta vedettyjä ja seuraavalla sivulle nimeä vaihtavia epämääräisiä hörhöjä. Lukija voi luottaa kaiken loogisuuteen vaikka ei jokaista yksityiskohtaa muistaisikaan. Ja näin toisella lukukerralla jaksoin paneutua paremmin kaikkiin sukujen historioihin ja pieniin yksityiskohtiin joiden yli luisteli ensimmäisellä kerralla huolimattomammin jännittäen ketkä selviävät hengissä. Varoitankin hahmoihin herkästi kiintyviä lukijoita (joihin kuulun myös itse), pidä varasi. Suosikkisi kuolevat suurella todennäköisyydellä, Martin on säälimätön. Valtaistuinpeli ja Tulen ja jään lalu eivät ole mitään kevyttä tai valoista fantasiaa. Väkivaltaa ja raakuuksia on paljon, eikä kovinkaan monen kohtalo ole onnellinen. Pidän siitä, ettei kaikki etene sovitulla kaavalla ja ole liian ruusuista, mutta tästäkin varoituksen sana. En tarkoita sanoa, että Tulen ja jään laulu olisi jotenkin kammottavaa luettavaa, mutta kannattaa tietää mihin tarttuu. Raskaamman ja eeppisen fantasian lukijoille tätä voi sen sijaan vilpittömästi suositella. Valtaistuinpeli on loistava teos joka toimii kaikissa suhteissa ja upea avaus upealle sarjalle.
Kirja-arviot 34
Viestit 0
Kaikken tämän kirjan aiheuttaman kohun jälkeen päätin tarttua siihen yhdellä monista kirjastoreissuistani. Odotukset olivat korkealla. Alku oli mukava, pehmeä lasku kaikkeen siihen, minkä jo arvelin olevan edessä. Sitten alkoi tapahtu enkä enää pysynyt perässä. Kertojia oli niin paljon, nimiä, jotka muistuttivat toisiaan... Memetin mielenkiintoni hetkeksi, mutta ystäväni painosti jatkamaan. Annoin kirjalle uuden mahdollisuuden ja jatkoin puskemista. Sitä se kyllä oli. Täytyy nostaa hattua Herra Kirjailijalle siitä, miten hän on itse saanut pidettyä kaikkia niitä naruja hyppysissään. Luin kirjan loppuun, ja yllättäen halusinkin lisää. Jännä juttu... Pidin kirjasta sittenkin, melko paljon. Henkilöt olivat TODELLA kiehtovia ja mielenkiintoisia. Joitakin juonenkäänteitä ja yksityiskohtia olisi kyllä saanut karsia, mutta suosittelen.
Kirja-arviot 28
Viestit 45
Kirja on arvosteltava tyylilajinsa edustajana. Tämä on tarkoitettu suuren lukijajoukon viihteeksi, ja sellaisena se toimii erinomaisesti. Se on taitavasti kirjoitettu, henkilöhahmoissa on tarttumapintaa ja syvyyttä, ja juonta kuljetetaan kiehtovan monisäikeisesti. Viihteen aateliin kirja nousee mielestäni siksi, että se nostaa esiin etiikan peruskysymyksiä, ja monella henkilöistä on niihin myös korkeatasoisia vastauksia.
Kirja-arviot 2
Viestit 0
Tämä Martinin sarja on kiehtova monessa mielessä. Se on toisaalta selkeä (eikä huono) yritys tehdä "Tolkienit", mutta täysin eri näkökulmasta. Martinin televisiotausta näkyy tarinassa suorastaan harvinaislaatuisena kaupallisuutena. Hän tietää mikä saa ihmiset katsomaan suosittuja tv-sarjoja: juonittelut, raaka väkivalta ja yksityiskohtainen seksi. Tämä kuvio toistuu tarinan huikean laajassa, perusfantasiasta elementtinsä ottavassa maailmassa niin ennustettavasti, ettei lopputulos kilpaile samassa sarjassa Tolkienin töiden kanssa. Kun toistoakin riittää, ja tarina hahmoineen on lopulta varsin ohut, sille tekisi mieli antaa kolme tähteä. Annan kuitenkin neljä, sillä Martin todella osaa viihdyttämisen taidon. Jos Taru Sormusten Herrasta olisi The Beatlesin "Sgt. Pepper", tämä olisi ehkä Lady GaGaa. Kummatkin tavoillaan hyviä, eikä lukija luultavasti pety. Ainakaan, jos on valmis hyväksymään "Rooma" -sarjamaisen, rajusti liioitellun seksin ja väkivallan vähän joka käänteessä. Useimmat ovat, mitä lukija- ja katsojaluvuista voi päätellä.
