Alkuteos ilmestynyt 2011. Suomentanut Marja Helanen-Ahtola. Päällyksen kuva: Gustavo Marx. Alkuperäispäällyksen suunnittelu: Erin Fitzsimmons ja Hilary Zarycky. Sidottu, kansipaperi. 2. laitos: WSOY-pokkari, 2012. Nidottu.
Tulevaisuuden yhteiskunnassa yksilön valinnat koulutuksesta harrastuksiin ovat tiukasti kontrolloituja, energia säädeltyä ja rakkaus, amor deliria nervosa, julistettu pandemiaan rinnastettavaksi vakavaksi sairaudeksi. Vaikutusten eliminoimiseksi on jo pitkään toteutettu kirurgista toimenpidettä, johon sekä miehet että naiset täysi-ikäisinä osallistuvat. Tuhoisat ääritunteet tasataan ja uusi harmonisempi maailma tarjoaa kaikille yhtämittaisemmat lähtökohdat onneen ja turvallisuuteen.
Omaa vuoroaan odottaa myös 17-vuotias Lena. Hän on nuoruudessaan menettänyt äitinsä tartunnalle, nähnyt taudin vaikutukset sisareensa ja oppinut läksynsä. Jos Lena on varovainen ja välttää virheitä, 95 päivän päästä vaara on hänen osaltaan ohi. Siksi yhteiskunnan ulkopuolelle pesiytynyt vastarintaliike ja kapinahenkinen Alex ovat kaikkea sitä mitä Lenan tulee välttää.
Delirium – rakkaus on harhaa on vangitseva ja puhutteleva trilogian avausosa, joka nuorten päähenkilöidensä kautta tutkii sopeutumiskykymme rajoja maailmassa, jossa yksilö on yksinäisempi kuin koskaan ja rakastuminen rikoksista pahin.
”Yhdeksänkymmentäviisi päivää, ja sitten minä olen turvassa. Minua tietenkin hermostuttaa. Mahtaako proseduuri tehdä kipeää? Haluan päästä siitä. On vaikeaa pysyä kärsivällisenä. On vaikeaa olla pelkäämättä, kun minua ei vielä ole parannettu, vaikkei deliria olekaan toistaiseksi hipaissut minua. Olen silti huolissani. Sanotaan, että ennen vanhaan rakkaus teki ihmiset hulluiksi. Jo se on kauheaa. SHHH:ssa (suojeluksen, hyvinvoinnin ja hyvänolon hakuteos) kerrotaan myös niistä, jotka kuolivat menetetyn tai löytymättä jääneen rakkauden vuoksi, ja se kauhistuttaa minua kaikkein eniten. Kaikista tappavista tappavin: rakkaus surmaa kun sen saa ja kun sitä ei saa.”
(muokattu 31.03.2017)
Kirja-arvioita (20) |
|---|
Kirjoittanut rudi92 (04.10.2011)
Olen vieläkin aivan totaalisesti kirjan lumoissa, jo luettuani sen. Tarina oli hyvin kirjoitettu, mikä ei todellakaan yllättänyt minua, kun on kyse Lauren Oliverista. Juoni oli erilainen ja toimiva. Pidin Alexista tosi paljon, hän oli niin sympaattinen kaveri. Monet asiat ärsyttivät kuitenkin, kuten ihmisten asioiden päättäminen. Tuollainen ei tulisi toimimaan oikeassa elämässä. Mutta kirja oli tosi onnistunut ja täytyy sanoa, että minua kaduttaa kun luin sen jo. Haluaisin vain jatkaa lukemista iäisyyden. Ja kirjan loppu oli jotenkin kauhea. Oli niin lähellä etten purskahtanut itkuun sen lukiessani.
|
Kirjoittanut Q_Black (02.11.2012)
Hyi ja yök, tulee ensimmäisenä mieleen. Kirjailija on kyllä keksinyt mitä kamalimman juonen trilogiaansa ja osaa vielä kirjoittaa niin, että teksti tuottaa lukijalleen ahdistusta. Elämä rakkaudettomassa maailmassa ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Tunteet ovat kiellettyjä ja kadotettuja ja niiden kautta ihmisten toimet ja lait ovat kammottavia ja tunteettomia ja aiheuttivat minulle ainakin karmeita vilunväristyksiä ja vihantunteita kirjan alusta loppuun asti.
