Langenneiden enkelten kaupunki

Taidan olla yksi niistä harvoista, jotka todella alkavat ärsyyntyä Varjojen kaupungit -sarjaan (=arvioinut kirjan kahdella tähdellä). Ensimmäinen kirja oli alusta hyvä ja lopusta taas pettymys, kun kävi ilmi, että Jace ja Clary olivat sisaruksia (yksi maailman vanhimmista kliseistä, joita on alkanut näkyä harmittavan paljon tämän päivän fantasiakirjallisuudessa esim. kolmiodraama). Toisessa osassa tarina meni hyvin eteenpäin ja aloin todella kiinnostua sarjasta, kun Clary löysi voimansa ja Valentinen suunnitelmat menivät ainakin osakseen pipariksi. Kolmas oli jo hyvä, oikeasti hyvä, kun saatiin enemmän tietoa Idris'istä, Valentinen suunnitelmat saatiin estettyä ja kaikki päättyi hyvin. Sarja olisi voinut loppua siihen ja olisin saattanut merkitä kolmannen osan yhdeksi suosikkikirjoistani. Clare kuitenkin kirjoitti neljänne osan - joka olisi pitänyt jättää lukijan oman mielikuvituksen varaan. Claryn ja Jacen kuvio alkoi mennä sotkuiseksi jo kirjan alussa ja lopulta niin vaikeaksi, että sitä oli todella tympäännyttävää lukea. Simonin toilailut ja vaikutus tapahtumiin olivat mielenkiintoinen ja hyvä lisä, mutta lopulta nekään eivät voineet laimentaa pettymystä sarjan todellisten päähenkilöiden sössiessä jatkuvasti. Jacen oma päättämättömyys ja Claryn hapuilu sokkona tilanteen korjaamiseksi sai ainakin minut kiristelemään hampaitani. Jo puolivälissä tarina alkoi tuntua väkisin kasatulta. Kun Lilith kuitenkin saatiin sillä erää kukistettua, huokaisin helpotuksesta. Ajattelin, että tämä loppuu näin, hyvä. Pääpari sai sovinnon aluilleen ja vaikka Sebastian jouduttiinkin jättämään henkiin, niin ei mitään. Hän ei aiheuta ongelmia, koska Simon ei antanut hänelle omaa vertaan. Sitten Clare menee ja kirjoittaakin Jacen Sebastianin valtaan. Aivan kuin Jace ei kykenisi vuosien varjomestätäjä-harjoittalun jälkeen laittamaan tälle ollenkaan vastaan. Mitä ihmettä?! Koko loppuratkaisu kielii ideoiden loppumisesta tai niiden liian suuresta määrästä, ja neljännen kirjan kirjoitus rahastukselta. Jos Clarella on noin paljon insipiraatiota, olisi hän voinut aloittaa toisen kirjasarjan, mutta ei. Hänen oli pakko jatkaa Varjojen kaupunkeja, jonka tilanteet eivät enää fantasia-tasollakaan pysyneet realistisissa rajoissa. Päähahmot eivät kehityneet lainkaan, vaan junnasivat sokeina paikoillaan. Tulen kyllä lukemaan seuraavan osan, mutta erittäin suurella varauksella. Clare joutuu selittämään ja parantamaan tasoaan todella paljon, jos aikoo päästä edes ensimmäisen kirjan lähelle toisesta ja kolmannesta puhumattakaan.

Taas kerran nappisuoritus Cassanda Clarelta. Tämäkin kirja hurahti ihan muutamassa päivässä. Vaikka sota on ohi varjonmetsästäjia alkaa kuolla, Simon yritetään tappaa ja Jace näkee painajaisia. Taistelu ei siis ole läheskään voitettu. Pidin kirjaan tuoduista uusista hahmoista, etenkin Kylestä vai pitäisikö sanoa Jordanista. Camille oli kiva lisäys, vaikka en hänestä aluksi erityisesti pitänytkään, mutta hän alkoi kiehtoa Magnuksen entisenä tyttöystävänä. Jocelynin pitäisi alkaa pitää Jacesta viimeistään kirjasarjan lopussa, jotta saisin mielenrauhan. Ja mielestäni Jacen pitäisi välillä olla pelastamassa Clarya, eikä toisinpäin. Muuten kirjasta ihan täydet pisteet. Koko kirjan ajan säälin Jacea ja olin varma etteivät hiljaiset veljet pystyneet tekemään mitään, hänen painajaisille. Kirjan loppu oli hyvä siinä määrin, että tavallaan kaikki saivat toisensa, paitsi tietysti Jace jäi vielä Sebastianin/Jonathanin valtaan mikä jäi häiritsemään tolkuttomasti. Seuraavana lukulistalla onkin sarjan viides osa.

