Teemestarin kirja

@ Emmi Itäranta
Teemestarin kirja - Emmi Itäranta 7.70   190

Graafinen suunnittelu Ville Tiihonen. Sidottu, kansipaperi.

Kalevi Jäntin palkinto 2012, Nuori Aleksis -palkinto 2013. Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2013, Philip K. Dick -palkintoehdokas 2014, Arthur C. Clarke -palkintoehdokas 2015, HelMet-kirjallisuuspalkinnon ehdokas 2015: yleisön suosikki.

Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin – ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun – läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista.

Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo – ja hänen edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katseet kiinnittyvät väistämättä teemestarin taloon...

Emmi Itärannan esikoisromaani Teemestarin kirja on harvinaisen uskottava ja pelottava kuvaus mahdollisesta tulevaisuudestamme. Samalla Itärannan kieli on kuitenkin kuulasta, tarkkaa ja paisuttelematonta. Esikoiskirjailijalta todellinen taidonnäyte!

Teemestarin kirja voitti 2010–2011 järjestetyn Teoksen suuren fantasia- ja scifi-kirjoituskilpailun, johon osallistui yli 350 käsikirjoitusta.

”Voittajateksti on sekä kieleltään että tulevaisuusvisionsa rakennuksen suhteen eheää, vaikuttavaa työtä. Kuten kaikki hyvä tulevaisuusfiktio, myös tämä teos käy dialogia tämänhetkisen todellisuutemme kanssa: tekee näkyväksi maailman, jota kohti voimme tahtomattamme olla jo kulkemassa. Kun luin käsikirjoitusta, huomasin välillä reagoivani fyysisesti - istuin tuolin reunalla kaikki lihakset jännittyneinä, kiihkeää pelkoa ja toivoa kokien. Se osoittaa, miten mestarillisesti Emmi Itäranta luo emotionaalisen siteen lukijansa ja päähenkilönsä välille. – Johanna Sinisalo

Emmi Itäranta luo Teemestarin kirjallaan hyytävän vaikuttavan tulevaisuuskuvan. – Liisa Talvite, Apu 11/2012

Teemestarin kirja on Teos-kustantamon scifi- ja fantasiakilpailun voittajateksti. Voitto on helppo ymmärtää: Itäranta kirjoittaa sujuvasti, tarina on ehyt, kuvattu maailma todentuntuinen. Teksti on paisuttelematonta, tilanteet realistisia. - Jarmo Papinniemi, Parnasso 2/2012

Itärannan esikoiskirjaa on hehkutettu monissa kritiikeissä, eikä syyttä. (–) Kieli on hiottua, kirkasta, lähes lyyristä. – Pirkko Soininen, Expressi

5/5 tähteä. En muista milloin viimeksi olisin lukenut näin kauniisti kirjoitetun ja viisaan tarinan! Emmi Itärannan esikoinen vie heti mukanaan, vaikka luulin inhoavani scifiä." – Susanna Laari, Me Naiset 10/2012

Vaikka romaani on kerrottu esikoisteoksille ominaisesti minä-muodossa, ei Teemestarin kirjassa ole minäkeskeisyyttä, vaan päinvastoin yhteisöllisyys korostuu. Kirjoitus on kielellisesti kauniisti soljuvaa ja romaanissa ajatellaan syvästi. Teemestarin kirja onkin kokonaisuudessaan todella upea esikoisromaani. – Turun Sanomat, Kaisa Kurikka 26.1.2012

tärannan kieli on lähdeveden kirkasta. – Itärannan hieno oivallus on yhdistää teeseremonian ikiaikaisuus kadonneeseen aikaan. Seremonia symboloi ihmisen sidosta toisiin ihmisiin ja luontoon. Kuten tarinassa todetaan, seremonia on ohi, kun vesi on lopussa. – Savon Sanomat, Helena Miettinen 26.1.2012

