Uusi maailma

Linna-sarjan juuret ulottuvat Swainstonin lapsuuteen, jolloin hän ryhtyi kirjoittamaan maailmakuvauksia ja keskusteluja koulun pihaleikkejä varten. Nelimaahan hyökkäävät hyönteiset juontuvat Swainstoinin mielenkiinnosta oikeita hyönteisiä kohtaan. Swainstonin kirjoissa esiintyy paljon kytköksiä vanhoihin kreikkalaisiin taruihin, joihin hän rakastui jo pienenä. Kirjoissa kuvataan purjehdusta, sillä Swainston rakastaa merta. Kuolemattomuus on Swainstonin mukaan vertauskuva ihmisten asettamista päämääristä ja siitä keskinäisestä kilpailusta, jota siihen pääsemiseen tarvitaan. Kilpailun luoma paine tekee ihmisistä pikkumaisia ja itsekeskeisiä.

Swainston haluaa kirjoittaa asioista, jotka on itse nähnyt tai joita pitää kiintoisina todellisessa maailmassa. ”Kirjallisuuden täytyy viihdyttää”, Swainston totesi Tähtivaeltaja-lehdessä. ”Sen täytyy kertoa jotain heistä itsestään, eli maailman on oltava jollain tavoin suhteessa todelliseen maailmaan. Minun tarinoissani tuo linkki toimii oman itseni kautta – olen kirjoittanut siitä, mikä on ollut minulle tärkeää.” Swainstonin luoma maailma perustuu todelliseen elämään. ”Kuvaan todellisia paikkoja ja henkilöitä ja laajennan ne suhteettoman suuriksi, tarkennan näkymää tiettyihin puoliin, tuolla tavoin minä kirjoitan fantasiaa”. Swainstonin mielestä hyvä valtavirran kirjallisuus ja hyvä fantasiakirjallisuus muodostavat jatkumon. Hän ei kirjoita tietoisesti fantasiaa, vaan antaa lukijan luokitella sen itse.

Kirjallisuus on Swainstonille taiteen lajeista korkein ja eniten hän pitää siinä laadusta, kauniista kirjoittamisesta. Tärkeimmiksi vaikuttajikseen Swainston mainitsee William Burroughsin, Angela Carterin ja M. John Harrisonin ja suosikkikirjailijakseen Mervyn Peaken.

Tekstilähteet: Merja Polvinen: Fantasia, maailman rakentaminen ja kertomuksen kuviot. Toni Jerrman: Steph Swainston – Tähtivaeltajan kryosohvalla. Tähtivaeltaja 1/2010.