Kirjan alkuasetelma on melko seuraavanlainen: Sota on ohi ja kaikki on näennäisesti hyvin. Clary on saanut rakastamansa pojan, Jacen. Sota on voitettu ja Valentine kuollut. Claryn äiti Jocelyn on saanut vastalääkkeen ja on jälleen hereillä. Onni on kuitenkin lyhytaikainen kun kuolleita varjometsästäjiä alkaa ilmestyä pitkin kaupunkia ja Jace vaikuttaa erilaiselta ja etäiseltä Claryn mielestä. Tästä alkaakin kuolettava ajojahti, joka mahdollisesti saa traagisia seuraamuksia niin rakastavaisten välillä kuin Varjometsästäjien yhteisössä. Ensinnäkin kirja on mielestäni onnistunut syventämään useita henkilöhahmoja, kuten tutkimaan Jacen uutta haavoittuvuutta ja kamppailua rakkauden edessä, Simon puolestaan on löytänyt uutta vampyyricharmia ja ajautuu tätä kautta hieman yllättäviinkin tilanteisiin. Ja vaikka Magnus ja Alec ovat puolet kirjasta kiertämässä maailmaa, onnistuu kirja silti tuomaan esille Alecin mustasukkaisuutta, epävarmuutta omasta riittämättömyydestään, mutta toisaalta olemaan avoimempi ja mukavampi tullessaan kaapista ulos vanhemmilleen. Erityisen iloinen olin Jace ja Simon aisaparista, jonka dynamiikka toimi mielestäni erinomaisesti ja toisaalta taas Clarysta ja Isabellestä tuli myös kunnon tehotiimi. Olin myös aluksi hieman skeptisempi Simonista kertojana ja hänen suuresta osuudesta kirjan eteenpäinviejänä, mutta toteutus olikin onnistunut, enkä lukijana jäänyt kaipaamaan Clarylle suurempaa osuutta kertojana. Näin ollen juoni oli erinomaisesti toteutettu, vaikka tapahtumiin joutuminen oli seurauksia Claryn toimista Lasikaupungissa, kirja oltiin osattu kertoa muiden näkökulmista, kuten Simonin ja Jacen. Claryn rooli tapahtumien alullepanijana ilmenikin vasta kun useampi palapelinpalanen oltiin saatu paikalleen. Se miksi viides tähti jää uupumaan on puhtaasti kirjan viimeiset sivut. Vaikka Sebastianin paluu olikin odotettua ja se oltiin osattu toteuttaa tarpeeksi karmivalla tavalla, mutta se eipäs/juupas taistelu katolla oli hieman liian paljon omaan makuun. Toinen omaan mieleen hieman liian sokerinen tapahtuma oli Jacen suoranainen itsensä ruoskiminen riivauksen loppumisen jälkeen, josta lopulta päädyttiin tilanteeseen, jossa hän ajautui transsinomaiseen tilaan ja herätti Sebastianin. Kaikenkaikkiaan kirja oli hyvä lukukokemus ja ehdottomasti yllätti näinkin tasokkaana teoksena. Ja vaikka en olekaan aivan täysin vakuuttunut seuraavan kirjan alkuasetelmista tämän kirjan pohjalta, odotan viidennen kirjan lukemista jokatapauksessa. On siis myönnettävä, että sarja onnistui koukuttamaan jälleen tehokkaasti lukijansa. Suosittelen tutustumaan kirjaan!

Sarjaan sisäistyneen läheisen kannalta varmaan hiukan rasittava kirja... Kaverini taitaa haeskella uutta, salaista numeroa kun tuli tekstailtua hiukan liian usein teenager girl -tyyliin. "Jaceee!!!!älä ole idiootti!!!!luv ya,SEBASTIAN!!!!KUOLE!!!!" Näin. Henkilökohtaisesti kirja ei sykähdyttänyt niin paljoa kuin edellinen osa, joka vihdoin koukutti minut tähän sarjaan. Ei ole Lasikaupungin voittanutta... Hahmot ihania, kuten aina. Tykästyin myös oikeasti Isabelleen. Clarystakin tuli jo enemmän mukava kuin ärsyttävä. Ja Jacea tuskin tarvitsee edes mainita, kun puhutaan suosikeista. Juoni toimi yllättävän hyvin huomioiden, että kyseessä on venytetyn trilogian neljäs osa. Komediallisia piirteitä on sopivasti, perhosia vatsassa -fiiliksiä, pahiksia... Onnistunutta. Jouduin nielemään nyrkkini kun yritin pidätellä naurua lukiessani Simonin tyttökavereista. Spoilasin itselleni lopun ja vannoin lukevani Langenneiden Enkelten kaupungin vasta kun saisin viitososan käsiini samalla. Ihan hyvä vain, vitonen on jo puoliksi avattuna sylissä. Ei loppu niin kamala ollut... (Sanoo hän, jonka mielipiteisiin ei voi spoilereiden ja yllätyksettömien olosuhteiden vuoksi luottaa.) Tietenkin vihaan vihaan vihaan rakastan Sebastiania, kun hän meni ja varasti Jacen, mutta... Annan anteeksi viisi masentavaa sivua niiden kolmensadankahdeksankymmenenkuuden ihanamman sivun vuoksi. Ja koska tosiaan valmistaudun lukemaan seuraavaa osaa... Yhteenlaskettuna pidin kirjasta paljon ja ihan oikeasti. En kritisoi kieltäkään enää, sillä se on parantunut ja lakannut häiritsemästä. Tekisi mieli lukea sarjaa uusiksi kun kuutonen vain suvaitsee ilmestyä ja nykyään se on allekirjoittaneelle erittäin harvinaista. Mutta kun kaikki toimii... Mikäpä siinä.

