Tyylit: fantasia > urbaani fantasia, paranormaali romantiikka
Avainsanat: tv-sarja, vampyyrit
Osallistu keskusteluun (viestejä 26 kpl)
Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Sari Kumpulainen. Sidottu.
Sookie Stackhouse vampyyrien valtapelien syövereissä
Vampyyrien huippukokoukseen Illinoisissa kokoontuu epäkuolleita voimahahmoja ympäri Yhdysvaltoja, ja ilmapiiri on vähintäänkin kireä. Hurrikaani Katrina on heikentänyt Louisianan vampyyrikuningatar Sophie-Anne Leclerqin asemia, ja nyt häntä syytetään miehensä, Arkansasin kuninkaan, murhasta. Sookie yksin tietää, että vampyyrikuningatar on syytön.
Sophie-Anne värvää Sookien mukaansa huippukokoukseen, sillä telepatiaan kykenevälle liittolaiselle on toden totta käyttöä vampyyrien poliittisen valtapelin syövereissä. Kun kieroilut äityvät järjettömiksi murhateoiksi ja vampyyrivastainen Auringon seurakunta lietsoo levottomuuksia, Sookien täytyy tehdä kohtalokas päätös: millä puolella hän itse on? Pähkäiltävää riittää myös romantiikkarintamalla: suhde ihmistiikeri Quinnin kanssa syvenee, mutta olosuhteiden pakosta Sookien on jälleen nautittava vampyyri Ericin verta, mikä viimeistään sitoo hänet mieheen iäksi.
Amerikkalainen Charlaine Harris yhdistää Sookie Stackhouse -kirjoissaan populaarikulttuuria ja vanhoja eurooppalaisia myyttejä ainutlaatuisen koukuttavalla tavalla. Harris on nykyään maailman luetuimpia kirjailijoita. HBO:n menestyksekäs True Blood -tv-sarja perustuu Sookie Stackhouse -romaaneihin.
- Risingshadow arvostelu :: Ella Peltonen (Dyn)
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Charlaine Harris
Charlaine Harris (s. 1951) syntyi ja kasvoi Mississippijoen suistossa. Hän alkoi kirjoittaa vakavasti opiskellessaan Memphisissä, aluksi näytelmiä ja myöhemmin kirjoja.
Harrisin Sookie Stackhouse -sarjan päähenkilö on louisianalaisessa baarissa työskentelevä, telepaattisilla kyvyillä varustettu tarjoilija. Stackhouse kiinnostuu salaperäisestä miehestä. Romanssin tiellä on vain yksi mutta: mies on vampyyri. Sarjan maailmassa vampyyrit ovat muutamaa vuotta aikaisemmin tehneet olemassaolonsa tunnetuksi ihmisille, ja sarjassa kuvataan vampyyrien ja ihmisten yhteiseloa.
Sarjan ensimmäinen teos voitti Anthony-palkinnon parhaan pehmeäkantisena julkaistun rikosromaanin sarjassa vuonna 2001. Sarjan suosio kasvoi ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (5) |
|---|
Charlaine Harris, kaikkien pervojen äiti, jatkaa yhä jännittävämmäksi käyvää kirjasarjaansa nyt entistä kiivaammilla juonenkäänteillä.
Pahan Veren Valtakunta vastaa odotuksiin, mutta ei suoranaisesti ylitä niitä.
Tosin, omat odotukseni koskivat lähinnä Sookie Stackhousen ja viikinkivampyyri Eric Northmanin suhteen syvenemistä.
Vaikka Sookie saakin jälleen maistiasia tämän kuuman sheriffin verestä, on Sookie yhä (valitettavan) kiintynyt ihmistiikeri John Quinniin. ... (lisää)
|
Tv-sarjaa seuranneena herää kyllä kysymys, että kuinka monta kautta aikovat kirjojen pohjalta tehdä ja mikä niissä on oikeastaan ideana sitten? Tämä kirja pyöri oikeastaan Sophie-Annen kriisin ympärillä, mutta kyseinen vampyyrikunigatarhan on jo sarjassa kuollut. Yleensä näissä kirjoissa tapahtuu sellaista hiljaista kipuamista ylös päin, mutta tämä teos jämähti kyllä juuriinsa. Hurjia tapahtumia ja draamaa oli tuttuun Harrisin tyyliin ja jotkut tapahtumat saivat ... (lisää)
|
Sarja alkaa saada poliittisempia piirteitä tämän kirjan myötä, mistä en pitänyt. Vallanhimoon keskittyminen vie sivutilaa yliluonnollisten suhteiden kuvaamiselta, mitä olin toivonut tältä kirjalta. |
|
En vain saa tarpeekseni näistä kirjoista! Erityisesti Ericin lisääntynyt esiintyminen kirjoissa innostaa lukemaan lisää. On miltei pelottavaa, kuinka nämä kirjat koukuttavat.
|
Kun on lempi- ja inhokkihenkilöistä ollut puhetta, niin päätinpä kertoa oman mielipiteeni tästä asiasta. Mielestäni vampyyrit voisivat painua takaisin arkkuihinsa ja jättää Sookien rauhaan. Sookien olisi parasta valita Quinn, eikä sen jälkeen enää edes miettiä muita!
Ja sitten itse kirjasta.... Minusta kirja oli ihan hyvä, paikoittain se oli huono, välillä jopa ärsyttävä, mutta useat hyvät kohdat paransivat kirjaa selkeästi. Myös se, että Sookiella ja Ericillä on ... (lisää)
|