Jotenkin ... ( lisää)
kirjan päähenkilöt Lena ja Alex jäivät minulle etäisiksi hahmoiksi enkä päässyt heihin oikein kiinni missään vaiheessa. Mietin pitkään aionko lukea tätä kirjaa laisinkaan koska juoni oli aika karmaiseva ja enpä olisi oikeastaan menettänyt mitään jos olisin jättänyt lukematta. Tämä kirja nyt vain oli yksinkertaisesti nerokkaasti kirjoitettu, mutta todella kammottava.
Kirjan loppukaan ei ollut sellainen tyypillinen rakkaustarinan loppu vaan jätti aika onton olon vaikka olinkin sen osalta spoilaantunut aikaa sitten. Romantiikkaa kaipaavana kuitenkin uskon, että Lenan taipale päättyy onnellisesti ja niimpä tarraan seuraavaan osaan, joka odottaa yöpöydällä.
|
Kirjoittanut emmazki (30.12.2013)
[ Juonipaljastuksia- avaa tästä ]Mahtava kirja! Lauren Oliver kirjoittama "Kuin viimeistä päivää" on yksi lempikirjoistani, ja täytyy sanoa että niin on melkein tämäkin kirja. Monesti kirjastossa tätä katselin, mutta annoin olla, mikä on hyvä juttu koska jos olisin lukenut sen silloin kun siinä oli vain ensimmäinen osa, niin olisi taas saanut odottaa muutaman vuoden, että sai loputkin osat. Nyt kun kaikki osat ovat kirjastossa päätin aloittaa ja en pettynyt.
Kirjan luoma yhteiskunta oli erittäin mielenkiintoinen: maailma ilman rakkautta. Tai ei siis ilman rakkautta, mutta yhteiskunta, jossa rakkaus on sairaus, kiellettyä. Jotenkin tästä tuli mieleen Ally Condien Tarkoitettu-trilogian yhreiskunta, missä kaikki asuvat rajojen sisällä ja kaikki luottavat yhteiskuntaan, mutta myöhemmin päähenkilöt tajuavat kuinka virheellisiä yhteiskunnan säännöt ja opit ovat. Molempien ensimmäisissä kirjoissa ensin rakastutaan ja sitten toisessa mennään rajojen yli. Ja tietenkin molemmissa on tämä 'kielletty rakkaus'-teema.
Alku oli hieman tylsä, kun Lena uskoi täysin parannukseen ja että yhteiskunta on täydellinen jne. mutta sitten kun hän tapasi Alexin niin sitten jutusta tuli, yllätten, mielenkiintoista! Pidin Lenan tarinasta, siitä että hänellä oli ollut vähän erilainen lapsuus, hän oli kokenut äitinsä kuoleman ja silti uskoi täydellisesti yhteiskuntaan. Lopun karkumatka oli jotenkin täydellinen: Lena köytettynä sänkyynsä ja tuntui mahdottomalta että hän pääsisi karkuun, kunnes Grace auttoi hänet irti, ikkunasta hyppääminen Alexin tultua, mahdoton karkumatka kymmenien poliisien ja vartioiden seuraamana ja lopulta rajan ylitys... yksin tosin.
Rakastuin tähän sarjaan jo kirjan alkupuolella ja innolla luen jo seuraavaa osaa!
|
Kirjoittanut Nage (12.11.2013)
Kirjassa on erikoinen idea, maailma ilman rakkautta. Alku oli mielestäni rasittava/tylsähkö kun Lena pelkäsi rakkautta. Kun hän vihdoinkin "antautuu" kirja muuttuu paljon paremmaksi. Vaikka kirja oli muuten melko ennalta-arvattava, loppu kyllä löi ilmat pihalle.