Täytyy sanoa että rakastan tätä sarjaa VALTAVASTI. Olin aivan innoissani tästä tiedosta että sarjaan kirjoitetaan kolme osaa lisää. Enkä voi sanoa -vaikka haluaisinkin- että olisin tyytyväinen jos sarja olisi päättynyt kolmanteen osaansa, olen vain niin koukussa tähän sarjaan. Tämän kirjan alku oli ihana ajattelin, että tälläkertaa Jace ja Clary ovat yhdessä, kun vaara koittaa. Kuitenkin nämä toiveet romuttuivat jo aikaisin. Ärsyttää aivan valtavasti tuo, että Clare on päättänyt laittaa Jacen ja Claryn suhteen rakoilemaan TAAS, aivan kuin sitä ei olisi luettu jo tarpeeksi. Kuitenkin aivan loppumetreille saakka pidin kirjasta ja olin innoissani. Mutta se loppu! En oikeasti jaksa tuota, että on pakko rakentaa jatkuvaa draamaa. Ja juuri kun Clary ja Jace olivat sopineet jne. niin silloin on pakko sitten "leimauttaa" Jace ja Sebastian. Mielestäni Clare teki myös erään toisen suuren virheen, sen, että hän lopetti kirjan noin kesken, se on omasta mielestäni halpamaista. Voin melkein arvata mitä seuraavassa osassa tapahtuu. Alkaisikohan Jace mahdollisesti vältellä Clarya tai katoaisi salaperäisesti?

Luin kirjan englanniksi ja suosittelen tätä myös muille. Alkuperäiskielellä Claren sanat ovat niin paljon sulavampia. Mutta ei mennä nyt siihen.. Tykkäsin, että Simonilla oli oma juoni. Minusta krjassa pimitettiin hienosti mahd. pitkään, kuka jahtasi Simonia. ja kuka teki vauvoista hirviöitä. (Pointsit muuten ällöttävästä kauhu-kuvauksesta) Ja voi sitä järkytyksen määrää kun Camille selvisi Magnuksen heilaksi! Alec oli täysi idiootti välillä, vaikka ymmrtäähän sen. Hänen ja Magnuksen keskustelut ja riidat olivat kohokohtia koko kirjassa. Magnus mielettömän hieno hahmo, hän on naurattaja, diiva mutta heti seuraavassa hetkessä hän on vakava, 300-vuotias velho. Claryn ja Jacen suhde oli raastavaa, juuri kun kaikki on saatu kokoon, niin sitten tulee uusi selkkaus heidän välilleen. Loppuvaiheessa Jaken angsti alkoi käydä oikeasti hermoille, joten sitä saisi Clare vähän vähentää.

---

mielenkiintoisammaksi ja se teki taas myös kirjasta mukavempaa luettavaa. Tykkäsin myös Maian ja Jordan jutusta lopussa. Oli myös hassu sattuma että olin juuri paneutunut mytologiaan ja muihin mystisiin blaah blaah juttuihin koska ne ovat minusta tosi kiinnostavia, joten törmäsin Lilithiin ja hänen tarinaansa. Sitten sain tämän kirjan käteeni ja törmäsin häneen taas. Muutenkin tykkäsin kun Lilith kertoi hänen "feimeistä ystävistään" Pohjimmiltaan loistava kirja!!!!!!!! Jace<33333

kirja on hyvä ja tekstiä helppo lukea, loppu ärsytti jonkinverran koska kaikki ongelmat oli juuri ratkenu mut sit sebastian pilas kaike :/ mutta seuraavaa osaa odottelen ja luen ku se ilmestyy..:D

Kirja oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen, mutta petyin loppuun aivan valtavasti. Olin jo aivan varma, että vihdoin Clary ja Jace saisivat toisensa. Alkaa jo ahdistaa, silti odotan innolla seuraavaa osaa.

