Veritaika

Pidin kirjasta paljon, sen tunnelma ei lässähtänyt kesken ja mukava jännitys pysyi koko ajan yllä. Hahmot oli luotu kestämään vaikeuksia ja pidin siitä että magiaa ei vedetty yli, vaan se pysyi suhteellisen "realistisella" tasolla, joka sopi kirjan muihiin teemoihin. Suosittelisin.

Hyvä kirja, pidin idean toteutuksesta ja juonenkulusta. Suosittelen! Jatko-osaa en ainakaan toistaiseksi ole lukenut.

Ihan jees kirja, ei parhaimpia, mutta ihan hyvä kuitenkin. Seuraava kirja on jo kirjastosta lainassa, mielestäni on kiva vaihteeksi lukea sarjaa, jotka ovat kuitenkin itsenäisiä tarinoita. Jotkut sarjat venytetään välillä turhankin pitkiksi, joten oli ilo huomata että sarja jatkuu itsenäisellä jatko-osalla.

Rakastuin kirjaan heti. Kirjan maailma ja kaikki taikuus oli ihanan pelottavaa ja karmivaa. Itse kun verikammoinen kun olen veren pulppuamisen kuvaaminen oli hiukan liikaa. Luin heti perään toisen osan ja olen ihan kiinni tässä sarjassa. Kannattaa lukea, nautinnollinen lukukokemus.

sain tämän kirjan luettua vasta toisella yrittämällä. Kirjan alku ei herätä suuremmin mielenkiintoani mutta loppua kohden tykkäsin kovasti ja ahmin tätä kirjaa.

Kuulostaa kiinnostavalta, verta ja magiaa! Aion lukea kirjan (+ehkä jatko-osatin)

Viime vuosina kirjallisuuden taivaankannelle on noussut useampia ensiteoksia, joista monet ovat saaneet uskollisen lukijakunnan ympärilleen. Nuorena velhoudesta haaveillut Tessa Gratton lumoaa ehjällä, sujuvalla kirjoituskielellään. Grattonin kieli on helposti ymmärrettävää ja ensiteokseksi kirjailijan kirjoitustaito on hätkähdyttävän taitavaa. Henkilökohtaisesti Grattonin tapa kirjoittaa on omaa sydäntäni lähellä, joten minua ei tarvinnut suostutella toistaa sivua pidemmälle. Olin kuin imaistu. Ja olen edelleenkin, vielä kirjan luettuanikin. Drusilla Kennicott on kokenut nuoresta iästä huolimattaan paljon, vanhempien murha ei ole mitenkään villasella painettava. Pahinta lieneekin se, ettei kukaan muu usko Sillan isän syyttömyyteen kuin hän itse. Edes Sillan veli Reese ei suostu avaamaan silmiään vaan uskoo kiihkeästi todistusaineiston vedenpitävyyteen. Mikään ei kuitenkaan ole, kuten siltä näyttää. Työhuoneen verinen näyttämö on vain alkutaipale kuoleman ja kauhun teettämälle listalle ja salaisuuksille, jotka saisivat todellisessakin elämässä kenen tahansa vainoharhaiseksi. Verta viljellään kirjassa epäröimättä, mutta antaa kuitenkin tilaa rakkaudelle, jonka naapuriin vasta muuttanut Nicholas tuo tullessaan sähköisine suudelmineen. Tosin, on kai syytä mainita ettei Nicholaskaan ole aivan sitä, mitä aluksi luulee. Komea Chigacolainen on täynnä äitinsä aiheuttamia arpia. Kiihkeän tarinan juovuttavassa vauhdissa Josefinen päiväkirja merkinnät etenevät omassa syklissään avaten auki menneisyyttä, josta kaikki on alun alkujaan alkanut. Grattonin teos ei antanut kyselyvaraa. Jo ennen kuin ehdin kirjan loppuun saakka, tiesin rakastavani tätä niin paljon, että se saisi ansaitsemansa viisi pistettä ja päätyisi suosikikseni. Verta, rakkautta, kuolemaa ja tuskaa. Gratton on ehdottomasti yksi parhaista viime vuosien aikana ensiteoksensa maailmalle tuoneista kirjailijoista.

Tämä kirja ei ollut huono, mutta ei yltänyt parhaimmistoonkaan. Hieman erilailla lähestytty magiaa ja vaikka veri olikin isossa osassa ei vampyyreja ollut ympätty tarinaan. Kaikinpuolin Ok-kirja, mutta en innostunut niin, että olisin heti käynyt hankkimassa jatko-osan ja suurella todennäköisyydellä jäävätkin sarjan muut kirjat lukematta. Suosittelen sellaiselle joka on lukenut jo aivan kaikki muut aiheesta kertovat kirjat...

