Darlah: 172 tuntia Kuussa
Julkaistu: maaliskuu 16, 2012 (Karisto)
Alkuperäinen nimi: Darlah: 172 timer på månen
Käännetty englanniksi: 172 Hours on the Moon
Alkuteos ilmestynyt 2008. Suomentanut Elina Uotila. Kannen suunnittelu: Sakari Tiikkaja. Sidottu, kansipaperi.
”Ei heikkohermoisille.” – Dagsavisen
NASA aikoo palata Kuuhun yli 40 vuoden jälkeen ja järjestää ennennäkemättömän, maailmanlaajuisen arvonnan, jonka voittajat pääsevät mukaan matkaan. Onni suosii kolmea nuorta: norjalaista Miaa, japanilaista Midoria ja ranskalaista Antoinea. Lähtölaskennan koittaessa koko maailma jännittää heidän mukanaan – paitsi eräs dementoitunut entinen astronautti. Hän seuraa kauhulla vanhainkodin tv:stä matkan uutisointia – Kuuhun ei pidä palata! Mutta nuoret ovat jo perillä Darlah-nimisellä kuuasemalla.
Pian yhteys Maahan katkeaa. Tukikohdan generaattori sammuu. Happivarastot hupenevat. Antoine ja kapteeni Nadolski katoavat. Ja Kuun pimeä puoli näyttää pelottavat, visusti vaietut kasvonsa.
Darlah – 172 tuntia Kuussa on nuorille aikuisille suunnattu omalaatuinen, tummanpuhuva scifijännäri, joka voitti kotimaansa arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Brageprisenin. Kirjan jäännösoikeudet on myyty 10 maahan, myös Yhdysvaltoihin jättikustantaja Little, Brownille. Johan Harstadin aiemmista teoksista on suomennettu kaksi.
- Risingshadow arvostelu :: Ella Peltonen (Dyn)
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Johan Harstad
Norja, s. 1979.
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (25) |
|---|
Yksi ehdottomasti parhaista kirjoista joita ole IKINÄ lukenut! Vaikken kauhua oikein lue tai pidä siitä, niin silti tämä oli ihan huikea kirja(pelkäsin hulluna koko ajan+tervetuloa painajaiset#heikkohermoinen)! Luin tietäen suunnileen mitä taphatuu, kiitos suosittelijalle, mutta silti... Jette braa! Lukekaa ihmeessä.
|
Odotin kirjan olevan paljon pelottavampi, lukeehan takakannessakin ettei sitä suositella heikkohermoisille. Alussa kesti (liian?) pitkään ennen kuin päästiin itse asiaan eli edes kuuhun. Myönnän harpponeeni. Kuussaoloaikaa olisi voinut kuvata enemmän. Kuussa majailevien olentojen nopea ilmestyminen ja saman tien tapahtuva toiminta jätti niiden tarkoituksen ja syntyperän arvoitukseksi. Kirjan idea oli kyllä mielenkiintoinen ja loppua kohti juonen kiinnostavuus lisääntyi (toisena ... (lisää)
|
Tosi hyvä kirja. Juoni oli loistava, samoin toteutus. Pidin kirjan kolmesta päähenkilöstä, Miasta, Midorista ja Antoinesta. He olivat kaikki selkeästi erilaisia ja pidin siitä, kuinka heistä kaikista oli kirjoitettu tasapuolisesti. Myös kirjan loppu (mikä ei muuten ollut todellakaan onnellinen) oli aivan loistava.
|
Niin upea kirja, että lukiessa joutui haukkomaan henkeään ihan kunnolla. Piti jännityksessä, painosti myös lukijaa tavalla, johon moni kirja ei ole ennen pystynyt. Rakastan tätä kirjaa. Se oli omaperäinen ja loistavasti toteutettu. Juoni on hyvä, kirjailija osaa kirjoittaa, se täytyy myöntää.
LUKEKAA KAIKKI
|
Ensinnäkin kirjan kaunis kansi kiinnitti huomioni heti kerralla.
Empähän ole scifiä pahemmin ennen lukenut, mutta tää todellakin yllätti positiivisesti. Ensimmäinen kirja pitkään aikaan, jonka jaksoin lukea loppuun asti ja vieläpä päivässä. Ja ensimmäinen kirja joka onnistui viilaamaan mua linssiin 1-0. Tuuditti valheelliseen turvallisuudentunteeseen. Tälläisiä kirjoja mä kaipaisin enemmänkin, siis sellaisia, jonka loppuratkaisu ei todellakaan ole sitä, miltä se aluksi vaikutti.
|
|
Muistan lukeneeni kirjan aika nuorena? joten lukukokemus olisi nykyään varmasti hyvin erilainen. Pidin kirjasta kuitenkin nuorempana, varsinkin sen jännittävyyden takia. Juonen käänteetkin olivat yllättäviä ja kirja loppuikin yllättävällä tavalla. Hirveästi en ole edelleenkään lukenut samaan kategoriaan kuuluvia kirjoja, vaikka ne yleensä niitä parhaimpia ovatkin. |
|
Tämä kirja on juurikin sellainen kirja jonka haluaisin lukea uudestaan ja uudestaan. Mitään valittamista en keksi, kaikki eteni juuri sopivan nopeasti eikä mikään jäänyt epäselväksi.