Seuraava osaa etsiessä! =)
|
Kirjoittanut skye (17.10.2012)
Loistava kirja, eikä muuta voikkaan odottaa kun kyse on Lauren Oliverin kirjasta. Jokaisen luvun alussa on ihania pieniä tekstejä, jotka tekevät tarinasta todellisemman. Tässä kirjassa selitetään hyvin miten ihmiset ajattelevat rakkaudesta sairautena ja miten he pelkäävät sitä. Alexin ja Lenan tarina sulattaa sydämmen ! Jotkin kohdat ovat niin ihania, että ne on luettava äänen uudelleen ja uudelleen !
|
Kirjoittanut The Big Bad Wolf (14.09.2012)
[ Juonipaljastuksia- avaa tästä ]Tulevaisuuteen perustuvia kirjoja sataa nykyisin ovista ja ikkunoista, kyllästymiseen asti. Lauren Oliverin versio tulevasta on pelottava. Mieluummin eläisin Tarkoitetun miljöössä, siellä sentään tärkein jätettiin voimaan. Tunteet.
Lena ja Alex on luotu kliseistä, mutta siinäkään ei mitään poikkeuksellista ole. Kumpikin ihan siedettäviä, Lena ei sinänsä ärsyttänyt, muuuutta ilmankin pärjäisin. Alex taas perusihana mieshahmo, niitäkin on jo tarpeeseen ja yli. Kirjaa lukiessa hieman ehkä ihastui, mutta jälkikäteen unohti autuaasti miksi. Massakamaa molemmat.
Mutta kulissit. Hrr. Ei minkäänlaista rakkautta. Tapetaan ja kidutetaan siviilejä ilman omatunnon nakutusta. Ei sellaisessa paikassa voi elää, ei tasan voi. Niin kuin se koira, ÄÄÄÄK!!! Aloin kirkumaan, ja vain nidoksen omistajan negatiivinen suhtautuminen kolhiintuneisiin opuksiin esti heivaamasta kirjaa parvekkeenkaiteen yli. Niinpä järkytyksestä huolimatta oli pakko lukea loppuun, ja olen iloinen että tein sen. Pahimmatkin sudet tahtovat joskus itkeä, eikä Titanicia ole aina saatavilla. Ja tunnustan, että klisee-Alexin ja klisee-Lenan erilleen ajautuminen kosketti aika syvällä ja keskiverto kovaa.
|
Kirjoittanut ToLu (26.01.2012)
Harvinaisen hyvä kirja! Kymmenen sivun jälkeen en voinut laskea kirjaa käsistäni. Pidin Lauren Oliverin Kuin viimeistä päivää-kirjasta ja olin innoissani huomatessani, että häneltä on nyt tullut uusi kirja, eikä tämä tosiaankaan jättänyt kylmäksi.
Juoni on aitoudessaan aika kauheaa ja ahdistavaakin luettavaa. Myönnettäköön, etten itse ajattele ihmiskunnan tulevaisuutta tuontyyppisenä enkä lue yleensä kirjoja, joissa tulevaisuuden maailmassa yhteiskunta päättää ... ( lisää)
kaikesta (esimerkkinä Tarkoitettu-kirja), mutta tähän se sopi - eikä yllättävää kyllä edes ärsyttänyt yhtään. Alex ja Lena tuntuivat hyvin tavallisilta molemmat, mutta juuri siksi he olivat niin ihastuttavia ja samaistuttavia hahmoja.
Hienointa oli kuitenkin se, että kirjassa kerrottiin yksityiskohtaisesti koko siitä maailmasta, jossa he elivät. Romantiikka ei pursuillut yli eikä sitä ollut imelyyksiin asti.
Lauren Oliverin kuvailu on hyvin runsasta ja täynnä kauniita kielikuvia, joita voisi lukea aina vain uudestaan ja uudestaan läpi. Jokainen sana oli pakko lukea, yhtäkään sivua ei voinut hypätä yli - ja kuitenkin kirja tuntui olevan liian nopeasti ohi. Loppu sai minut kyyneliin ja sai vielä toisellakin lukukerralla.