Teemestarin kirja on emotionaalisesti vivahteikas moraalitutkielma, joka ammentaa jännitteensä rakkaudesta, valinnoista ja jäljestä, jonka jokainen jättää maailmaan. Eettisistä ratkaisuista, jotka on tehtävä, vaikka ne tulisivat kuinka kalliiksi. – Helsingin Sanomat, Toni Jerrman 30.1.2012

Itäranta kirjoittaa esikoiskirjailijaksi yllättävän syvällistä tekstiä. Esimerkiksi ihmiselämän ja veden kohtalonyhteyden pohdiskelu on häneltä hyvä kirjallinen oivallus. – Erkki Widenius, Lapin Kansa 7.2.2012

Tästä esikoiskirjailijasta tullaan varmasti vielä kuulemaan, sillä hänen kynänsä jälki soljuu kauniisti ja hänen aihevalintansa on viiltävän ajankohtainen. – Marjo Pihlajaniemi, Ilta-Sanomat 18.2.2012

Teemestarin kirja on harvinaisen uskottava ja pelottava kuvaus mahdollisesta tulevaisuudestamme. Esikoiskirjailija Emmi Itärannan kieli on tarkkaa ja paisuttelematonta. – Kulttuurihaitari 1/2012

Teemestarin kirja on palkintonsa ansainnut. –  Kertomus tiivistyy lujasti loppua kohti. Viimeiset pisarat ovat kyyneliä. – Lauri Sihvonen, Seura 6/2012

Romaanista löytyy viisautta ja kauneutta, josta kyllä nauttivat muutkin kuin scifi-harrastajat. – Anelma Järvenpää-Summanen, Maaseudun tulevaisuus 1.2.2012

Itäranta rakentaa tarinansa hienosti ja uskottavasti. (–) Itäranta kuvailee vettä runollisen kauiniisti." – Hanna-Riina Aho, Keskipohjanmaa 26.1.2012

Teemestarin kirja on upea lisä suomalaisen spekulatiivisen kirjallisuuden kentällä ja antaa odottaa kirjoittajaltaan paljon myös tulevaisuudessa.” – Sanna Sevänen, Aamulehti 4.2.2012

Teemestarin kirja on ehjärakenteinen ja uskottava tieteisromaani, joka koukuttaa lukijansa jo toiselta sivulta. Vaikkei olisi ollut pakko, huomasin lukevani kirjan yhdessä illassa. Sitä kai voi pitää hyvän romaanin merkkinä." – Tero Hautamäki, Ilkka 10.2.2012

Emmi Itäranta on kirjoittanut taitavan science fictionia ja ikiaikaista utopiaperinnettä yhdistelevän dystopiakuvauksen, johon peilataan aikamme suuria yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä haasteita. – Kalevi Jäntin palkinnon perustelut

Zen-filosofinen moraalitutkielma nuoren tytön eettisistä valinnoista maailmassa, jossa puhdas vesi on käynyt harvinaiseksi.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati


Risingshadow arvostelu :: Ella Peltonen (Dyn)

Arvosana kirjalle
Omassa kirjahyllyssäni


Kirja julkaistu tammikuu 26, 2012 (Teos)
Käännetty englanniksi Memory of Water
Tietoja muokattu toukokuu 5, 2022
Muita teoksia kirjailijalta Emmi Itäranta
Kuunpäivän kirjeet 7.50   26
Kudottujen kujien kaupunki 7.44   81

Kirja-arviot & arvosanat

Muuttohaukka
Arvosanat 72
Kirja-arviot 39
Viestit 9
heinäkuu 12, 2021
9 / 10

Surumielinen kuvaus rappeutuvasta maailmasta, jossa enää muutamat harvat yrittävät pitää yllä muistoa vanhasta, paremmasta ajasta. Teemestarin kirja on kansanvälisen tason huippuromaani, jonka juoni pitää otteessaan, kieli on runollista ja hahmot on rakennettu taitavasti. Spekulatiivisen fiktion alueella tämä on ehdottomasti yksi viime vuosien parhaista suomalaisista teoksista.