Aluksi luulin kirjan olevan tylsä ja tavallinen, mutta keskivaiheella mielipiteeni kirjasta muuttui täysin. Se ei todellakaan sovi heikkohermoisille, ja joka ainoa sivu piti minua tiukasti otteessaan.
|
Darlahissa on todella mielenkiintoinen juoni: Nasa päättää 40 vuoden tauon jälkeen palata Kuuhun ja järjestää matkasta arvonnan, johon saavat osallistua vain 14-18-vuotiaat nuoret.
lisää)
Teoksessa seurataan arvonnan voittajien, norjalaisen 15-vuotiaan Mian, raskalaisen Antoine nimisen, 16-vuotiaan pojan ja japanilaisen 14-vuotiaan Midorin näkökulmia tapahtumiin. Mia on laulaja, lauluntekijä ja kitaristi kolmen kaverinsa kanssa perustamassa punk-tyylisessä bändissä. Midori on koulukiusattu, nörtähtävä tyttö, joka harrastaa harajukua. Antoine on juuri eronnut pitkäaikaisesta tyttöystävästää Simoinesta ja käy katselemassa tätä salaa Eiffeltornin misematasanteelta.
Mia on pääosin raivostuttava hahmo, mutta ei sentään yhtä epämiellyttävä kuin pakkomielteinen stalkkeri Antoine. Uskottavin ja samaistuttavin hahmo oli Midori. Ensimmäiset reilut sata sivua ovat melko realistista kerrontaa, mutta pikku hiljaa mukaan lisätään vieraannuttavaa ainesta, joka saa lukijan epäilemään niin hahmojen kuin itsensäkin tekemiä havaintoja.
Romaanin loppuratkaisu oli todella ennalta-arvaamaton ja sai ihokarvat nousemaan pystyyn. Teos vertautuu hieman Timo Parvela ja Bjorn Sortlandin Kepler62-sarjaan.
|
Sain nyt loppuun sen Darlah: 172 tuntia Kuussa. Olihan se välillä vähän karmiva, mutta varsinkin loppu oli vaan hämmentävä, enkä tosiaankaan tärissyt kauhusta (toisin kuin ilmeisesti monet muut lukijat) :-D
En tykännyt päähenkilöistäkään kauheesti, kukaan ei ollut erityisen mielenkiintoinen. Varsinkin Mia oli välillä aika ärsyttävä.
Sekin ärsytti, kuinka juoni oli täynnä aukkoja ja joitain selittämättömiä tapahtumia, joita ei missään vaiheessa kirjaa selitetty. ... (lisää)
|
|
Huhhuh, tästä kirjasta tykkäsin kovasti! Vaikka kirja olikin hyytävän jännittävä, ei se ollut niin pelottava, kuin olin arvostelujen perusteella odottanut (vaikka itseni miellänkin heikkohermoiseksi :D). Sopii myös hieman vanhemmalle lukijalle, olen kuullut muutaman teinin vanhemmankin pitäneen tästä kirjasta.
|
Olihan tämä aika kauhistuttava ja jännittävä, mutta odotin jotain vielä pahempaa. Ne Kuussa tapahtuvat jutut jäivät vähän liian auki, olisi ollut kiva tietää mikä oikeasti oli sen ilmiön taustalla. Kirjan alkuosaa olisi voinut vähän tiivistää, sillä tyypit pääsee Kuuhun vasta yli puolenvälin. Alussa mielenkiinto pysyi kuitenkin yllä päähenkilöiden saamien yliluonnollisten kokemuksien ja vanhan Himmelfarbin johdosta.
