Rautatytär

Rautatytär on vähän heikompi, kuin sarjan ensimmäinen osa, mutta ei missään nimessä huono. Meghanista on tullut uskottavampi ja näin ollen enemmän oikea hahmo. Ash ja Puck pysyvät samanlaisina kuin ensimmäisessä osassa, eli Ash on ärsyttävä ja Puck ihana. Pakollinen kolmiodraama on vain niin ärsyttävä, koska sen tietää, että Meghan valitsee Ashin, vaikkei tämä ansaitsisikaan tyttöä. 

Rautatytär oli mielestäni paikoitellen tylsä, ja sen takia se saakin puoli tähteä vähemmän kuin Rautakuningas. Kun kirjassa päästiin kunnolla asiaan, niin sitten sekin parantaa asemiaan, ja se tempaa mukaansa edellisen osan lailla. Rauta-saaga on tähän mennessä hyvin onnistunut ja loistava sarja ja toivon, että kolmas osa ei petä minua.

Olin kyllä positiivisesti yllättynyt tästä kirjasta. Sarjan edellinen osa oli aluksi melko hämmentävä, mutta loppua kohden hyvinkin onnnistunut. Tämä teos taas on alusta asti koukuttava ja hyvin rakennettu. 

Päähenkilö, Meghan, oli ensimmäisessä kirjassa aika avuton ja koko ajan pelastettavissa, mutta tässä hän uskaltaa ryhtyä toimeen ja hän oppii paljon uusista kyvyistään, joka on mielestäni huomattavasti kiinnostavampaa. Välillä Meghan kuitenkin ymmärtää asioita omituisen myöhään, vaikka itse olisi arvannut tapahtuman jo muutamaa lukua aiemmin. Prinssi Ash on taas pysynyt melko samanlaisena rohkeana ja itsepäisenä persoonana, vaikkakin hänkin loppua kohden muuttuu ehkä aavistuksen. Puck on myös rohkea ja aina valmiina toimimaan ja hän on edelleen hauska hahmo, vaikkakin näyttää myös syvällisemmän puolenkin itsestään tässä kirjassa. Grimalkin on jälleen matkassa mukana ja loistaa kyllä roolissaan. Hän on aina muita edellä niin tiedon hankinnassa kuin avun löytämisessä. Myös Grim on huvittava persoona, jonka seurassa on aina viihdyttävää lukea. Uutena tärkeänä hahmona tässä kirjassa tulee myös Rautahepo, joka oli aiemmin Meghanin ja muiden vihollinen, mutta nyt auttaa näitä yhteisessä tavoitteessa ja tulee ystäväksi.

Kirja oli yllättävän hyvää jatkoa ensimmäiselle osalle. Lukeminen oli joskus hyvinkin vaikeaa, mutta selvisin loppuun saakka. Odotan seuraavaa osaa.

Positiivinen yllätys! Luettuani ensinmäisen osan, pidin ideasta kovasti. Hienosti otettu ideaa William Shakespearin Kesäyön unelmasta. Muutamat hahmotkin ovat samoja. Todella mukavaa lukea välillä jotain muuta kuin vampyyreista tai ihmissusista. Tässä saagassa törmää kaikkeen täydellisen päinvastaiseen! On haltijoita, ja keijuja, puhuvia kissoja ja menninkäisiä. Kuullostaa ehkä todella tylsän taijanomaiselta, ja että nämä oliot ovat sieviä ja kilttejä. Kaikkea muuta! Väkivaltaa ja ahnehdintaa löytyy. Pidän tavasta jolla Kagawa kirjoittaa, ja hän on tehnyt upeaa työtä saadessaan Kesäyön unelman pohjana tähän kirjaan. Tämä arvosteluni ei ole niin kovin hyvin kirjotettu, koska on siitä nyt vähäsen aikaa kun tämän kirjan olen lukenut. Kirjan saa myös tilattua Harlequinin Nocturne sarjasta, ja tämä kirja löytyy myös kauppojen pokkarihyllyltä. Kannattaa napata mukaan!