Enni
Arvosanat 3
Kirja-arviot 3
Viestit 0
kesäkuu 25, 2021
9 / 10

Teemestarin kirja yllätti minut kauneudellaan. Maailma, joka tarinan ympärille on rakennettu, on loistava ja tempaisee hyvin mukaansa, ja kirjan kaikki keskeiset hahmot ovat pidettäviä (muita sivuhahmoja lukuun ottamatta, mutta heidän roolinsa onkin olla epämukavia). Kirjan lopetus ei ollut minulle kaikista mieluisin, mutta se oli joka tapauksessa sopiva juoneen verrattuna. Olisin itse kaivannut siihen vähän enemmän toivoa, mutta hei, kaikkea ei voi aina saada.

Lyhyesti sanottuna suosittelen Teemestarin kirjaa jokaiselle, joka on kiinnostunut dystopisista kirjoista ja upeasti punotuista tarinoista, joita ei tule luettua aivan jokainen päivä. Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin Emmi Itärannalta, mutta viimeinen se ei tule olemaan. 

ÄäriLisko
Arvosanat 10
Kirja-arviot 10
Viestit 0
toukokuu 30, 2020
8 / 10

Todella kaunis kirja, vaikka kaikki kirjan tapahtumat eivät tietenkään ole mitään kovin kauniita, niin teksti jo itsessään on.

 

Tykkäsin tarinasta ja se vei hienosti eteenpäin. Onpa mielenkiintoista, jossain vaiheessa lukea lisää Emmi Itärannalta, sillä tämä oli vasta ensimmäinen kirja mitä häneltä olen lukenut.

 

Kannattaa kyllä lukea tämä, jos ei ole vielä lukenut. Voisin itsekin lukea tämän jossain vaiheessa vielä uudelleen.

Luinwen
Arvosanat 234
Kirja-arviot 104
Viestit 96
tammikuu 19, 2020
4 / 10

Hieman tylsästi alkavan ja loppua kohden lässähtävän dystopiakuvauksen paras puoli on sen pähkähullu juoni teemestareista pohjois-Suomessa maailmassa, jossa vedestä on krooninen pula. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/01/kirja-arvostelu-emmi-itaranta.html

Velma
Arvosanat 371
Kirja-arviot 30
Viestit 5
marraskuu 11, 2018
9 / 10

Tämä oli todella hyvä ja olisi kannattanut lukea jo paljon aiemmin, mutta siitähän ei voinut olla etukäteen varma. Tarina vei mukanaan ja harmitti, kun kirja loppui liian aikaisin. Tässä olisi ollut aineksia pidempäänkin kirjaan, kun joitakin asioita olisi voinut käsitellä tarkemminkin ja joistakin sivujuonteista saada enempi irti. Tätä voi kehua myös kielellisistä ansioista. 

rahanpesukarhu
Arvosanat 76
Kirja-arviot 35
Viestit 0
helmikuu 5, 2017
10 / 10

Koskettava, mahtava ja paljon ajatuksia herättävä. Tämä nousi yhdeksi suosikkikirjakseni. Vaikka alku onkin hitaanpuoleinen niin suosittelen jatkamaan lukemista, sillä ainakin minut tämä kirja yllätti täysin. Kirja sai pohtimaan paljon sitä miltä tulevaisuus näyttää ilmastonmuutoksen jälkeen ja mitä sen ajan ihmiset tulevat ajattelemaan meistä. Sen takia minulle onkin jäänyt mieleen kohta, jossa Noria seisoo kaatopaikan vierellä ja ajattelee "Ei heitä kannata ajatella. Eivät hekään ajatelleet meitä".

Olen varma, että tämän kirjan tulen lukemaan vielä uudestaankin.