Kirja-arviot 11
Viestit 0
Kirja on kyllä aivan mahtava, vaikka se pitikin aika painamalla lukea läpi. Henkilöt ovat hyvin rakennettuja eikä kyse ole todellakaan mistään väärinymmärretty nuori pelastaa maailman -fantasiasarjasta. Joitakin turhia kohtia olisi voinut karsia pois, jotta kirja olisi ollut vähän vähemmän raskas. Loppu jää huutamaan jatko-osiaan ja ne kyllä aion ehdottomasti lukea...
Kirja-arviot 239
Viestit 107
Häpeäkseni täytyy myöntää, että en saanut luettua tätä loppuun. Seitsemästäsadasta sivusta sain luettua neljäsataa kituutellen. Hauskinta tässä oli se, että tarina ei sinänsä ollut millään lailla huono. Rakastin hahmoja ja heidän eri persooniaan. Juoni oli mukaansa tempaava ja vaikka kirjassa on näinkin monta sivua, ei juoni jäänyt missään vaiheessa junnaamaan paikalleen vaan eteenpäin mentiin reippaassa tahdissa, mutta ei liian reippaassa. Vaikka on puhuttu, että kirja on "raaka" ja "täynnä seksiä", en huomannut näistä kumpaakaan. Ainakaan niitä ei ollut liiaksi asti, eivätkä yksittäiset otteet hevosen tappamisesta tms. kyllä herättäneet mitään erikoisempia tuntojakaan. Kirja sopii mainiosti historian ja Taru Sormusten Herrasta - tyyppisille fanittajille, jotka rakastavat keski-ajan tunnelmaa ja raakalaismaisuutta. Vaikka omalta osalta kirja jäikin puolitiehen, suosittelen tätä kuitenkin. Itse vain taidan tyytyä mieluummin itse tv-sarjaan.
Kirja-arviot 3
Viestit 0
edit:// arvostelun kirjoittaja on antanut kirjalle 4/5 tähteä, ei viittä. Arvosanan laskeminen johtuu siitä, että kirja ei ole jättänyt kovin vahvaa muistijälkeä. Valtaistuinpeli aloittaa Tulen ja jään laulu -nimisen, lähes loputtoman pitkän kirjasarjan. Annoin aloitusosalle täydet pisteet, mutta miksi? Valtaistuinpelissä on lukuisia hyvin rakennettuja ja ristiriitaisia henkilöitä. Kun kirja ei kliseisen fantasian tavoin kerro, miten yksi poikkeuksellinen yksilö pelastaa hämmästyttävästi koko maailman, voidaan hahmoista saada paljonkin irti. Henkilögalleriasta löytyy pohjoiseen sotilasjärjestöön dumpattu äpäräpoika, hienon suvun juonikas mutta monesti nöyryytetty kääpiö, vallastasyrjäytetyn suvun veljensä pahoinpitelemä lapsimorsian ja miekalla salaa sohiva hienostotyttö muutamia mainitakseni. Juonesta on noin kymmenen eri kertojan takia hieman vaikea pysyä kärryillä, jollei keskity kunnolla, varsinkin kun pitäisi yrittää painaa mieleen ensi osien kannalta mahdollisesti merkittäviä yksityiskohtia. Hahmojen määrä on siitä huolimatta lähinnä positiivista. Kirjan miljöö on melko tavallinen keskiaikaiseen Eurooppaan pohjaava systeemi. Merten takaa tosin taitaa löytyä niin hunniaroa kuin fantasia-Kaukoitäkin. Historiallinen kuvailu on realistista. Itse asiassa varsinaista taikuutta esiintyy hyvin vähän, varsinkin alkupuoli on lähinnä hovijuonittelua ja eri hahmojen esittelyä - ja viirien värien kuvailua ja muuta lähes raivostuttavaa pitsinnypläystä. Kirja voisi olla napakamminkin kerrottu. Muitakin puutteita on: monien fantasiakirjojen tavoin tässäkin lapset ja nuoret ovat epärealistisen aikuismaisia. Martin ei mielestäni kuvaa naispuolisia henkilöhahmoja yhtä tarkkanäköisesti kuin poikia ja miehiä. Ehkäpä kuvioihin tulee myöhemmin naisia, joilla on muutakin pääomaa kuin seksikkyys, petollisuus, äidillisyys tai pelokkuus? Olen nyt kuitenkin höveli ja annan täydet (kuten monille kyseenalaisille, mutta minulle tärkeille kirjoille).laskelmoinnista ja innosta kypärien kuvailuun - ja upeasta aloituksesta, josta täytyy saada jatkaa.
