Tyylit: fantasia
Avainsanat: kotimainen, kuvastaja-palkinto, suomalainen kansanperinne
Osallistu keskusteluun (viestejä 9 kpl)
Kannen kuva: Mikko Tuovinen ja Donald M. Jones. Sidottu, kansipaperi.
Kuvastaja-palkinto 2013.
Uljaita ukkosmiehiä, urheita neitoja, romantiikkaa ja hurttia sanailuhuumoria - muinaissuomalaista maisemaa hallitsevat vanhat mahdit ja ikiaikainen rakkaus.
Maailma on vääjäämättä kulkemassa kohti pitkää talvea. Vain vanhojen mahtien suojeluksessa oleva perhekunta – Ailegais, Arni ja Troi kumppaneineen ja lapsineen – voi selvitä talvesta. Muut ovat jo kokoontumassa yhteen matkatakseen kotiin, suuren veden taakse Pohjankontuun. Mutta joukosta puuttuu yksi: Troi, jonka ympärille koko sisarusten ja heidän perheidensä maailma kietoutuu. Mille teille Troi on harhautunut, pääseekö hän koskaan rakkaittensa luo? Vai viekö hänen kirouksensa, talviverisyys, häneltä hengen ennen sitä?
Kiitetty kolmiosainen fantasiasarja saa huikean päätöksen. Muinainen maailma kansantaruineen ja uskomuksineen, korpi- ja järvimaisemineen, tuntureineen ja pikku kylineen lumoaa kaikenikäiset.
Kirjailijan tekemä kirjatraileri Youtubessa.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Helena Waris
Helena Waris (s. 1970) vietti lapsuutensa Pohjois-Karjalassa, ja muutti 13-vuotiaana Kiteeltä Mikkeliin, jossa kirjoitti ylioppilaaksi 1990. Esikoisromaani oli jo tuolloin työn alla, mutta tarvittiin puutarhurin opinnot ja pätkätyöt niin yrttitarhan opaskierrosten vetäjänä kuin hautaustoimiston apulaisenakin, sekä lyhyt ura käsityöläisyrittäjänä ja pidempi kotiäitiys ennen kuin aika oli kypsä romaanille. Sysäykset kirjan toteutumiselle ovat jäljitettävissä Oriveden opistoon ja Mikkelin kirjoittajiin.
Waris asuu Ristiinassa satavuotiaassa puutalossa. Uusperheeseen kuuluu 4–7 lasta ja kaksi koiraa. Wariksen sydäntä lähellä ovat maatiaiskasvit, kansanperinne, ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (2) |
|---|
Ajallisesti Talviverinen sijoittuu kahden edellisen lomaan. Siinä paikoitellen kerrataan ensimmäisen ja toisen tapahtumia, tällä kertaa erään trilogian keskushenkilön, Troin, näkökulmasta. Se siis nivoo trilogian kasaan, ja sulkee tapahtumat, jotka Sudenlapsissa jäivät hieman auki. Talviverinen oli lukukokemuksena mielestäni trilogian paras osa, toisinaan vahva ja suorastaan ahdistava. Mutta jäin miettimään syytä, miksi se oli irrotettu erilliseksi kirjaksi. Tavallaan olisin halunnut nähdä sen lukuina edellisissä osissa. Ja sitten kuitenkin... toimi se näinkin.
|
Talviverinen on Pohjankontu-trilogian viimeinen osa, joka kertoo Troin tarinan melkein sieltä alusta melkein sinne loppuun. Tämä on hyvä asia, koska Troi on yksi niitä harvoja todellista mielenkiintoa edellisissä osissa herättäneistä hahmoista.
Waris on pysytellyt tyylilleen uskollisena, eikä kielessä tai tarinan rakentelussa outoja yllätyksiä vastaan tulekaan. Ehkä tarinan keskittyminen juuri Troin elämään tekee siitä mielenkiintoisemman kuin aiemmista osista.
Kyllä, ... (lisää)
|