Kaunis, puhutteleva ja mukanaan vievä kirja.
|
Kirjoittanut Salde (12.09.2019)
Kirja on hyvin kirjoitettu, mutta ahdistava. Moneen otteeseen minun teki mieli huutaa kirjalle "EIIII!!" sinä toivossa, että päähenkilö kuulisi minut eikä tekisi sitä mitä hän on ilmiselvästi juuri aikeissa tehdä. On jännä ajatella olisiko tunteiden poisto ollut päähenkilölle parempi kuin se, mitä tässä nyt tapahtui. Riippuu varmastikin siitä, miten määrittelee hyvän elämän.
|
Kirjoittanut Nella (31.05.2018)
Takakannen perusteella olin aivan innoissani kirjasta, mutta jouduin kyllä valitettavasti hieman pettymään. Juoni sinällään on ihan ok, mutta en vain jotenkaan päässyt siihen mukaan.
Kirja alkaa ihan reippaasti, mutta välillä se jotenkin vain tökkii eikä oikein meinaa edetä kunnolla. Kirja selvästi tuntuu keskittyvän Lenan ja Alexin suhteeseen, (joka kehittyy huomattavan nopeaa tahtia,) mikä ei minua haitannut ollenkaan ja oikeastaan pidinkin siitä. Kirjassa on ... (lisää)
myös yksityiskohtaiset kuvaukset deliriasta ja siinä selitetään tarkoin kyseisen maailman yhteiskunnan toimintamalli. On ihan hyvä, että kirjassa avataan tarkemmin pääkohtia, mutta välillä se tuntui jo menevän hieman toistamisen puolelle.
Henkilöt itsessään ovat aika kivoja, itse pidän varsinkin Alexista, joka on todella hauska ja kiltti, mutta hahmoista en varsinaisesti kehenkään päässyt samaistumaan. En edes Lenaan, jonka näkökulmasta kirja on kirjoitettu. Jotenkin hahmot tuntuivat hieman etäisiltä, mutta peruskuvan niistä silti sai.
Lopulta kirja oli ihan kiva, vaikkakin melko surullinen paikoittain, ja aion kyllä lukea trilogian toisetkin osat. Kirja loppui aika yllättävään kohtaan, mutta on sitä parempaakin tavaraa luettu.
|
Kirjoittanut Anneliana (22.01.2017)
Vau. Kunnioitan Lauren Oliveria aivan mittaamattomasti. Melkein kaikki kirjat ovat täynnä rakkautta ja sitä miten ihanaa sen on päläpälä, mutta tämä onkin aivan näiden kirjojen vastakohta. Rakkaus on nimittäin sairaus ja siihen sairastuneelle ihmiselle tehdään lääketieteellinen toimenpide. Lena ja Alex yhdessä ovat juuri sellainen parivaljakko, jollaisia hallitus pelkää. -- Fiksua, fiksua, fiksua! Rakastan tätä sarjaa niin ahdistava kuin se onkin, se todella pistää miettimään kaikenlaisia yhdentekeviä asioita omassa elämässä. Ahh, pakko lainata tämä kirjasarja uudestaan.
|
Kirjoittanut Kastehelmi (04.11.2016)
[ Juonipaljastuksia- avaa tästä ]Tartuin kirjaan aluksi todella suudella epävarmuudella, mutta tarinan edetessä en voinut enää päästää kirjaa käsistäni. Oli ihana seurata Lenan ja Alexin rakkaustarinan kehittymistä ja olla mukana tärkeissä juonenkäänteissä. Juonikaan ei ollut tylsä vaan yllätti aina siellä täällä, joskin joitakin ennustettavia asioitakin kirjassa oli.
Kuitenkin loppu yllätti minut todella. En voinut uskoa, että Alex ei päässyt Lenan mukaan Korpeen vaan vartijat koituivat hänen kohtalokseen. Olin niin surullinen ja taisinpa jopa itkeä, kun mietin, miltä Lenasta mahtoi tuntua nähdessään Alexin aidan toisella puolella tietäen, ettei tämä pääsisi sieltä enää pois.
Miksei kukaan koskaan kirjoita kirjoja, joissa olisi onnellinen loppu? Tähän tarinaan minä ainakin olisin hyväksynyt sen lopun oikein mielelläni, että Lena ja Alex olisivat yhdessä karanneet Korpeen etsimään Lenan äitiä. Ei Alexin olisi tarvinnut kuolla!
