Lasikaupunki

Kolmas kirja jatkuu yhtä taitavalla tarinan kerronnalla kuin aiemmatkin kirjat. Tässä kirjassa päästään ihan kunnolla tapahtumien keskipisteeseen. Tapahtumia siis riittää ja taas uusia asioita paljastuu muutaman henkilön elämästä. Sebastianilla onkin suurempi rooli tässä kirjassa kuin aluksi osaa kuvitella ja tästä hahmosta on tehty omalla tavallaan todella herkullinen. Jacen ja Claryn yhteisiä hetkiä olisi saanut olla enemmänkin, mutta ainakin tässä kirjassa sain vahvistettua epäilyni näiden kahden suhteen. Onneksi he eivät ole sisaruksia. Sarjan olisi minun mielestäni voinut lopettaa hyvin tähän kolmanteen kirjaan, koska niin moni asia selvisi ja loppu tuntui oikeasti "lopulliselta lopulta". Tosin Sebastianin kohtalo jäi avoimeksi. Liekö hänestä kuullaan seuraavassa kirjassa? Mielenkiinnolla jään siis odottamaan neljättä osaa.

Oh My God. Nyt ymmärtää miksi fanit ovat seonneet tähän sarjaan. Eikä tähän tarvittu kuin oma-aloitteista koukkuuntumista vihaisen lukitusnäytön turvakoodin yllyttämänä. Varjojen kaupungit yleensä sarjana saa lukijan ihastumaan itse tarinaan. Kirjoitustyyli... Hmm, en liputa. Muutamat useat sanavalinnat ärsyttävät ja Claryn kertojaääni vääntää hahmosta äärimmäisen perinteisen, mikä ei ihan joka tapuksessa ole positiivista. Mutta tarina on uskomaton, taitavasti koottu. Juoni on periaatteessa ennalta arvattava (arvaa tapahtumat puolta sivua ennen kuin ne paljastetaan...) mutta yllättää silti mukavasti. Jace-Clary menetti osittain kiinnostuksensa kun rakkaus ei enää olekaan kiellettyä... Mutta pysyy silti parhaana suhteena sarjassa. Alec-Magnuksen jälkeen. Suurimmat ongelmat on ratkaistu, joten miten sarja voi jatkua? Puhun taas vaikken tiedä asioista, mutta silti pelottaa, että juoni on revitty liian pitkäksi. Loppu oli niin kaunis ja onnellinen ja (vaikkei sitä ääneen voi myöntää) olen erittäin perso onnellisille lopuille. Jos Sebastian yllättäen herää henkiin ja nostetaan pääpahikseksi, on liian suuri todennäköisyys tuhota kirja. Haluanko lukea seuraavat osat??? Hahmoista ykkösenä totta kai Jace, mutta uusia lemppareita ilmaantui. Alecin homous oli ekassa (ja osittain toisessa) osassa vähän liian väkinäistä, mutta vihdoin Clare onnistui kirjoittamaan siitä luontevasti. Alec-Magnus tuntuu joskus hieman... Hmm, sanotaan että ikäero häiritsee, mutta kaunis pari ja ALec on täysi-ikäinen. Max on ihana. Rakastuin henkilöön kuolinhetkellä. Nyyh. Taisin itkeä. Samoin Sebastian, aaaahaahaaawsomee. Herkullinen pahis, joskin toivon hänen kuolevan. Tai en. Vaikuttava kirja. Ja vinkkinä kaltaisilleni ihmis(sus)ille, varatkaa aikaa lukea yhdelllä istumalta. Tekstiin pääsee paremmin mukaan ja jotenkin onnistuu elämään sen paremmin. Hyvä keino pysyä erossa muusta maailmasta on vaihtaa kännykän turvakoodi unissaan joksikin, mitä ei muista aamulla. Vaikuttavaa, Clare.

Ihana! Vaikka tätä sarjaa on tullut jo aika monta osaa, niin tähän sarjaan ei voi kyllästyä. Ja minun mielestäni oli aivan ihanaa, ettei Jace ollutkaan Claryn veli. Odotan innolla, että pääsen lukemaan kirjasarjan seuraavaa osaa, sen vapautuessa kirjastossa.

Vaikka kirjan juonenkäänteet ovat välillä aika ennalta-arvattavia, pidin siitä kuinka tämä kirja veti lankoja yhteen edellisistä osista ja paljasti lisää hahmoista. Tykkäsin siitä kuinka Simon oli suuremmassa osassa kertojahahmona, sillä Simon on ehdottomasti lempihahmoni. Lopun taistelu oli ehkä hieman laimea, mutta pidin siitä kuinka se edisti tasa-arvoa ja kuinka hienon ratkaisun Clary siihen keksi. Olin ihan tyytyväinen loppuun, ja oli hauskaa että The Infernal Devicen Tessa vilahti lopussa, joskin hänen nimeään ei mainittu. Suosittelisin kirjaa vielä itse teini-iässä oleville.