Poison Girl
Arvosanat 163
Kirja-arviot 66
Viestit 45
tammikuu 26, 2016
7 / 10

Tämä on erilainen kirja, joka ei asetu mihinkään muottin vaan se on kuin omanlaisensa yksilö. Lukeminen vaati aika paljon keskittymistä, ja varsinkin runolliset kielikuvat ovat jotenkin tosi omituisia, mutta eivät kuitenkaan tökeröitäkään. Enimmäkseen kirja herätti kysymyksiä kuin antoi vastauksia, ja moneen asiaan olisin halunnut lisätietoa. Lisäksi olisin mielenkiinnosta kaivannut karttaa liitteeksi.

Hömis
Arvosanat 81
Kirja-arviot 2
Viestit 0
joulukuu 6, 2015
5 / 10

Tämä kirja ei ollut niin hyvä kuin oletin. Teemstarin kirjasta on puhuttu paljon hyvää ja kehuttu kirjan kieltä, mutta minuun se ei uponnut, vesikuvaukset tulivat ulos korvista ja tarinassa edettiin liian hitaasti. Välillä oli kiva lukea pelkkää tunnelmointia ja kuvailua, mutta pidemmän päälle se oli pitkästyttävää. Olin myös pettynyt Noriaan, hänessä ei ollut tunnetta ja ääretön rauhallisuus oli raivostuttavaa. Sanja oli paljon mielenkiintoisempi hahmo aitoine tunteenpurkauksineen ja sepäntaitoineen. Hän puolusti Noriaa useissa tilanteissa, joissa tavallisella ihmisellä menee hermot, mutta Noria oli vain vaiti, ihan kuin hän ei kykenisi suuttumaan. Kuitenkin kirjan maailma oli hyvin rakennettu ja melko todenmukainen tulevaisuuden kuvaus öljysotineen ja ilmastonmuutoksineen. Veden rajoitus näkyi mm. muovin lisääntyneenä käyttönä eikä vain veden säätelyän. Maailmaa ei oltu selvästikään vain hutaistu kuten joskus nuorten kirjoissa on.

Puolikuu
Arvosanat 191
Kirja-arviot 29
Viestit 586
lokakuu 5, 2015
6 / 10

Teemestarin kirjassa on paljon hyvää, mutta se jäi silti kohdallani tasolle "ihan kiva". Päähenkilö on hieman etäinen, eikä hän reagoi dramaattisiin tapahtumiin kovinkaan dramaattisesti. Kerronta on paikoitellen hyvinkin lyyristä, mutta tämä ei mielestäni tee kirjasta varsinaisesti parempaa. Pidin kuitenkin kirjan juonesta ja erittäin paljon myös loppuratkaisusta. Myös dystopia-yhteiskunnan kuvaus oli itselleni mieluisa: karu, mutta ei toivoton ja synkkyydellä mässäilevä. PS. Kirjasta on olemassa painos, jossa on huomattavasti kauniimpi kansi kuin tässä...

Cicatrix
Arvosanat 100
Kirja-arviot 14
Viestit 0
tammikuu 13, 2015
9 / 10

Nousi suosikkeihin. Todella kaunista, runollistakin, kieltä, ja rauhallinen tunnelma. Ei ollut pakottavaa tarvetta lukea putkeen, niinkuin joissain kirjoissa, mutta tiesin heti, etten tule jättämään kesken. Voin kuvitella, että joku pitäisi vähän tylsänä luettavana, mutta omasta mielestäni ehdottomasti lukemisen arvoinen. Herätti tunteita ja ajatuksia. Vaikea kuvailla kirjaa niin, että tekisin sille oikeutta. Suosittelisin ehdottomasti.