Kirja-arviot 5
Viestit 0
Mikään toinen kirjasarja ei ole tainnut koskaan saada minua yhtä innostuneeksi, kuin Tulen ja jään laulu. Harmillista sinänsä, että Tulen jä jään laulun jälkeen on suorastaan mahdotonta löytää yhtä hyvää luettavaa. Tarina on moniulotteinen, ja ennalta-arvattavat juonen käänteet ovat kiitettävän harvassa. Martin osaa yllättää lukijansa odottamattomalla käänteellä silloin, kun sitä vähiten odottaa. Hahmokaarti on hyvin ainutlaatuinen ja monipuolinen, ja on ihme jos sieltä ei löydy useampaa suosikkihahmoa. Jotkut hahmot puolestaan ovat kerrassaan hermoille käyviä. Jokainen on kuitenkin hyvin inhimillinen, eikä selkeää hyvä ja paha jaottelua ole. Toiset henkilöt vain ovat itsekkäämpiä kuin toiset. Martin on onnistunut toteuttamaan hahmojen juonittelun käsittämättömän hyvin ja mielenkiintoisesti. Martinin luoma maailma on kiinnostava ja omalaatuinen, vaikka ensinalkuun se vaikuttikin aika tavanomaiselta fantasiamiljööltä. Tämä käsitys kuitenkin osoittautui vääräksi hyvin varhaisessa vaiheessa. Kunkin seudun asukkailla on oma erikoinen kulttuurinsa ja uskontojakin löytyy kiitettävän laaja kirjo. Olen myös pitänyt heti alusta asti Muuria yhtenä kirjan erikoisimmista ja omalaatuisimmista asioista. Asia, mikä minua häiritsee eniten on paikoittain överiksi vedetty seksillä mässäily, ja sitä tunnutaan tunkevan moniin kohtiin ainoastaan sen itsensä tähden. Väkivaltakin on paikoittain hyvin rajua, mutta se tavallaan kuuluu Martinin mitään kaihtamattomien henkilöhahmojen maailmaan. Toinen asia, josta en pidä on lohikäärmeet. Lohikäärmeetovat mukava elementti tavanomaisessa kliseefantasiassa, mutta Tulen ja jään laulussa ne tuntuvat irrallisilta. Jokainen, joka on edes vähänkään kiinnostunut fantasiasta tai Keskiajasta ei tule taatusti pettymään!
