Veren sitomat

Juoni lähtee laukalle ja kirjassa esitellään monenmoista outoa. En pitänyt kirjasta erityisemmin, tuntuu ettei kirjailija ole tiennyt kirjaa kirjoittaessaan, mihin tahtoo keskittyä.

Vihdoinkin! Edellinen kirja jäi niin kutkuttavaan kohtaan, että heti kun tämän seuraavan osan kätösiini sain, oli se jo käytännössä luettu. Petyin hieman tämän kirjan tasoon edelliseen kirjaan verrattuna. Kirja käsitteli mielestäni vain Sookien mietteitä ja mitään oikeastaan kiinnostavaa ei tapahtunut. Pari sotaa ja kahakkaa, mutta ei mitään, mikä olisi pyörinyt koko juonen ympärillä. Erityisesti petyin erään parisuhteen päättymiseen, mutta oikeastaan olen jo aika tyytyväinen siihen. Se avasi mahdollisuuden eräälle toiselle henkilölle ;). Aion kyllä lukea heti putkeen seuraavan osan, koska loppu oli kuitenkin aika kutkuttava!

Minusta tämä kirja tuntui väliosalta, jossa käytiin läpi tapahtumia, joiden täytyi tapahtua ja aseteltiin pelinappuloita uusiin paikkoihin odottamaan. Kirjassa ei ollut kovin yhtenäistä omaa juonikuviota, vaan se oli enemmänkin kokoelma irrallisia tapahtumia. Sinällään aivan yhtä viihdyttävä kuin edellinenkin osa, mutta kokonaisuuteen olisi kuitenkin voinut panostaa enemmän.

Aika samanlaisilla linjoilla mennään mielestäni tässäkin kirjassa kuin aiemmissa. Tässä ei ehkä ollut ihan niin paljon toimintaa ja vaihtuvia tapahtumia kuin joissain aiemmissa kirjoissa, mutta se oli oikeastaan hyvä juttu. Tarina soljui eteenpäin hiukan rauhallisemmin ja kivuttomammin. Tässäkin tosin oli huomattavissa vaihtuvien tapahtumien paljoutta, jotka alkoivat ja loppuivat kuin seinään, jonka jälkeen uusi juonikuvio tuli mukaan. Joillekin se varmasti saattaa olla ihan mieluista, mutta itseäni häiritsi kun olen tottunut siihen, että kirja sisältää yhden oleellisen juonen eikä montaa. Hahmot ovat jotenkin todella paljon ärsyttävämpiä kirjoissa kuin tv-sarjassa. Sookiesta tulee sellainen kuva, että hän on tyhmä bimbo ja kaikki miehet pyörivät hänen ympärillään. Eric oli rasittava ja Bill jotenkin limainen. Suuri suosikkini Quinn jäi harmillisen pieneen rooliin ja hänen ja Sookien tapaamisen jälkeen kirja menetti hohtonsa täysin. Ihan luettava vaikka ei mikään loistoteos olekaan, en vain pidä suunnasta johon tarina joiltain osin etenee.

Jep, sain tämän kirjan muutama minuutti sitten luettua. Täytyy sanoa että olen tähän osaan ollut tyytyväisempi kuin muutamaan edelliseen, sillä toimintaa oli enemän, ja luvut oli päätetty mielenkiintoisemmin niin että teki mieli jatkaa seuraavaa lukua. Edellisessä kirjassa Sookie vain kulki ympäri miljöötä selvittäen muutamaa murhaa, ja täytyy myöntää että se oli aika pitkästyttävää lukea. Nyt matkusteltiin vähemmän ja keskityttiin päähenkilön kotiseudun tapahtumiin enemän, mikä oli monet seikat huomioon ottaen hyvä juttu. Kirja kuitenkin yltää vain nipin napin neljään tähteen, johtuen siitä Sookie on kasvanut (henkisesti siis) sarjan edetessä aivan liian vähän ottaen huomioon tapahtumat jotka hän oli käynyt läpi. Ja miinusta siitä että hän oli selvinnyt jokaisesta hyökkäyksestä, vaaratilanteesta ja sodasta (tässä kirjassa siis) -joita oli todella monta- fyysisesti 90% vahingoittumattomana. Ja suomentaja tämänkin kirjan kohdalla toi miinusta, sillä esimerkiksi paikallinen Bon Tempsin murre oli hyvin olematonta, toisinkuin se oli englanninkielisessä versiossa melko vahvaa. Kuitenkin viihdyttävä kirja, ja tänäiltana suorastaan hämmästyin että olin loppusuoralle jo saapunut.

Ah lisää draamaa vampyyrien, ihmissusien ja muiden ylisten välillä. Veren sitomat jatkaa mihin viimeksi jäätiin ja jännitystä on luvassa. Kerrankin koko kirja ei keskittynyt Sookien rakkauselämään tai siinä märehtimiseen. Tosin jos minulta kysytään Sookien pitäisi valita Eric ja lakata miettimästä muita. Kirjan loppu oli ainakin minusta aivan mahtava ja jään innolla odottamaan seuraavaa osaa.