Eija
Arvosanat 1161
Kirja-arviot 330
Viestit 974
kesäkuu 14, 2014
8 / 10

Kirja kertoo Noria nimisestä teemestarin tyttärestä tulevaisuuden maailmassa, missä puhtaasta vedestä on puutetta ja veden käyttöä valvoo sotapoliisi. Kerronnassa on seesteisyyttä ja rauhallisuutta ihan kuin teeseremoniassa itsessään. Teksti on paikoin runollisen kaunista. Tarina, joka onnistui liikuttamaan.

Nafisan
Arvosanat 665
Kirja-arviot 93
Viestit 192
joulukuu 2, 2013
10 / 10

Itärannan teoksen kieli on paikoin hyvin runollista ja teksti virtaa kuin vesi. Kirjailija on onnistunut löytämään zeniläisen tietoisen läsnäolon ja kirjoittamaan sen rivien väliin. Se tulee esiin muun muassa hiljentymisenä teeseremoniaan, sen arvokkuudessa ja rauhallisuudessa. Kyseessä on siis kertomus ajasta sen jälkeen, kun ihmiset haavoittivat maailmaansa ja menettivät sen. Kertomus, joka voi sijoittua joko muutaman sadan tai tuhannen vuoden päähän. Itäranta kertoi kerran haastattelussaan, että tämä valinta on tarkoituksellinen, jotta jokainen lukija voi itse päättää kuinka kauaksi tulevaisuuten tapahtumat sijoittaa. Kuinka pian todellisuus saavuttaa fiktiossa esitetyn tilanteen? Teoksessa esitellään armeijan ankaran valvonnan alaisena elävä pieni kylä. Päähenkilönä seurataan noin vuoden ajan 17–vuotiasta Noriaa, jonka isä on Teemestari. Teemestari on veden vartija ja teeseremonian suorittaja. Teemestarin asema periytyy yleensä isältä pojalle, mutta Noria on perheen ainoa lapsi ja perii isänsä tittelin ja aseman, vaikka nainen Teemestarina jakaakin mielipiteitä. Norian edeltäjät ovat piilotelleet sukupolvien ajan salaisuutta, joka voi paljastuessaan vaaraantaa useammannkin ihmisen hengen. "Perinteisestä" dystopiatarinasta poiketen, teoksen viimeinen lause antaa lupauksen paremmasta ja synnyttää pienen toivon lipinän "Tänä aamuna maailma on tomua ja tuhkaa, mutta ei toivosta tyhjä." (s. 266)

Orduuka
Arvosanat 242
Kirja-arviot 16
Viestit 11
tammikuu 23, 2013
4 / 10

Tämä kirja oli minulle valitettavasti melko suuri pettymys. Ehkä odotin liikaa tuon valtavan hehkutuksen johdosta, jota kirja on monilta tahoilta saanut. Minuun tämä ei purrut. Ensinnäkin aloitus oli hyvin hitaanpuoleinen ja vähän kömpelö. Kerronta ei ollut minun makuuni mitenkään lentävää, ja kuvailut olivat toisinaan liian pitkäpiimäisiä ja ylisyvällisiä. Paikkojen ja tilanteiden kuvailut, henkilöjen väliset siteet, päähenkilön tuntemukset: kuvailua on, mutta se hairahtuu sivupoluille, eikä onnistu elävöittämään paahdettua ja kuivaa maanpintaa sillä tavalla kuin olisi toivonut. En täysin ymmärrä suomalaisten kirjailijoiden ihannetta väkipakolla sijoittaa tapahtumat Suomeen. Tämä kirja olisi voinut tapahtua missä tahansa muuallakin maailmassa. Silti uskon palkintoja myöntäneiden tahojen arvostaneen juuri teoksen suomalaissidonnaisuutta, vaikka se etäisessä tulevaisuudessa onkin puettu aivan toisenlaiseen vaateparteen ja periaatteessa kyse on ihan eri maailmasta. Itäranta esittää mielenkiintoisen näkökannan tulevaisuuteen, jossa jääkauden sijasta Suomessa kärsitäänkin kuivuudesta ja kuumuudesta. Myös se, että aasialainen kulttuuri on Itärannan tulevaisuudessa vallannut nämä pohjoisen leveysasteen tienoot nykypäivän yhdysvaltalaistumisen sijasta, on hyvä oivallus. Suomalainen melankolia paistaa kerronnasta, minkä vuoksi ihmettelinkin sitä, että kaamosajalla ei herkuteltu lainkaan. Erittäin positiivista oli se, että Teemestarin kirjaan ei ole ängetty rakkaushömppää. Toisaalta myös päähenkilön rakkauselämän, tai edes kiinnostuksen osoittaminen samaa tai toista sukupuolta kohtaan, puuttuminen herättää kysymyksiä tämän itsekkyydestä ja tunteettomuudesta. Kirjassa ei varsinaisesti ole mitään kovin hyvää tai hienoa kohtaa. Ei siinä tosin ole mitään kovin huonoakaan. Mielestäni se on aika tasapaksu, eikä onnistunut yllättämään, mikä johtuu varmaan siitä, että odotin jonkinlaista tajunnan räjäyttävää lukukokemusta.

