Hokkus pokkus

Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomentanut Erkki Jukarainen. Päällys: Markku Koljonen. Sidottu, kansipaperi.

”Nyt on vuosi 2001. Jos kaikki olisi käynyt niin kuin monet luulivat, Jeesus Kristus olisi jälleen keskuudessamme ja Amerikan lippu olisi tökätty Venukseen ja Marsiin. Eipä ollut moista tuuria!”

Tässä kirjassa Vietnamin sodan veteraani Eugene Debs Hartke kertoo vuonna 2001 omaelämäkertaansa: Tähän tapaan:

”Vietin ikävuoteni 21:stä 35:een ammattisotilaan, Yhdysvaltain armeijan vakinaisessa palveluksessa. Noina 14 vuotena olisin tappanut vaikka itsensä Jeesuksen Kristuksen, jos esimieheni olisi käskenyt. Vietnamin sodan saadessa äkillisen ja häpeällisen lopun olin eversti-luutnantti ja minulla oli 1000:ia ja taas 1000:ia omia alaisia.”

”Vuonna 1991 Trakington College antoi minulle potkut. Niin minut sysättiin myöhäisessä keski-iässä tuuliajolle keskelle läpeensä ryövättyä ja konkurssiin mennyttä kansakuntaa, jonka varallisuus oli myyty ulkomaalaisille ja jonka riesana olivat valtoimenaan riehuvat kulkutaudit ja taikausko ja lukutaidottomuus ja hypnoottinen televisio, eikä köyhille ollut tarjolla minkäänlaisia terveyspalveluja. Minne mennä? Mitä tehdä?”

”Minusta Shakespeare on viisain ihminen, josta olen kuullut. Ollakseni rehellinen, se ei ole häävi kohteliaisuus. Me olemme mahdottoman itserakkaita eläimiä ja itse asiassa helkkarin tyhmiä.”

”Vietnamissa olin varsinainen aivoilija, ja se ihan totta kiusaa minua yhä. Viimeisenä Vietnamin-vuotenani keksin niin mielikuvituksekkaita puolusteluja kaikelle tappamisellemme ja kuolemisellemme, että tein vaikutuksen jopa itseeni. Olin murhaavan hokkupokkuksen nero!”

”Se, että jotkut meistä osaavat lukea ja kirjoittaa ja vähän laskeskella, ei vielä merkitse, että kelpaisimme valloittamaan Maailmankaikkeuden.”