Täytyy sanoa että olin epäileväinen kirjan suhteen. Pidin ensimmäisestä trilogiasta paljon ja pelkäsin että nämä seuraavat osat tuntuisivat väen vängällä jatketuilta. Toisin kuitenkin kävi. Pidin siitä että koko ongelma juonsi juurensa Claryn toiveesta enkelille Lasikaupungin lopussa. Kuitenkin tämä usein jatko osissa toistuva kuvio- poika ja tyttö saivat toisensa mutta poika alkaa yllättäen vältellä tyttöä, ärsytti. Simon toimi kertojana hyvin ja alan vihdoin itsekin tykästyä tähän hahmoon jota ensin inhosin. Pidin myös Jordanista ja elättelen toiveita hänen ja Maian välille! Tiivistetysti, en malta odottaa seuraavan osan suomennosta!

Simon-fanit tulevat olemaan tyytyväisiä tästä kirjasta. Jace/Clary parituksesta tykkääville on tiedossa vähän pussailua ja turhaa ihmissuhdedraamaa. Alecista ja Magnuksesta tykkävät tulevat pettymään sillä he ovat mystisellä matkalla noin puolet kirjasta. Kirjassa nostetaan esille muutaman uusi hahmo ihan kiinnostavalla tavalla. Sanoisin että ihan OK nuortenkirja mutta tätä sarjaa kannattaa lukea vähän enemmän kieli poskessa kuin aivan tosissaan.

---

Okei, ehkä tuo Claryn ja Jacen kuvio alkoi vähän muistuttaa sellaista kaavoihin kangistunutta tarinaa siitä, kuinka pari viimein tunnustaa rakkautensa, mutta sitten jokin astuu heidän väliinsä ja sotkee kuvion totaalisesti. Ihan kiva, että tähän oli saatu tekstiä monien eri henkilöiden näkökulmasta, joten tarina ei jäänyt ihan yksipuoleiseksi. Tottakai lopussa oli jännitystä nostattavaa toimintaa ja kirja jää kyllä niin pahaan kohtaan, että ihan ärsyttää. Siis seuraavaa odotellessa.

Upea jatko-osa upealle kirjasarjalle!! Jaoin epäillykseni edellisten arvostelijoiden kanssa sillä myös minä mietin miten ideaa voi Valentinen kuoleman jälkeen vielä jatkaa, mutta pelkoni oli todellakin turha. Lasikaupungin tapahtumien jälkeen tilanne normalisoituu; Clary kouluttautuu varjonmetsästäjäksi, ja on rakastunut Jaceen. Jocelyn ja Luke ovat menossa naimisiin, Alec ja Magnus matkustelevat ja Simon seurustelee; Isabellen ja Maian kanssa. Missään ei ole suurta hätää ennekuin varjonmetsästäjien ruumiita alkaa löytyä. Ja mitä merkitsevät Jacen karmivat unet joissa hän tappaa Claryn yhä uudestaan ja uudestaan? Tämä sarja on kuin huumetta, sillä kun on aloittanut siitä ei pääse eroon. En edes tiedä miten selviän seuraavan osan suomennoksen ilmestymiseen asti.

Varjojen kaupungit saa taas jännittävän jatko-osan. Kirjaa ostaessani pelkäsin, että alunperin trilogiaksi tarkoitetun sarjan nelososa vaikuttaisi väkinäiseltä ja tuottaisi pettymyksen. Mutta mnä en ainakaan pettynyt.. Vaikka Jace ja Clary saavatkin nyt rakastaa toisiaan, eivät heidän ongelmansa ole suinkaan ohi. Uneton, riutunut Jace on alkanut vältellä Clarya, eikä kukaan ymmärrä syytä. Simon yrittää palata takaisin normaaliin elämäänsä, mutta hänen naisongelmiensa lisäksi joku tahtoo hänet hengiltä. Kammottava totuus Kainin merkistä alkaa hahmottua. Alecin ja Manguksen suhde alkaa myös säröillä, kun satoja vuosia vanhan velhon menneisyys alkaa kaivertaa Alecia. Uudet ja vanhat salaisuudet muuttuvat valheiksi.. Uudet, pahemmat viholliset odottavat. Jace, Clary ja Simon ovat koston kohteita ja uusien alkujen välikappaleita. Clarylle valkenee, että syy uuden vihollisen nousuun on hänen tekemänsä valinta. Clary itse on ajanut valon ja pimeän epätasapainoon. Valentinen viimeiseksi jäänyt sota on vasta alkusoittoa verrattuna niihin voimiin, jotka hän tietämättään herätti..