Rakastan tätä sarjaa<3 olin heti koukussa!Lasikaupunki on mielestäni paras sarjan kirjoista, koska tässä kerrotaan paljon enemmän varjonmetsästäjistä ja heidän kulttuuristaan kuin kahdessa aikaisemmassa kirjassa, mikä tekee tästä hyvin mielenkiintoisen ja viihdyttävän teoksen.Tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea vaikka aikaisemmista kirjoista ei olisi pitänyt. Ja tietenkin kirjasta vielä paremman tekee se, että Clary ja Jace saavat vihdoin toisensa. innolla oottelen neljättä ossaa! +Jace on tietty aivan ihana ja superseksikäs

Rakastuin tähän sarjaan heti! Ensimmäisen kirjan luin kahdessa päivässä, ja heti sen päätyttyä aloin metsästämään seuraavia osia. Tämä kolmas osa oli ehdoton suosikkini, jäi yöunet lyhyiksi kun aloitti kirjan illalla, ja se oli pakko lukea siltä istumalta :). Asiaan palatakseni, tässä kirjassa olivat Claryn ja Jacen tunteet paljon paremmin esillä kuin ennen ja muutenkin juoni oli toimiva. Se etteivät Clary ja Jace sittenkään ole sisaruksia, oli koko sarjan toisiksi yllättävin/paras käänne. Tämä olisi sinäänsä voinut olla viimeinen kirja, mutta loppu jäi hieman auki, ja tietysti olen iloinen että sarja saa vielä jatkoa. Näin loppuun vielä muutama sana sarjan neljännestä osasta. Kun luin täältä, että sarja saa vielä jatkoa olin aivan haltioissani, hieman kuitenkin epäilyttää.... Ensinnäkin se, että Valentinehan on kuollut, joten sarjaan tarvitaan uusia juonenkäänteitä, mikä sinäänsä on hieman harmi, alkuperäinen idea kun toimi niiin hyvin. Ja toiseksi, tuo Claryn vahingossa liikkeelle sysäämä tapahtumaketju, jonka seurauksena hän saattaa menettää kaiken rakastamansa. Toivottavasti se ei ole mitään Zoeymaista :) päätöntä koheltamista. No sen näkee sitten ajallaan.

---

jännittävääkin fantasiaa kannesta kanteen. Kuitenkin kerta osia tuleekin olemaan enemmän, se pistää miettimään mitä ihmettä niissä tulee tapahtumaan. Tietenkin kolmannen osan loppu antoi hieman suuntaa, koska eräs henkilö antoi vaikutteita, että hän vielä palaisisi takaisin. Saa nähdä. Neljättä osaa odotellessa!

---

varjoon. Lempihahmoni oli ehdottomasti Jace. Clare on onnistunut pitämään hänet mielenkiintoisena, salaperäisenä ja mystisenä hahmona jo ensimmäisestä kirjasta lähtien ja onnistui siinä taas. Toisaalta Jace on huumorintajuinen ja hauska, mutta taas toisaalta hiljainen, etäinen ja jopa kylmä joissain kohdissa ja juuri se asia tekeekin hänestä niin rakastettavan hahmon. Clary on ollut alusta saakka mielestäni hieman liian… kömpelö. Vaikka hän onkin maallikko, se ei tarkoita ettäkö hänen täytyisi olla täysi ääliö. En tietenkään sano ettäkö hän oli, mutta joissain kohdissa (kun ajattelee miten itse reagoisi/käyttäytyisi sellaisissa tilanteissa) Clare oli tehnyt hänestä niin tietämättömän, että se meni oikeastaan jo ärsyyntymisen puolelle… Kirjan juoni pysyi hyvin liikkeellä koko kirjan ajan, eikä oikeastaan missään kohti tullut sellaista pätkää, etteikö sitä olisi jaksanut lukea. Useassa kirjassa on käynyt niin, että olen moneen otteeseen meinannut vain skipata jotkin kohdat selailemalla, mutta tästä en onnistunut löytämään ainoatakaan. Voisin suositella kirjaa kenelle tahansa, joka pitää fantasiakirjallisuudesta. Mutta jos siitä ei pidä, kannattaa todellakin pysyä kaukana (hyvin kaukana) tästä kirjasta, sillä jotkin kohdat menivät yli jopa oman ymmärrykseni ja itseäni sen enempää kehumatta, minulla on mielestäni erittäin hyvä mielikuvitus!

Tämä sarja on ehdottomasti lempisarjani! Olen lukenut sarjan seka suomeksi että englanniksi, koska en ole malttanut odottaa että jatko ilmestyisi suomeksi. Lempihahmojani ovat ehdottomasti Alec ja Magnus! Vaikkakin Alec osaa olla joskus vähän ärsyttävä, mutta heidän suhteestaan on ihana lukea. Tässä osassa Valentinekin siis viimein kuoli. Sarjaan oli kuitenkin tulossa jatkoa ja mietin että mitähän jatkossa tapahtuu, kun pahikset kuolivat ainakin suurimmilta osin. Mutta kun aloin lukemaan neljättä osaa englanniksi niin kyllähän sinne saatiinkin sitten ihan uudet pahikset. Kirja kyllä alkaa mennä vähän huonompaan päin, että se osa missä Valentine oli mukana niin on kyllä parempi. Nyt sitten sitä viimeista osaa odottelemaan.

City of Glass koukutti lukijan heti alusta alkaen. Clary saa viimeinkin keinon herättää äitinsä jo viikkoja kestäneestä unesta. Sitä varten hänen on lähdettävä Idrisiin, varjonmetsästäjien kotikaupunkiin. Jace ei ole mielissään Claryn ideasta, vaan yrittää estää tämän pääsyn Idrisiin. Luonnollisesti Clary keksii keinon päästä sinne itse ja suututtaa samalla Jacen. Koska Jace ei halua auttaa Clarya, saa hän apua Sebastianilta, nuorelta, komealta ja salaperäisen tutulta pojalta. Kirja syventää Jacen ja Claryn on/off suhdetta ja avaa molempien hahmojen historiaa yllättävillä tavoilla. Kirjan pahis- Valentine, onkin vielä kekseliäämpi ja raaempi hahmo, kuin aiemmat kirjat antoivat ymmärtää. Kirja keksittyy myös vähän enemmän Alecin ja Magnuksen tunteisiin toisiaan kohtaan. Kirjan loppu on niin haikea, että on vaikea uskoa, että trilogia saa jatko-osia.