Mahtava kirja silti ja nyt on vain pakko lukea äkkiä seuraavatkin osat, jotta saan tietää, miten Lenan lopulta käy ja löytääkö hän äitinsä.
|
Kirjoittanut Cicatrix (17.06.2016)
Luin kirjan takakannen suhteellisen pitkään kirjastossa pyöriskeltyäni etsiessäni mielenkiintoista kirjaa, ja tämä lähti samantien mukaan. Kirjan idea rakkausesta sairautena oli niin kiehtova. Onhan rakastuminen meidän maailmassammekin tavallaan sosiaalisesti hyväksytty psykoosin verrattavissa oleva tila... Idea oli siis aivan mahtava, mutta toteutus ei niinkään. Jotkin kohdat kirjan maailman kuvaamisessa olivat mielestäni ristiriidassa toistensa kanssa, se ärsytti. Kuitenkin mahtavan idean takia lähtee silti 2,5 pistettä.
|
Kirjoittanut rahanpesukarhu (08.03.2015)
Kirjan aihe ja maailma vaikutti todella kiehtovalta ja siksi halusinkin tämän kirjan lukea. Ihan lukemisen arvoinen se olikin, vaikka en ole varma tulenko jatkamaan sarjaa. Tässä oli paljon samanlaisia piirteitä kuin Ally Condien Tarkoitettu -kirjassa kuten se että yhteiskunta valitsee ihmisille parin, poika on se joka tulee yhteiskunnan ulkopuolelta, yhteiskunta rupeaa paljastumaan kaikkea muuta kuin hyväksi ja monia muita pienempiä samanlaisia piirteitä.
|
Kirjoittanut Fairchild (12.02.2015)
[ Juonipaljastuksia- avaa tästä ]Pidin kirjan alusta, mutten lopusta. Lopusta en pitänyt ollenkaan. Olisin halunnut onnellisen lopun... Kirja oli mielestäni hyvä, mutta hieman masentava. Alex ja Lena, ihastuin heidän väliseen rakkauteensa. Alex vaikutti/oli ihana poikaystävä. Luin kirjan aika nopealla vauhdilla, kun suljin kirjan luettuani sen, itkin. Oivoi, minua harmittaa se loppu... Aijon silti lukea toisen osan, koska haluan tietää, mitä Alexille tapahtui. Haluan tietää mitä Lenalle tapahtuu.
|
Kirjoittanut Josu (02.12.2014)
Kun ostin tän kirjan en ollut kuullut siitä ennen. Musta siinä oli mielenkiintoinen aihe ja mua yllätti se että lena pelkäsi rakkautta, koska mä oli varma että se olisi ollut toisin päin. Kyllä se se oli aika hyvä vaikka alku oli tylsää ja loppu oli niin yllätys.=)
|
Kirjoittanut Ada (03.11.2014)
[ Juonipaljastuksia- avaa tästä ]Kirja oli hyvä, vaikkakin alkuun oli hieman vaikea päästä sisälle. Jotkin kohdat saivat minut jopa vihan valtaan, idea maailmasta ilman rakkautta sai minut ja varmasti monet muutkin ahdistumaan. Loppu yllätti minut ja löysin lopuksi itseni itkemästä sohvalla. Tuntui, että piti lukea loppu pariin kertaan, ennen kuin tajusin, mitä oli tapahtunut...En vain kestänyt ajatusta siitä, että pitkän matkan jälkeen Lena joutui lähtemään ilman Alexia.Lainasin toisen osan ja nyt sitä lukemassa, toivottavasti osoittautuu yhtä hyväksi kuin edeltäjänsä!
|
Kirjoittanut LittleJane (31.07.2014)
[ Juonipaljastuksia- avaa tästä ]Rakkaus on sairaus. Mielenkiintoista... Lena on tavallinen nuori ulkonäköpaineiden kera. Lenan paras ystävä Hana on tietysti täydellisen näköinen ja kaikki on niin ihanaa. Sitten Lena ja Hana tapaavat Alexin, mystisen jätkän, joka oli Lenan arvioinnissa vaikka ei olisi saanut. Lenan ja Alexin rakkaus roihahtaa. Ja sitten paljastuukin asioita ja että yhteiskunta ei olekkaan niin täydellinen. Odotin kirjalta hiukan toista mutta ei tämä ollut kova pettymys. Välillä hiukan ärsytti mutta kyllä sen lukea jaksoi. Tarinan lähtökohta oli mielestäni ihan hyvä ja näin. Kyllä pitää tarttua toiseen osaan ja katsoa paraneeko sarja.