Kirja-arviot 7
Viestit 0
Hypistellessäni kirjakaupassa tätä kyseistä kirjaa ja lukiessani sen takakantta, ei mieleeni heti olisi juolahtanut, että tästä on vielä tuleva yksi lempikirjoistani. Takakannen harhaanjohtavasta tylsyydestä huolimatta menin ja pistin päätähuimaavan summan (n. 40€) tähän kirjaan ja kotona aloitinkin lukemisen samantien. Kirjaa lukiessa aika kului kuin siivillä. Sitä ei kerta kaikkiaan voinut laskea käsistään, niin vastustamattomia olivat tarina ja sen henkilöt. Herkullinen on oiva sana kuvaamaan Valtaistuinpeliä. Plussaa on myös se, ettei kirja lopu heti parin tunnin lukemisen jälkeen, sillä opus on yli 700-sivuinen, eikä teksti ole kovin väljää. Toisin kuin useat fantasiakirjat, tämä ei suinkaan ollut kliseinen, eikä juonta voinut arvata etukäteen. Hahmot ovat moniuloitteisia ja realistisia sekä helposti samaistuttavia. Itse aloin fanittaa heti täysillä Starkin suvun Jonia ja Aryaa. Minun on pakko yhtyä Jackalburyn mielipiteeseen ja annettava kirjalle arvosana 10+.
Kirja-arviot 1
Viestit 0
Valtaistuinpeli alkaa esipuheella, joka lupailee jännitystä, kauhua ja vaarallisia tilanteita. Tätä lupausta kirja ei kuitenkaan lunasta, vaan se kaskistyy nimensä mukaan valtaistuimesta käytävään juonitteluun. Fantasiaa kirjassa ei ole paljoakaan, eikä 700 sivuista kirjaa ole pilattu toiminnalla. Lukuisiin hahmoihin on vaikea samaistua, sillä suurin osa hahmoista ajatelee vain joko kunniaa, valtaa tai rahaa. Jopa pienet lapsetkin ajattelevat näitä, poikkeuksena Bran. Tämä tekee hahmoista erittäin tylsiä ja heidän kohtalonsa ei jaksa kiinnostaa. Ja heidän kohtalonsa ei pitäisi olla yllätys, kun ottaa huomioon minkälaisessa maailmassa he elävät. Yleisesti kirjan maailman moraali on kieroutunutta ja yksioikoista: Pää katkaistaa pienemmästäkin rikkeestä tai kunnian loukkauksesta ja bordellit ovat laillisia. Kirja sopii niille, joilta sodat, miljoonat hahmot, tarkat kuvaukset sekä seksi kiinnostavat. Kirjalla ei ole kunnon loppua ja ehkä kirjasta olisi tullut parempi, jos kaikki kirjasarjan osat olisi alunperin kirjoitettu yhdeksi kirjaksi. Turhat täytteet karsimalla valtaistuinpelistä saisi helposti alle 200 sivuisen.
Kirja-arviot 179
Viestit 0
Valtaistuinpeli aloittaa yhden tämän ajan loistavammista fantasiasarjoista. Kirja tempaa heti mukaansa juoneen joka alkaa syventyä ja laajeta heti alusta alkaen. Hovin juonittelut ja valtataistelut feodaalista Eurooppaa muistuttavalla mantereella vievät mukanaan. Hahmoja on paljon ja myös kertojia on useita. Tämän ansiosta tarina on monimutkainen ja tapahtumat esitetään monesta eri kulmasta. Kirjassa ei selkeästi hyviä tai pahoja ihmisiä, on vain itsekkäitä, vähemmän itsekkäitä ja hulluja. Kirja on loistava ja Martin osoittaa kykynsä kietoa lukija verkkoonsa ja yllättävillä käänteillään, jotka jopa järkyttävät lukijaa, hän pitää jännityksen yllä. Suosittelen kirjaa kaikille jotka etsivät loistavaa, jännittävää ja hienoa lukukokemusta joka vetää vertoja Robin Hobbille, kenties jopa kilpailee hänen kanssaan. Arvosana: 10+.
Kirja-arviot 19
Viestit 49
Kirja-arviot 13
Viestit 10
Valtaistuinpeli on pitkäveteisin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Liikaa poliittista jargonia, liikaa "ah-niin-traagisia ja moniulotteisia" henkilöhahmoja - ja aivan liikaa sivuja. Yritin katsoa myös tv-sarjaa, ja sekin oli kuin Borgiat pahimmillaan: tappotylsä.