Alkuteos ilmestynyt 2008. Suomentanut Maria Sjövik. Nidottu.
Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.
Mustan tikarin veljeskunnan lojaali jäsen Phury on uhrautunut pitämään yllä veljeskunnan verilinjaa rotunsa suojelemiseksi. Phuryn velvollisuus on siittää poikia ja tyttäriä pitämään vampyyrirodun perinteet elossa ja jotta tulevaisuudessakin sotureita olisi riittävästi taistelemaan niitä vastaan, jotka haluavat tuhota vampyyrirodun.
Ensimmäinen partneri, Valittu Cormia haluaa voittaa itselleen Phuryn kehon lisäksi myös tämän sydämen. Cormiaa vetää puoleensa tämän rujon uroksen kontolleen ottama jalo velvollisuus. Phury ei kuitenkaan ole koskaan sallinut itsensä antautua nautinnolle tai ilonpidolle, ja kun sota Harvennuskuntaa vastaan käy kiivaaksi ja murhenäytelmä uhkaa Veljeskuntaa, Phury joutuu valitsemaan rakkauden tai velvollisuuden...
Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Jessica Bird on yhdysvaltalainen romantiikan kirjoittaja, joka on ollut useasti New York Timesin ja USA Todayn menestyskirjalistojen kärjessä. Nimellä J. R. Ward hän kirjoittaa paranormaalia romantiikkaa.
Ward asuu Kentuckyn osavaltiossa aviomiehensä kanssa. Hän on oikeustieteen maisteri ja työskennellyt muun muassa suuren yliopistollisen sairaalan henkilöstöpäällikkönä.
Kirja-arvioita (8) |
---|
Kirjoittanut Q_Black 08.12.2011
![]() Minulla ei ollut kovin suuria odotuksia tämän kirjan suhteen, koska Phury on ollut alusta asti täysin yhdentekevä hahmo. Täytyy myöntää, että kirja yllätti positiivisesti. Aloin pitää Phuryn hahmosta enemmän ja Cormia oli varsin viehättävä Valituksi. Kirja jatkaa tietenkin tuttua Wardin tyyliä. Tämä kirja on ehkä vähän synkeämmällä pohjalla lessereiden hyökkäysten ja Phuryn huumeriippuvuuden takia. Lisäksi pääsemme taas sukeltamaan muidenkin hahmoja elämään, ... (lisää)
|
Kirjoittanut rudi92 12.07.2019
![]() Mustan tikarin veljeskunta otti nyt takapakkia aika rajusti. Kirjan kerronta, juoni ja suurin osa henkilöistä ovat edelleen suuren luokan mahtavuutta. Mutta... Suoraan sanoen, en voi ymmärtää, miten kirja voi olla Phuryn ja Cormian, kun heidän näkökulmansa olivat todella vähäiset. Ja nekin näkökulmat olivat koko kirjan tylsintä antia. John, Qhuinn ja Blay olivat todella mahtavia, mutta kun tämä kirja piti kertoa Phurysta, niin tuntuu vähän oudolta, että edellä mainitut, ... (lisää) |
Kirjoittanut Anneliana 22.01.2017
![]() Ensimmäinen kirja koko sarjassa, jossa minä petyin. Ei, en pettynyt Phuryn ja Cormian rakkaustarinaan, vaan siihen ettei MITÄÄN HITON RAKKAUSTARINAA EDES OLLUT.
Sivuhenkilöt (minun mielestäni kirja oli ennemminkin Johnista ja tämän kavereista kuin Phurysta...), Phuryn huumeaddiktio, hänen epätoivoiset tunteensa Bellaan, Cormian päläpälä ottivat koko kirjan omakseen ja koko siinä hässäkässä Ward unohti kirjoittaa rakkaustarinan kunnolla. Olin oikeasti todella innoissani, että ... (lisää)
|
Kirjoittanut Angel of Darkness 08.04.2013
![]() Kirjassa olisi voinut olla enemmän Phurysta ja Cormiasta juttua. Toisaalta on kiva, että tarinassa on muitakin ns. päähenkilöitä, että koko kirja ei kerro vaan yhestä henkilöstä koko aikaa. Muidenkin henkilöiden tarinat elää siinä rinnalla. Tämä oli hyvä, mutta ei parhaimmasta päästä tästä sarjasta.
|
Kirjoittanut Fade 10.03.2013
![]() Jep jep, jos aikaisemman kirjan lukemiseen meni joku tovi, tämän lukemiseen meni vielä vähän pidempään. Alku oli mielestäni melko tylsä, mutta onneksi loppua kohden meno parani edes hieman. Alussa asiat pyöri samojen asioiden ympärillä eikä mikään edennyt mihinkään suuntaan. Lopussa taas tuli hyvin paljon kaikkea uutta asiaa, minkä olisi mielestäni voinut jakaa paremmin koko kirjaan...
Phury ei ole missään vaiheessa ollut minulle sellainen hahmo jota fanittaisin. Nyt kirjan ... (lisää)
|
Kirjoittanut Liliales 22.05.2012
![]() Hmm, voisin sanoa että tykkäsin ja en tykännyt. Fifty-fifty. Ensinnäkin, kirja oli paksu mutta siitä huolimatta Phuryn ja Cormian hetket jäivät liian vähälle ja niitäkin hetkiä oli ainoastaan vain muutama sivu. Tuntui ihan siltä, että Johnin, Blayn ja Qhuinnin osuus oli paljon suurempi, vaikka Phurysta ja Cormiasta kirjanhan piti olla. Noh, totta kai luin mielelläni myös heidänkin ajatuksia, mutta ne ei näyttänyt liikkuvan minnekään. Vasta loppua kohden alkoivat asiat ... (lisää)
|