Varjeltu rakastaja

---

esimerkiksi Qhuinnin ja Blayn, joiden välillä tapahtuu jotain hyvin merkittävää. John taistelee edelleen menneisyytensä kanssa ja saa jotain menetettyä takaisin. Tässäkin kirjassa tuntui, että Phuryn ja Cormian tarina jäi aavistuksen sivuun kun muut hahmot pääsivät kukoistamaan. Tuntui, että kun luki kaksi sivua pääparin tarinaa, sai seuraavaksi sata sivua muita hahmoja, mutta se ei sinänsä edes haitannut. Mieluusti tosin olisin lukennut enemmän Phuryn ja Cormian välisistä tilanteista. Tästä on hyvä jatkaa ja jäädä odottamaan jatko-osaa.

---

plus Lash saivat enemmän näytösaikaa, kuin hän. Mutta vaikka pidänkin tosi paljon Johninsta, Qhuinnista ja Blaystä, niin en ymmärrä, miksi he saavat niin paljon "näytösaikaa", kun kaikille on kuitenkin tulossa oma kirja, missä he ovat päähenkilöitä. Tuntuu vähän siltä, että kolmikko olisi jotenkin kirjailijan suosikki, ja muut hahmot (myös ne joiden olisi pitänyt olla päähenkilöitä) ovat vain jotain sivullisia, joita ei tarvitse "näyttää" niin paljon. 

Kirjassa oli vielä yksi iso miinus. Ja se oli Lash. Pidin kyllä tosi paljon hänen kohtalostaan, ja siitä yllättävästä käänteestä mikä liittyi häneen, mutta en ymmärrä miksi hänen näkökulmaansa piti tunkea kirjaan. Mielestäni olisi riittänyt se, että kerrotaan herra D:n näkökulman kautta, mikä Lashin tilanne oli, ja se siitä. Tällaisena oli vähän hypittävä Lashin osiot nopeasti yli, koska en vain jaksa sitä rasittavaa pulunn****jaa.

Varjeltu rakastaja oli aika paljonkin huonompi, mitä muut osat, mutta toivon, että seuraava osa ja Rehvenge tuovat Mustan tikarin veljeskunnan takaisin sen ansaitsemalle paikalle.

 

---

pääsin lukemaan Phurysta, mutta kirjan puolivälissä oli pakko sulkea kirja ja alkaa hieroa ohimoitani turhautumisesta. Tarina ei oikeastaan edennyt mihinkään paitsi kahdessakymmenessä viimeisessä sivussa. Kirjan luettuani ensimmäinen ajatukseni oli: Mitä? Loppuiko se tuohon?! Ihan hiton turhauttava lukukokemus oli. En kuitenkaan ottaisi mitään takaisin. Kirja oli ihan mukava, vaikka olisinkin halunnut lukea paljon enemmän Cormiasta ja Phurysta yhdessä. Hitto soikoon.

Tämän kirjan lukemiseen meni pisimpään tästä kirjasarjasta. Ei lempikirjani, mutta ei nyt mikään tolkuttoman huonokaan. Jossain vaiheessa saattoi tulla tunne, että "taas tätä samaa itsesäälissä pyörimistä missä monet päähenkilöt rypevät". Pidin kuitenkin hahmoista. John joka viime kirjassa hieman ärsytti, on alkanut kiinnostamaan uudella tavalla. Lash toi oman vivahteensa sarjaan. En tosin ole ihan varma, että kuinka paljon haluan hänen tekemisistään ja mietteistään lukea seuraavissa kirjoissa. Loppu oli hyvä mielestäni ja sopiva. Paynen isompaa tulemista odottelen täällä kieli pitkällä. Vaikuttaa lupaavalta. Rehv seuraavasta kirjasta en osaa vielä sanoa, että mitä odottaa, mutta siirrytään siihen seuraavaksi.

---

luettuani ajatukseni pyörivät lähes samoja ratoja, mutta joitakin muutoksia tietenkin on. Phuryn ongelmat oli kuvattu todella hyvin mikä paransi hänen asemaa omissa ajatuksissani. Cormia taas oli koko kirjan ajan aivan ihana hahmo ja loppua kohden ajatukseni hänestä vain paranivat. Toki heistä olisi voitu kertoa vielä enemmän. John on aivan ihana henkilö mutta joissakin kohtia tuli sellainen olo, että hänestä voitaisiin kertoa hieman vähemmän. Hänestä tuli niin paljon asioita esiin, että tuntui kuin kirjassa olsii kerrottu niin Phurysta kuin Johnistakin.. Kirja sai minut kuitenkin päättämään, että jatkan vielä sarjan lukemista, sillä tässä kirjassa tuli niin paljon sellaista esiin, mistä haluan lukea enemmänkin.

Kuvitelkaa, että joudutte kävelemään 200 kilometriä 10 tuuman naula työnnettynä polvilumpioon. Siltä tämän kirjasarjan lukeminen tuntuu. Pitänee kertoa, että minulla on tapana lukea aina koko kirjasarja, oli se sitten miten huono tahansa ja tämän kohdalla alkaa jo tuntua, että luovun periaatteestani. Kirjasarja on naisille suunnattua vampyyrihumppaa pehmopornolla höystettynä. Ja huom. Olen nainen. Jokainen kirja on ennalta arvattava ja kulkee samaa kaavaa. On tyttö, yleensä vähän hiirulainen ja sitten on soturi joka on ruma tai komea ja jota repivät sisäiset ristiriidat. Ensin rakastutaan, sitten tapellaan, sitten taas kuherrellaan, sitten erotaan kun on niin vaikeeta, kunnes päädytään villeihin petipuuhiin. Urokset on uroksia isoilla meloilla varustettuna ja kaikilla on jotain seksuaalisuutta koskevia ongelmia tai kieroja mieltymyksiä. Kirja ei eronnut edellisistä millään tavalla. Samaa papanaa erilaisessa paketissa. Jos tykkäät synkemmistä harlekiini romaaneista ja kaipaat jotain lukemista mihin ei tarvitse käyttää aivosoluja, niin tää on just sulle. Muiden ei kannata.

---

edetä. Muutkin henkilöt näyttivät saavan paljon huomiota ja oikeestaan oli mukava kuulla eräästä tietystä henkilöstä. Loppu oli ehkä paras osa kirjasta ja olin enemmän kuin tyytyväinen kirjan loppuun. Jatkan edelleen ja toivottavasti seuraava osa antaa kirjan päähenkilöille enemmän tilaa :)