Pääskynen
Arvosanat 9
Kirja-arviot 9
Viestit 0
joulukuu 24, 2012
10 / 10

Nuoret naiskirjailijat näyttävät ponnistavan pinnalle, myös tieteiskirjallisuuden ja fantasian puolella. Yksi heistä on Emmi Itäranta, jonka Teemestarin kirja ylittää genrekirjallisuuden rajat. Itärannan teos kertoo nuoren Norian kautta ihmisyyden selviytymisestä diktatuuriin vaipuneessa maailmassa, josta vesi on käynyt vähiin. Noria asuu jossakin kaukaisessa tulevaisuudessa maassa, joka ennen oli Suomi. Monet asiat ovat toisin kuin tuntemassamme maailmassa. Suurta osaa siitä näyttää hallitsevan aasialaisvaikutteinen kulttuuri. Niinpä entisessä Suomessakin on Norian aikaan tullessa ehtinyt olla jo monta sukupolvea teemestareita, joiden sukua sankarittaremmekin on. Emmi Itärannan kieli on enemmän kuin sujuvaa; sen runollinen kauneus on harvinaista scifi-kirjallisuudessa. Tähän teokseen tarttumista voi suositella muillekin kuin tieteiskirjallisuuden ystäville.

Sulkakäärme
Arvosanat 15
Kirja-arviot 1
Viestit 0
huhtikuu 18, 2012
10 / 10

Emmi Itärannan tulevaisuusvisio on häikäisevä teos, kieleltään suvereeni, maailmaltaan persoonallinen ja hahmoiltaan kiehtova. Vielä dystooppista yhteiskuntakuvausta vahvempia ovat terävät ja kauniisti loihditut tunteiden kuvaukset sekä älykkäät havainnot menetyksestä ja ihmisyydestä. Ennen kaikkea Itärannan esikoisromaani on kielellinen mestariteos, maailmankirjallisuuden korkeinta tasoa.

JohnnyDay
Arvosanat 29
Kirja-arviot 1
Viestit 0
tammikuu 27, 2012
8 / 10

Luulin joskus, että en pidä dystopiasta. Tämä teos kuitenkin osoittaa toista. Itäranta on saanut kirjoitettua realistisen tulevaisuuskuvan maapalloltamme. Hän ottaa kantaa niin kiinalaiseen invaasioon, ilmaston lämpenemiseen kuin öljyn ja muiden luonnonvarojen loppumiseenkin. Sotilasdiktatuurin johtamassa maailmassa tietoa menneestä historiasta voi yrittää muutaa tuhoamalla kaiken paperille kirjoitetun. Ja kun historiankirjoitukset ovat sähköisenä, on niiden muuttaminen helppoa. Suosittelen, kirja avartaa maailmankuvaa ja tulevaisuus-skenaarioita taas hieman.