Erilaista fantasiaa. Verta ja magiaa. Milenkiintoista. Aion lukea jatko-osan. Aivan ihanaksi en sanoisi, olen lukenut parempiakin.

Veritaika painottuu tyylillisesti enemmän nuortenkirjojen maailmaan, mutta tempaa mukaansa myös vähän vanhemmankin lukijan. Tai sitten olen mieleltäni vain jämähtänyt teini-ikäisen tasolle. Mutta takertumatta siihen, täytyy sanoa että itse pidin tarinasta kovasti, luin kirjan nimittäin itse kymmenessä päivässä. En taida olla ihan hetkeen tätä vauhtia kirjaa ahmaissut, kun päivien aikana on niin paljon muutakin tekemistä. Kirja sukeltaa viehättävällä tavalla magian ja taikuuden maailmaan, mutta sisältää myös hieman teinirakkautta. Etukanteen onkin kirjailtu pienellä teksti "Rakkautta hautausmaan kätköissä, kauhua naamioiden takana, veren kuisketta - aivan ihana kirja!", ja tämä lainaus on siteerattu Maggie Stiefvaterilta, Väristys-sarjan kirjoittajalta. Hautausmaa onkin keskeinen tapahtumapaikka, ja veri erittäin olennaisessa osassa tarinaa. Monesti nuortenkirjat eivät ole kamalan monivivahteisia tai monimerkityksellisiäkään, enkä voi kyllä sanoa että tämä tekisi poikkeusta siinä suhteessa. Mutta kaikki se, mitä kansien väliin on kirjoitettu, on kuitenkin kirjoitettu hyvin ja perusteellisesti, mielenkiintoisella otteella, ja henkilötaustat on myös mietitty huolella - vaikka piiri pieni joka tässä pyörii onkin loppujen lopuksi jäänyt aika suppeaksi. Mutta jos jotakin positiivista pitää sanoa, ainakin lukiessa pysyy hyvin kärryillä jokaisesta hahmosta ja hänen taustoistaan, koska ns. turhia hahmoja tarinan kannalta ei ole. Oikeastaan tarinan ainoat hahmot, joiden taustat alkoivat enemmän kiinnostua kun uusia asioita alkoi paljastua, on Judy ja Mary. Jotten kirjasta kiinnostuneiden lukukokemuksia spoilaisi, en paljasta keitä nämä hahmot ovat. He ovat kaksi pienemmissä rooleissa olevaa hahmoa, jotka kuitenkin loppua kohden alkavat kiinnostaa enemmän - kuitenkaan päätarinan kannalta heidän taustoillaan ei ole merkitystä joten ne on jätetty kirjoittamatta. Muuten kirja esittelee aika hyvin kunkin siinä esiintyvän henkilön ja loksauttelee mysteerien palasia pikkuhiljaa paikoilleen. Voin suositella kirjaa niille, jotka ovat mieleltään vielä nuoria, ja eivät kaihda pientä teiniromantiikkaa. Lupaan, ettei missään vaiheessa kuitenkaan oksenneta siirappia toistensa korviin. Lisäksi magiasta ja noituudesta kiinnostuneelle tämä tarjoaa hieman erilaista tarinaa.

Luin kirjan etäisellä mielenkiinnolla. Vaikka se ei ylläkkään aivan huippujen joukkoon, siinä oli silti oma viehätyksensä. Mukavaa oli myös, että verestä voitiin kertoa ilman vampyyreja sun muuta...

Mmm... Makea kirja. Voiko niin sanoa? Mielikuvat vain pyörivät päässäni, kun luin tätä ja minusta tuntui kuin katsoisin elokuvaa. Hrr. Upea teos.

Pidin tästä paljon^^ Aluksi se vaikutti omituiselta, mutta se mielikuva osoitautui vääräksi. Ja vaikka siinä puhuttiin paljon verestä, ei se ainakaan minua haitannut. Kirjan luki nopeasti ja jäin odottamaan seuraavaa osaa heti :3

Siis ihan sika hyvä kirja, suosittelen aivan jok'ikiselle!!!!!!!!!!

Tosi hyvä kirja! Tosin en kyllä aluksi meinannut oikein älytä kirjaa, mutta onneksi loppu aina valaisee ja loppujen lopuksi mikään ei mennyt yli hilseen:]

En hirveästi pitänyt tästä kirjasta. Paikoitellen se oli todella sekava ja mielestäni suurin osa hahmoista oli harmittavan yksiulotteisia. Alku oli hyvä, mutta loppu "lässähti". Kirja sisältää kuitenkin muutaman todella hyvän kohdan ja se kannattaa lukea, vaikka ei se mikään maailmaa muuttava teos ollutkaan.