|
Kirjoittanut Elys (11.09.2013)
Koen tämän kirjan arvostelun hyvinkin vaikeaksi. Ensinnäkään en tiedä pidänkö kirjasta vai en. Se on ahdistava mutta samaan aikaan myös kiehtovan erilainen. Se on rakkaustarina olematta kuitenkaan rakkaustarina sanan varsinaisessa merkityksessä.
Maailma, jossa rakkaus on sairaus, on hyvin erilainen idea. Juuri tämä kiehtova juoni saikin minut tarttumaan kyseiseen kirjaan. Aluksi olin skeptinen Lenan suhteen. Hän vaikutti epäsopivalta ja kankealta päähenkilöksi. Kirjan ... ( lisää)
luettuani on kuitenkin todettava, että Lena kasvoi kirjan aikana valtavasti ja lopulta aloin pitämään hänestä. Kehuja on annettava myös Alexille.
Toisaalta kirja tuntui raskaslukuiselta, johtuen luultavasti kirjailijan tavasta kuvailla asioita ja tapahtumia tarkasti ja hieman haaveilevaan sekä rönsyilevään tyyliin (joka alkoi toisinaan vetää vertoja Taru Sormusten Herralle...) Asia, joka sai minut myös aidosti järkyttymään, oli kirjan lopetus.. Se sai minut suuttuneeksi ja surulliseksi, mutta toisaalta eikö hyvä kirja jätä aina sanattomaksi ja lopu ennalta-arvaamattomasti?
Kuvailisin lukukokemustani hieman painostavaksi ja maaniseksi. Toivoin kirjan jo loppuvan, mutta en kuitenkaan voinut laskea sitä kädestäni. Kirja ei ollut täydellinen ja sen lopetus laskee omaa arvosanaani. Suosittelen kuitenkin tarttumaan kirjaan ja lukaisemaan.
|
Kirjoittanut Akvaariokala (24.04.2013)
Hyvä kirja, mutta puutteitakin oli. Alku oli lupaava ja lukeminen oli sujuvaa ja mukavaa. Mutta loppujenlopuksi kirja olisi silti tarvinnut jotain muutakin: Jonkun koukun melko ennalta-arvattavaan juoneen.
Pidin kirjasta melko paljon, enemmän kuin toisesta osasta. Odotan kolmatta silti innolla.
|
Kirjoittanut RedDragon (09.12.2012)
[ Juonipaljastuksia- avaa tästä ]Tulevaisuuteen sijoittuvat kirjat ovat aina kiinnostaneet minua, joten tartuin myös tähän teokseen. Oliverin kaunis kirjoitustyyli upposi minuun kui kuuma veitsi voihin ja lukujen alussa olevat lainaukset olivat tunnelmaa luovia ja auttoivat pääsemän entistä paremmin sisään kirjan maailmaan.
Pelkkä ajatuskin kirjan kaltaisesta tulevaisuudesta saa kylmät väreet vierimään selkääni pitkin. Maailma ilman rakkautta ja tunteita? -Ei kiitos! Mutta juuri juonen karuus kaikessa kauneudessaan sai minut jatkamaan lukemista. Se herätti sisälläni kysymyksen: "Entä jos..?"
Deliriumin loppu oli järkytys. Olin luonut päässäni kuvan lopusta, jossa Alex ja Lena karkaavat yhdessä Korpeen (taas yksi onnellinen loppu, huoh). Pidin kuvaa tylsänä jo heti alkuun, mutta pidin sitä väistämättömänä. Toisin kuitenkin kävi. Heti kun tajusin, ettei Alex pääsisi pakenemaan kyyneleet karkasivat poskilleni. Itkin surusta, mutta myös ilosta, sillä olin ollut väärässä. Kirjan loppu oli koskettava ja kamala, mutta juuri se teki siitä täydellisen, eiväthän kaikki tarinat voi loppua onnellisesti.
|