Päähenkilöihin en saanut oikein mitään ... (lisää)
|
Kun tämän kirjan kirjastosta lainasin en odottanot sen olevan näin jännittävä, vaikka takakannessa lukikin "Ei heikkohermoisille". Siispä kirja oli mukava yllätys. Kirjan kerronta oli sujuvaa ja sitä oli mukava lukea. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja juoni loistava. Jonkun toisen mielestä kirjan alku voisi olla liian pitkä, mutta minun mielestäni se sopi tähän kirjaan. Kirjan loppu oli yllättävä ja olen aika varma ettei toista saman kaltaista kirjaa ole olemassa. Tämä kirja kannattaa lukea ehdottomasti!
|
Upea kirja, juuri niin pelottava ja ahdistava kuin minulle on kerrottu. Rakastin alussa ilmestyviä pieniä mysteerejä, ja pelkäsin yhdessä päähenkilöiden kanssa. Jotkin kohdat olivat ehkä hieman vaisusti kerrottuja, pidän itse enemmän minä-kertojana kirjoitetuista teoksista niiden aitouden tunteen takia. Surin silti henkilöiden kohtaloita, iloitsin ja jännitin heidän kanssaan.
En yleensä lue ahdistavia tai pelottavia romaaneja, mutta tämä oli iloinen yllätys. Pidin ... (lisää)
|
Huh huh! Kirja oli totaalinen yllätys, positiivinen yllätys. Kirjan kansi oli kaunis ja takateksti mielenkiintoinen. Silti pelkäsin, että sisältö olisi pettymys. Niinhän sitä sanotaan, "Moni kakku päältä kaunis", mutta halusin silti kokeilla, josko vaikka olisinkin ollut väärässä. Alku kirjassa oli hieman töksähtelevää ja hidasta. Mia oli persoonana hyvin ärsyttävä, mutta loppua kohden sekin lieveni, ja hänestä tuli ehkä lemppari koko kirjassa. Anton oli nuorista ... (lisää)
|
No kannen perusteella oiken kaunis kirja, ja myös erinlainen!
Tämä kirja oli mielestäni hyvin ahdistava. Itsekkin joissakin kohdissa pidättelin happea. Mutta muuten hyvä, ja kekseliäs kirja.
Loppu oli arvaamataon!
|
kirja oli ihan kiva ja siis yllättävän pelottava. Juoni kulki eteenpäin aika nopeasti ja tämä kannattaa lukea jos tykkää jännityksestä ja surulline loppu ei haitaa.
|
Ajattelin lukea kirjan, koska pidän scifi- aiheesta elokuvissa, ja olen lukenut hyviä arvosteluja tästä kirjasta. Ja toki se on voittanut kotimaassaan jonkin arvostetuimman kirjapalkinnon...
Luin yli puoleenväliin, kunnes oikeasti totesin, etten halua lukea loppuun. Tekee suorastaan pahaa lopettaa kesken, mutta kerronta ja henkilöt olivat minulle yhtä sontaa. Idea on todella hieno, ja tästä olisi saanut todella loistavan teoksen, mutta jokin meni pahasti pieleen. Tapahtumat käyvät ... (lisää)
|
|
Tämä kirja astui suoraan sydämeeni jäätävyydellään. Juuri sellainen kirja, jota palaa välillä muistelemaan pitkänkin ajan jälkeen. Vaikka kirjaa ei luokitellakaan kauhuksi, sitä se kyllä taisi olla. Tämä kirja antoi minulle mahtavan, positiivisen, karmivan ja ikimuistoisen lukukokemuksen. Suosittelen lämpimästi.
Ainut asia, joka jäi häiritsemään, oli Xanderin kirje, josta ei ollut mitään mainintoja lopussa.
|
Oli pakko lukea ties kuinka monta kertaa, ja hankkia omaksi, vaikka eka kerta veikin yöunet. Pidin tosi paljon tyylistä ja juonesta. Darlah kannattaa lukea, jos vaan hermo kestää
|
|
Todella hyvä kirja. Itse jätin kuitenkin kesken koska alkoi pelottaa liikaa. Hieno kuvailu, juoni eteni sopivaan tahtiin. Joissakin kohti hieman liikaa tieteellisiä selityksiä. Kannattaa miettiä sitä "Ei heikkohermoisille" tekstiä mikä kannessa lukee. Kirja alkaa muuttua aina vain ahdistavammaksi ja aloin itse pelätä vaikken edes tiennyt mitä, mutta kai mä sitten olen heikkohermonen.
|
|
Ihan jees kirja. Päähenkilöt olivat kaikki erilaisia mutta omalla tavallaan kiinnostavia, joten heistä myös jaksoi lukea.
Osittain kirjassa oli kyllä myös sekavia kohtia, ja tieteellisimmät asiat menivät suoraan ohi. Olisin mielelläni kuullut myös enemmän siitä koodista ja muutamasta muusta jutusta - ne jäivät melko auki.
Loppu oli hieno, mutta ei minun makuuni. Toki se oli hyvin keksitty - ja yllättävä - mutta itse olisin melkein kaivannut loppuun jotain iloisempaa. Muuten kun melko synkkä kirja oli.
|