Todella hyvä kirja! Kirjailija sai todella tarinaan säpinää, toimintaa ja kivasti romantiikkaa. Harmittaa kun jatko-osassa ei jatketa Silla ja Nickin tarinaa, mutta toivon kolmannelta osalta sitä. Pidin erityisesti Sillan ja Nickin suhteen kehittymisestä, sen kuopista ja onnellisista kohdista. Selasin aina parhaisiin kohtiin takaisin enkä haluaisi palauttaa kirjaa takaisin kirjastoon. Kirjailija keksi hyvän tarinan, enkä kadu että luin kirjan. Kolmas osa ei ilmesty ennen vuotta 2014, mutta jaksan odottaa. :)

Tykkäsin! Aloin kirjaa lukemaan kirjastossa ihan huvin vuoksi kun aikaa piti kuluttaa johonkin. Ja parinkymmenen sivun jälkeen lopetin, mutta kirja jäi vaivaamaan mieltäni. Joten otin tällä viikolla ihan asiakseni ottaa ja mennä hakemaan se kirja sieltä kirjastosta ja jatkoin lukemista. En pettynyt! Normaalisti ostan kirjani kaupoista ja todella harvoin edes tulee kirjastossa käytyä, mutta ajattelin kirjan alun jälkeen etten sitä ehkä kuitenkaan hyllyyni halua pölyttymään. Joten lainaus oli loogisin vaihtoehto. Mutta ei olisi tarvinnut pettyä, koska kirja oli ainakin minun mielestäni niin hyvä että luin sen yhdessä illassa. Ja varsinkin loppukohtaus - sai minut aikuisen ihmisen (todella kuitenkin kammoan realistisesti kirjoitettuja kalmoja) jännittämään valojen sammuttamista! (saa nauraa =D ) Onneksi kuitenkin poikani takia meillä on yövalo eteisessä ;) Mutta suosittelen kirjaa lämpimästi! Oli hyvä =)

Itse pidin kirjasta, siinä oli erilainen juoni kuin yleensä tämän tyyppisissä kirjoissa. Kirja oli sopivasti karmiva, surullinen ja romanttinen samaan aikaan. Eikä tästä kirjasta onneksi löytynyt tyypillisiä vamppyyrejä tai ihmissusia joten sekin oli positiivista. Pidin myös paljon juonenkulusta sillä se ei ollut tyypillinen vaikeuksien kautta voittoon, vaan siinä löytyi myös hiukan suurempiakin takaiskuja.

En jotenkin pitänyt tästä kirjasta. Mielestäni juoni ja idea oli aika huono, tosin kirja oli kirjoitettu hyvin. Kirjailija oli käyttänyt hauskoja vertauskuvia, joita itse ei ole koskaan tullut ajatelleeksi. Kirjassa onnistunutta oli kuitenkin sen henkilöt. He olivat ihanan persoonallisia ja erilaisia. Ihan hupaisa kirja, tosin ei yltänyt läheskään odotuksiini. Olin ehkä lukenut liian hyviä arvosteluja, mutta tämä kirja ei uponnut minuun.

Aika hyvä vaikkakin päiväkirjasta ei saanut paljon selville, enkä itse ollut lukennut paljon Josefinen kohtia. Kirja toi uudenlaisia asioita esiin. Odotan innolla seuraavaa osaa,jos tulee.

Karmivan hyvä kirja. Tarina oli uudenlainen ja upposi täysin. Hyvä, tosin ei parhaita lukemiani :)

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, vaikka jäikin mielestäni hieman laimeaksi. Kolme ja puoli tähteä antaisin, jos se olisi mahdollista. Tykkäsin Nicholaksesta ja Sillakin oli onnistunut hahmo, mutta olisin halunnut tietää lisää heidän suhteensa etenemisestä. Jotkut yksityiskohdat ja hahmot jäivät todella epäselviksi, kuten Diakoni. Kysymykseni siis kuuluu, onko tähän tulossa jatko-osaa?

Kirjan kanssa ei oikeastaan tullut missään vaiheessa tylsiä hetkiä. Se oli varsin erilaista luettavaa kuin mihin olen tottunut. Silla on kovia kokenut tyttö, joka yrittää selvitä elämässä eteen päin. Pian hän kuitenkin jää menneisyyden vangiksi kun saa isänsä vanhan kirjan käsiinsä. Nick taas on varsinkin kirjan alussa aika k*sipää-hahmo, mutta siksi pidin hänestä kaikkein eniten. Tekstin yllä leijuu koko ajan hiukan arvoituksellinen, surullinen ja ennen kaikkea karmiva ilmapiiri. Kuolemaa käsitellään rankalla kädellä ja vertakin on kuvioissa mukana. Kirja on siis mystinen, romanttinen ja täynnä vilunväreitä. Suosittelen, vaikka ei nyt lukeudukaan lempikirjojeni joukkoon.